perjantai 23. toukokuuta 2014

Peltolan vanhan kaatopaikkamäen laella

Viime sunnuntaina käväisin parin kaverin kanssa Turussa Luolavuoren kaupunginosassa sijaitsevalla Peltolan vanhalla kaatopaikalla.

Mäki on mahtavan kokoinen. Nykyisen korkeutensa se sai vuosina 1941-1970, jolloin aluetta käytettiin kaatopaikkana. Sen jälkeen se muuttui Ilpoisten maankaatopaikaksi.

1950-luvulla kaatopaikalla on tarinan mukaan ammuttu Suomen suurin rotta, 665 grammainen veijari. Paino kuulostaa melko vähäiseltä, sillä uskoisin itsekin nähneeni paljon suuremman rotan. Olenhan tavannut 13 kiloisen kissankin.

Nykyään entinen kaatopaikka on suosittu ulkoilijoiden keskuudessa. Koirankusettajia ja maastopyöräilijöitä riittää, mutta varmasti saa kävellä rauhassa törmäämättä muihin.





Kukkulan laella on virolaisten ja turkulaisten olutseuralaisten yhdessä rakentama jatulintarha. Kivistä rakennettu labyrintti ei järin kummoinen mielestäni ole, vaikka ylhäältä käsin se varmasti olisikin näyttävä.

Samanlainen jatulintarha löytyy Viron Hiidenmaalta Ristnan majakan läheltä. Sen näin viime kesänä, mutten tuolloin vielä tiennyt sen olevan samojen rakentajien aikaansaannos. Kaatopaikkamäelle tehtiin samalla kertaa aurinkoa symboloiva intiaanien elämänkaari, joka viime sunnuntaina oli osittain rikottu ja lonsonnut.




Kymmenisen vuotta sitten Luolavuoren vesitorni paloi. Mäen alapuolella sijaitseva rakennus kohoaa kukkulan tasolle ja on ulkorakenteiltaan puinen. Ilmeisesti mäeltä ammuttu ilotulite sytytti sen tuleen. Kuulemma ainakin lähistöllä sijaitsevalla Rätiälänkadulla vesi maistui pitkään oudolta.

Kaatopaikkamäeltä aukeaa upeat näkymät ympäri Turun. 










3 kommenttia:

  1. Väittävät, että kaatopaikan uumenista vuotaa vieläkin myrkyllisiä jätevesiä valumaojiin. Itsekin olen aikoinani pongannut vioeletin vihreää litkua lähiojissa.
    Kaatopaikkaa olisi vielä voinut korottaa enemmän ja perustaa sitten sinne uusi laskettelukeskus!
    T.Matti "Viki" Vikström

    VastaaPoista
  2. Varmasti tuolla on vaikka mitä myrkkyjä. Ei ne mihinkään katoa näin lyhessä ajassa. Ennen ei paljon lajiteltu...

    VastaaPoista
  3. Löysin taas blogisi Peltolan kaatopaikkaan littyen. Asiasta on nyt ollut muutaman viikon ajan juttua Turun Sanomissa, jonne olen myös kommentoinut. Muutimme Ilpoisiin 1971 ja jo silloin kaatopaikalta vuosi öljyistä vettä Peltolantien ojiin. Kävimme pihan poikien kanssa siellä kun kaatopaikkaa ei ollut kokonaan täytetty. Betonialtaita missä öljymäistä mönjää, autonromuja kasoissa. Kaikki tämä varmaankin peitettiin täyttömaan alle... Jätettä on varmaan kymmeniä metrejä (alunperin 1941 soinen kuoppa kallioiden ympäröimänä) ja anaerobinen hajoaminen on hidasta. T: Rainer Kryssi

    VastaaPoista