Krakovan matka osa 1 - Yleistä reissusta

Krakova on eteläisessä Puolassa sijaitseva kaupunki. Se on lajissan maansa vanhinpia ja suurimpia. Krakovan asukasluku oli vuonna 2008 756 000 ja esikaupunkeineen noin 1,2 miljoonaa. Se on Puolan toiseksi suurin kaupunki Varsovan jälkeen ja ennen Lodzia.

Krakova sijaitsee Vähä-Puolan voivodikunnassa ja sen läpi virtaa Veikseljoki. Vuoden lämpimin aika on heinä-elokuussa, jolloin mittari kipuaa keskimäärin 23,5 asteeseen. Kylmimmillään se on tammikuussa, jolloin paikalliset saavat kiusakseen noin -5,5 asteen pakkaset. Krakovassa on talvisin myös lunta ja lähellä sijaitseva Zakopane on maan talviurheilukeskus.

Krakova on historiallinen kaupunki. Seudun varhaisimmat asukkaat olivat kelttejä. Slaavit tulivat paikalle 500-700 luvuilla. Veiksenjoen rannalle rakennettiin 900-luvulla Wavelin kukkualle linnoitus slaavien toimesta.

Krakova oli ennen muinoin Puolan pääkaupunki. Kun maa itsenäistyi 1918, tuli Varsovasta sen pääkaupunki. Krakovaa kuitenkin kutsutaan yhä Kuninkaalliseksi pääkaupungiksi.

Saksalaiset miehittivät Krakovan toisen maailmansodan alkuvaiheessa. Tuolloin kaupungissa oli 251 000 asukasta. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutaisyhteisö eli neljännes asukkaista oli tuhottu. Kaupunki välttyi pommituksilta toisin kuin esimerkiksi Gdansk ja Varsova. Krakovan vanhat rakennukset ovatkin autenttisia toisin kuin monissa muissa kaupungeissa, joissa ne on rakennettu uudelleen vanhojen mallien mukaan.

Neuvostoaikana Krakova oli yksi Euroopan saastuneimmista alueista. Kommunismihallinnon kaaduttua 90-luvun alussa kaupunki on pyrkinyt eroon saasteista ja katukuvaa on restauroitu.

Krakovan lähellä sijaitsevat Unescon maailmanperintöluettelon kohteet Auschwitzin keskitysleiri ja Wieliczkan suolakaivokset.

Krakovan suurin sankari lienee paavi Johannes Paavali ll. Kaupungin lentokenttä on nimetty hänen mukaansa ja katukuvassa näkyy kerrostalojen ikkunoita, joita hänen kuvansa koristaa. Johannes Paavali ll oli entinen Krakovan arkkipiispa, joka valittiin vuonna 1978 paaviksi.

Oma Krakovan matkani siinsi ajatuksissa useamman vuoden. Viime vuoden loppupuolella haaveille rupesi tulemaan todellisuuspohjaa, kun matkaa alettiin suunnittelemaan.

Mukana olivat alusta alkaen Harri Nato Leino ja siippansa Virpi Bee. Neljänneksi matkalaiseksi kysyin Timo Laaksosta, johon tutustuimme viime vuoden toukokuussa Blitztoursin järjestämällä Hitlerin Sudenpesä -reissulla. Matka suuntautui nykyisen Puolan alueelle, entiseen Itä-Preussiin lähelle Puolan ja Liettuan rajaa.

Alusta asti oli selvää, että Krakova tulee olemaan omatoimireissu. Tutkin Ebookersista eri vaihtoehtoja ja huomasin, että matka on mahdollista toteuttaa noin 300-400 eurolla. Vähimmäisvaatimukseni oli kuitenkin viisi yötä, sillä muutaman vuoden takainen Prahan matka jäi kaivertamaan neljällä yöllään. Siinä kun ei ehtinyt tarpeeksi nähdä paikkoja, vaikka päivätahti olikin melkoinen.

Lopulta matkan hinnaksi Finnairin suorine lentoineen Helsinki-Vantaa - Krakova ja neljän hengen hotellihuoneella tuli alle 300 euroa. Hotelli oli lähellä vanhan kaupungin keskustaa ja muutenkin vallan viihtyisä. Tilaa oli riittävästi. Vanhassa kerrostaloasunnossa lienee ennen asunut puolalaisperhe.

Auschwitzin retki oli aivan pakollista sovittaa johonkin väliin viikkoa, joten se söisi yhden päivän. Harri ja Virpi halusivat myös nähdä vanhoja linnoja, jolloin mukaan tuli toinenkin retkipäivä. Se olikin mielestäni ehdoton maksimi, koska muuten saattaisi käydä niin, ettei itse Krakovaa ehtisi koluta tarpeeksi. Pelko osoittautui kumminkin turhaksi, sillä huhti-toukokuun vaihteessa tehdyllä matkalla aikaa jäi mukavasti kaupungin tutkimiseen. Pelkästään Karkovan historiallisessa vanhassa kaupungissa ramppaaminen toi päivittäin esille vaikka mitä.

Puolalaisilla sattui olemaan vapun jälkeinen perjantai vapaata, joka myös näkyi katukuvassa. Toreilla oli pitkin viikkoa jos jonkinlaista estradia ja esitystä. Väkeä oli liikkeellä valtavat määrät. Krapulassa ulkomailla ollessani saatan olla hiukan säikky moiseen väenpaljouteen joutuessani, mutta Krakovassa oli hyvin leppoisa tunnelma.

Seurueemme näytti kiinnittävän huomiota paikallisten keskuudessa, vaikka emme mielestäni pahemmin poikenneet heistä. Satuin vaan pari kertaa huomaamaan, että meistä otettiin jopa valokuvia salaa. Eräskin äijä napsi ensin reteesti fotoja ja kun huomasin hänet, siirtyi hän muka kuvaamaan lähiravintolan näyteikkunaa. Tiedä sitten oliko kyseessä homo vai varjostettiinko meitä peräti viranomaisten toimesta. Yksi lysti.

Ulkomaalaisia ei Krakovan katukuvassa pahemmin näkynyt. Venäläiset tosin erotti vaivatta, sillä tamaroista ja vladimireistä ei voi erehtyä edes Puolassa. Vain muutama tummaihoinen tuli vastaan, hekin luullakseni jostain Intian suunnalta.

Ainuttakaan afrikkalaistaustaista en vajaan viikon matkamme aikana nähnyt. Ilmeisesti Puolan sosiaalitoimisto ei ole yhtä avulias kuin Suomen ja muiden pohjoismaiden vastaavat. Ehkä puolalainen sossutäti ei tarjoa täysihoitoa ilman minkäänlaista vastinetta ja lomamatkoja Somaliaan. Miksi sitten pyrkiäkään sinne, kun hieman pohjoisempana on lokoisat oltavat. 

Hintataso oli suomalaisille hyvin edullinen. McDonals -ateria irtosi noin neljällä eurolla eli puoleen hintaan Suomeen verrattuna. Matkaoppaassakin mainostetussa huippuravintolassa entrecotepihvi kyytipoikinaan iso tuoppi olutta ja kaksi snapsia maksoi euroina kaksikymppiä. Kallein oluttuoppi oli paraatipaikalla Raatihuoneentorin reunalla 10 slotia eli noin 2,50 euroa.

 

Viiden yön reissu Krakovaan on passeli, mikäli haluaa koluta kaupunkin kunnolla läpi. Koska Auschwitz, suolakaivos ja moni muukin nähtävyys sijaitsee Krakovan ulkopuolella, kuluu matkoihinkin aikaa. Keskitysleiriretki kannattaa tehdä eri päivänä kuin suolakaivos, sillä tuloksena on muuten turhan pitkä repeama. Siitä ja muista nähtävyyksistä seuraavissa blogikirjoituksissa.