lauantai 29. maaliskuuta 2014

Koskikierros Liedossa 28. maaliskuuta

Perjantaina 28. maaliskuuta lähdimme Hyttisen Miikan kanssa katsomaan Liedon nähtävyyksiä. Mittari näytti kymmentä lämpöastetta ja keli oli oikein keväinen. Mikäpä sen parempi kuvausilma.

Tutustuin Miikaan viime kesänä Aurajoessa Turussa olevalla Wanhassa Rahtilaivassa, jossa hän kävi katsomassa livekeikkoja. Mies on kotoisin pääkaupunkiseudulta, mutta käynyt Turussa paljon. Lähiseutu on hänelle kumminkin melko tuntematonta, joten kehittelin lyhyehkön reitin parinkymmenen kilometrin säteelle.

Nautelankoski Liedon asemalla ei koskaan petä. Aurajoen pisimmän kosken virtaus on joka kerta erilainen kuin edellisellä kerralla. Kosken pauhut eivät nyt yltäneet viime käyntini tasolle, joka oli muistaakseni joulukuussa. Mutta vettä valui joka tapauksessa siihen malliin, että se oli jälleen kerran komeaa katseltavaa.







Vääntelänkoski sijaitsee paljon lähempänä Liedon keskustaa kuin Nautela. Sinne pääsee Liedon asemalta kahta kautta. Satuin neuvomaan hankalamman reitin, jolloin olimmekin yhtäkkiä Ilmaristen liikenneympyrässä ja ikäänkuin väärällä puolella ajatellen seuraavaa kohdetta, joka oli Vanhalinna.

Vääntelän tienhaara on melko lähellä Metsämäen ravirataa. Sitten viime käyntini oli Suomen oloissa mielettömän kuoppainen Väänteläntie lanattu ja uunituore hiekka oli vielä pehmeää.

Käsittämätöntä, että noinkin vilkkasta ajoväylää voidaan pitää vuosikausia täysin ala-arvoisessa kunnossa. Tien varrella on kumminkin lukuisia asuintaloja. Ilmeisesti joku oli vihdoin kyllästynyt asiaan ja toiminut.

Vääntelänkoskella ei ole samalla tavalla kuvattavaa kuin Nautelankoskella. Kumminkin hieno paikka. Viime vuonna uusittu silta on mielestäni hieman kapeampi kuin edeltäjänsä. Betoniporsas sillan päässä viitannee mopoautoihin, jotka muuten mahtuisivat pujahtamaan sillalle.






Koska olin johdattunut miedät hieman harhaan, piti Vääntelästä ajella Ohikulkutien kautta Kymppitielle. Melkein heti sille päästyään käännytäänkin jo Vanhalinnaan, joka sijaitsee Aurajoen ja Hämeen Härkätien välissä.

Miika tuntui olevan hyvinkin mielissään näkemästään. Eikä mikään ihme, sillä onhan 47 metriä Aurajoen yläpuolelle kohoava Vanhalinnan linnavuori ja sieltä avautuva maisema vaikuttava elämys. Minulle Vanhalinna alkaa olla jo turhankin tuttu, mutta mielellään siellä poikkeaa pari kolme kertaa vuodessa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti