Phuketin matka osa 7 - Viidakkosafari

Toisen lomaviikon puolivälissä hyppäsimme lavataksin kyytiin. Tilausajon päämääränä oli Siam Safarin leiri Phuketin keskiosassa. Matka Karon Beachilta taittui pitkälti samaan suuntaan kuin viikkoa aiemmin, jolloin kohteenamme oli Jätti-Buddha.

Kyseisessä lavataksissa oli jopa turvavyöt, joten sen kyydissä uskalsi olla selvinpäinkin. Koska lähtö oli heti aamutuimaan, ei edellisenä iltana passannut maistella vettä väkevämpää. Edessä kun oli yksi reissun kohokohdista eli norsuratsastus.

Siam Safarin parkkipaikalla oli melkoinen kuhina. Porukkaa tuotiin lavatakseilla, busseilla ja pakettiautoilla valtava määrä. Suomalaisryhmään kuului muutama kymmenen ihmistä. Muualtapäin maailmaa tulleita olikin sitten moninkertaisesti.

Tjäreborgin kautta tilattu retki sisälsi norsujen lisäksi muun muassa demonstraatioita kookospähkinän hyödyntämisestä, kumipuuviljelmästä, riisinviljelystä, curryn tekemisestä ja vesipuhvelin käytöstä maatöissä.

Noin yhdeksänsataa kiloinen vesipuhveli on Thaimaassa perinteinen kotieläin, jota käytetään maatöissä. Nuoren vesipuhvelin hinta on vain 150 euroa. Elukan lihaa ei maassa syödä, mutta vientituotteena sitä viedään esimerkiksi italialaisiin keittiöihin. Kilohintakin lienee jo siinä vaiheessa noussut huimasti.

Phuketissa näkyi paljon kumipuuplantaaseja. Viidakkosafariin kuului osuus, jossa merkillistä lamppua päässään pitänyt nainen näytti kuinka puusta saadaan litkua ulos ja miten sitä tiloilla käsitellään. Viljelijät tekevät siitä eräänlaisia mattoja, jotka sitten myydään eteenpäin. Jatkojalostuksessa kumipuun nesteestä valmistetaan esimerkiksi kondomeja ja autonrenkaita.

Otsalamppu kuulemma pitää itikat loitolla ja valaisee työmaan pimeään aikaan.

Korkeanpaikankammoisena norsuratsastus aluksi hieman mietitytti. Eläimen selkään kiivettiin korokkeelta, joka ei juuri taitoja ja lopulta suurtakaan rohkeutta vaatinut.

Istuin oli leveä puupenkki. Ei suinkaan nojatuolityyppinen ratkaisu jollaisen olen elokuvissa nähnyt. Eteen lyötiin salpa kiinni, ettei matkustaja putoa.

Kulku oli vähän poukkoilevaa, mutta verkkaisaa. Alkujännityksen jälkeen touhu alkoi tuntua mukavalta. Karavaani kiersi pitkin metsää parinkymmenen minuutin ajan. Matkalla oli kaksi stoppia, joista toinen komealla näköalapaikalla.

Norsujen ohjaajat ovat kuulemma henkilökohtaisia, eikä heitä voi tuosta vaan vaihtaa. Eläin kiintyy samaan henkilöön, mutta saattaa hyväksyä myös jonkun toisen lähipiiristä. Norsuja ja kuskeja oli paikalla ehkä tusinan verran.

Siam Safarin elefantit olivat aiemmin olleet metsähommissa ja tottuneet työntekoon. Voisi kuvitella, että tällainen puuha on kevyempää kuin tukkien vetäminen kehnoissa oloissa.

Norsu on työikäinen vasta 20-vuotiaana. Elinkaari on oppaan mukaan muutenkin aikalailla samanlainen kuin ihmisellä.

Pohjois-Thaimaassa on norsujen vanhainkoti, jonne nämä eläimet aikanaan päätyvät. Safarin suojissa ne saavat elää hyvissä olosuhteissa. Tokkopa monesta muusta paikasta niitä viedään toiselle puolelle maata vanhuutta viettämään.

Elefanttien lisäksi muita viidakon eläimiä ei näkynyt. Ei edes käärmeitä, vaikka niitä luulisi lähistöllä olleen valtava määrä. Komean kokoinen hämähäkki tosin päivysti erään vessan luona. Oli kuulemma majaillut siinä viimeiset pari viikkoa.