keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Puolan matkaraportti osa 1


Suorat lennot Turusta Gdanskiin Pohjois-Puolaan alkoivat muistaakseni 2007. Ensi alkuun kone palveli etenkin Olkiluodon ydinvoimalaa rakentavia viiksekkäitä puolailaisduunareita, mutta pikkuhiljaa sitä alkoivat käyttää suomalaisetkin. Koska Olkiluotoa rakennetaan yhä, on Turku - Gdansk -lentolinjakin vielä paikallaan.

Allekirjoittaneen piti alunperin lähteä Gdanskiin lomailemaan jo kesällä 2009. Lentoyhtiö Wizzairin englanninkieliset sivut olivat kuitenkin sen verran haastavat, että puolentoista tunnin pakertamisen jälkeen oli aika luovuttaa.




Tuttavilta olin kuullut, kuinka he pääsivät Gdanskiin "19 eurolla" tai muuten tosi edullisesti. Tuon puolentoista tunnin aikana, jonka elämästäni heitin hukkaan umpisekavien Wizzairin sivujen parissa, näytti matkataksa jo 150 euroa. Koko ajan tuli parikymppiä lisää siitä ja tuosta. Kun siihen lisätään vielä hotelli, alkoi hinta kohota liian suureksi verrattuna tuttujen halpamatkoihin.

Tilalle varasin Ikaalisten matkatoimistosta Riian reissun. Huomattavasti helpompaa ainakin silloin. Hyvä reissu olikin.

Noin kolmen vuoden jälkeen pääsin sitten vihdoin Gdanskiin. Matka tapahtui sunnuntaista sunnuntaihin huhti - toukokuun vaihteessa. Mukana oli muutama kaveri, joista yksi oli tietääkseni käynyt aikaisemmin Puolassa, mutta ei Gdanskissa.

Gdanskissa odotti upouusi, avara lentoasema. Se oli kuin vastalause Turun lentokentän kakkosterminaalille, joka on suoranainen fiasko. Epäkohdista mainittakoon esimerkiksi sepeli pihalla oven edessä, tila-ahtaus kuin Vilnan KGB-vankilan tyrmässä ja kauttaaltaan rapistunut rakennus.

Oikein hävetti olla suomalainen moisessa läävässä. Turku ole näköjään lainkaan ajatellut millaisen ensivaikutelman tuo hökkeli aiheuttaa vierasmaalaisissa turisteissa. Tai vaikka ihan kotimaisissakin.



Upouusi Lech Walesan lentokenttä Gdanskissa.


Majapaikasta sain vinkin kaverin muijalta. Agis -niminen hostelli - majatalo sijaitsee Gdanskin muutaman kilometrin päässä vanhasta keskustasta. Ratikkalinjoja kulkee peräti neljä erilaista talon ohi. Pysäkki tosin on noin puolen kilometrin päässä, mutta ajoneuvot huristavat melkein talon edestä.

Talo oli siisti ja lähivuosina rakennettu. Huoneita oli kymmenkunta kahdessa eri kerroksessa. Huoneet olivat melko pieniä, mutta kaksi isoa äijää mahtui aika asumaan viikon aika vaivattomasti. Käsittämättömän kokoiset nojatuolit tosin veivät lattiatilasta ainakin kolmasosan ja olivat todella epäkäytännöllisiä.

Majatalonsa hyvästä näkyvyydestä ajoradoille päin huolestunut omistaja oli puoliksi tuohtunut, kun eräällä parvekkeella kuivaamassa olleet pyyhkeet olivat tuulessa tipahtaneet pois sijoiltaan.



Pensjonat Agisin parvekkeella.


Huoneiden äänieristys ei ollut kovin hääppöinen. Oma iloittelumme viinan tai muiden virikkeiden kanssa ei kai yltynyt kertaakaan kovin äänekkääksi, mutta eräät seurueemme jäsenet olivat jopa heränneet jostain päin taloa kuuluneeseen ja karkean arvion mukaan puolisentoista tuntia kestäneeseen seksiaktin ääneen.

Kovin pahoillaan he eivät kuitenkaan moisesta häiriöstä olleet. Veikkaan, että esimerkiksi rap-musiikin luukuttaminen olisi ollut huomattavasti hermoja raastavampaa.

Agisin aamupala oli joka kerta osin erilainen kuin edeltävänä päivänä. Oli sämpylää, jugurttia, sianpääsylttyä, makkaraa, juustoa ja vaikka mitä. Täydet pisteet siitä ja henkilökunnan palveluksista muutenkin.

Agis sijaitsee kovasti Turun Jyrkkän lähiötä muistuttavan kerrostalokollaasin vastapäätä. Talot oli nimetty isoilla numeroilla seiniin, jotta varmasti näkyy niin postinjakajille kuin autoilijoillekin. 



Näkymä Agisin parvekkeelta. Raitiovaunu huristaa ohi.


Raitiovaunupysäkin vieressä oli kebabpizzeria, pikkukauppa, apteekki ja joku neljäs liike, jonka valikoimaa en ainakaan minä kertaakaan tarvinnut, eikä se jäänyt siksi mieleen. Tien ja radan toisella puolella oli isompi elintarvikekauppa.

Kebabpizzeriassa asioimme melkein joka päivä. Ravintolan pizzat olivat jättikokoa, mutta pienemmänkin, suomalaisittain ns. "karvakäsipizzan" kokoisenkin sai kun pyysi. Suomalaisyrittäjien pizzoihin verrattuna paikan annokset olivat triplakokoa. Hinta kuitenkin murto-osa Suomen vastaavista.

Loppuviikosta seurueemme oli jo niin tuttu näky tässä ravitsemusliikkeessä, että palvelu pelasi normaaliakin paremmin. Henkilökunta tervehti meitä kuin valtiovieraita ja pizzojen koko tuntui entistäkin suuremmalta.



Agis oikealla.


Agis ei ehkä sovi illanviettoa halajaville ihmisille. Oma rytmimme meni niin, että aamulla tai aamupäivällä lähtö ja illansuussa tai illalla takaisin. Eli periaatteessa huone oli vain nukkumista varten. Agis on sen verran kaukana keskustan riennoista, ettei edestakaisin ramppaaminen käynyt mielessä.

Takseja ei tarvinnut käyttää kertaakaan, koska raitiovaunuilla pääsi liikumaan nopeasti ja vaivattomasti. Tiketit sai pysäkeillä olevista automaateista, joiden käyttö oli melko helppoa jahka ensin viitsi niihin tutustua. Reissun ainoat taksimatkat olivatkin lentokentän ja majatalon väliset.



Taksimatkalla lentokentältä hotelliin.




4 kommenttia:

  1. Puolassa pari kertaa käyneenä (kerran Gdanskissa ja kerran Krakovassa, nyt kesäkuussa taas Gdanskiin jalkapallon EM-kisoja katsomaan) pari omaa kommenttia.

    Wizzairilla lensin Gdanskiin, nytkin ostin kesäkuuksi liput Wizzairilta ja viime kesänä saman firman Turun lennot Budapestiin. Liityin jopa "exclusive clubiin" saadakseni vähän lisäalennusta hinnoista. Eivät nuo minusta niin hankalat käyttää ole, samanlaista säätämistä se on muillakin firmoilla. Tietty se on hämäävää, että erilaisia lisämaksuja tulee tosiaan milloin mistäkin palvelusta ja asiasta. Hintataso vaihtelee todella rajusti, sama lento voi eri päivinä olla ihan eri hintainen.

    Wizzairin koneet ovat uusia ja homma toimii hienosti, ja tosiaan Lech Walesan lentokentässä ei ole moittimista. Turun kakkosterminaalissa sen sijaan on. Minulle tuli siitä mieleen lähinnä Auschwitz, jossa pari vuotta sitten vierailin. Suomesta saa kyllä kehitysmaavaikutelman jos tuo terminaali on ensikosketus Suomeen.

    Gdansk on mukava kaupunki, ja tuolla on paljon nähtävää. Ihmisillä on vielä nykyäänkin virheellinen käsitys Puolasta jonain takapajuisena "itäblokin maana", mutta monessa asiassa maa on tullut länsimaiden rinnalle ja ainakin Turun kohdalla ohi esim. lentokenttäterminaalien suhteen. Erityisesti nuorempi väki puhuu hyvin englantia ja kaduilla on siistiä. Ainakin Gdanskissa oli huomattavasti turvallisemman ja siistimmän oloista mitä esim. Helsingin keskustassa.

    Sen verran täytyy antaa reissulaisille kulinaarisia pyyhkeitä, että miksi ihmeessä te kebabeihin ja pizzoihin turvauduitte? Niitä saa koska tahansa mistä tahansa, sen sijaan puolalaisen keittiön herkkuja ei saa. Puolalaiset ruoat ovat aivan loistavan makuisia, pääasiassa hyvin lihaisia ja ruokaisia annoksia. Yksi olennainen syy lähteä ulkomaille on lähteä sinne syömään ja maistamaan paikallisia herkkuja. Tässä pari omasta mielestäni Puolan keittiön parasta antia:

    -Bigos-pata. Todellinen metsästäjän pata, joka on muhinut tuntikausia ja joka sisältää useita erilaisia lihoja, hapankaalia ja kaikkea mahdollista. Sulaa suussa.
    -Golonka. Sianpotkaa hapankaalilla ja perunoilla. Söin tämmöisen Varsovan kuninkaanlinnan luona olevassa ravintolassa. Valehtelematta lähes kilon painoinen, kunnon läskireunainen sianpotka sai niin kylläiseksi, että minut olisi saanut kuljettaa paikalta kottikärryillä.
    -pierogit ovat eräänlaista raviolia: rasvassa paistettujen ja usein pekonimurusissa kieritettyjen taikinanyyttien sisällä on kaikenlaista lihasta alkaen.
    -keitot kuten zurek ja paikallinen borssikeitto ovat riittoisia, zurekissa on rutkasti lihaa/makkaraa ja muuta einestä.

    Jos tie vielä Puolaan vie, niin kebabit ja pizzat vain huit helvettiin menusta ja paikallisia liharuokia syömään!

    VastaaPoista
  2. En pidä sipulista missään muodossa ja koitan vältellä sitä viimeiseen asti. Siinä yksi syy, etteivät paikalliset herkut ulkomailla oikein maistu. Varsinkin kun ei ymmärrä yleensä juuri mitään mitä menussa lukee ja sipulia suorastaan kaadetaan joka paikkaan.

    Mutta jottei nyt tarerruttaisi pelkkiin makuseikkoihin, saa tarina jatkoa jahka ehdin kirjoittaa lisää matkasta.

    VastaaPoista
  3. Saitko Jaramo matkalla "maksullisen" käsittelyä, eli lauloitteko taksissa: Jos sais kerran reissullansa ?

    VastaaPoista
  4. Kiitos viestistä Mister Anonyymi. Tämä oli kulttuurimatka, ei keihäsmatka.

    VastaaPoista