Halistenkoskella 2. syyskuuta

Halistenkoski on Aurajoen yhdestoista ja alin koski Turussa, Halisten ja Nummen kaupunginosien rajalla. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla. 

Halistenkoskella tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Tahtia voisi helposti kiristääkin, koska se sijaitsee lähes työmatkani varrella. 

Tällä kertaa minut sai Halistenkoskelle siellä lähipäivinä nähty saukko. En ole muistaakseni koskaan moista eläintä nähnyt vapaana luonnossa, joten siitä olisi mielellään ottanut valokuvia. Aikani saukkoa kävelysillalta kuikuiltuani oli parempi luovuttaa kun ei osunut näkökenttään. 

Halistenkoskelta kertyi kumminkin julkaisukelpoista materiaalia. 

Elokuun loppua Vepsässä

Ankaran bailauksen jälkeen on hyvä lähteä saaristoon tuulettumaan. Näin tein minäkin 23. elokuuta. Edellisenä iltana Turun Taiteen talon sisäpihalla kolmatta kertaa järjestetty Punk & Yäk-tapahtuma tuli osaltani päätökseen. 

Lavalla nähtiin sellaisia takavuosinen nimiä kuin Ypö-Viis, Jalla Jalla ja Dave Treganna Band. Siitä tarkemmin lähitulevaisuudessa uudessa blogijutussa. 

Krapulan poistoon puolipäivämatka Vepsään on erinomainen ratkaisu verrattuna vaikka siihen, että röhnötät kotisohvalla ja mietit minkä elokuvan tunkisi seuraavaksi dvd-soittimeen.  

Tunnin laivamatkan aikana voi ihastella maisemia ja raikasta meri-ilmaa. Saaressa on kolme tuntia aikaa tepastella pitkin polkuja ja rantakallioita. 

Vepsässä ei ollut tuttuja tällä kertaa ollut kuin tiettävästi yksi. Hänkin vakiopaikallaan saaren eteläosan kivirannalla istuskelemassa. Suuntasin sinne ja muutamaan muuhun vakiopaikkaan, joissa tiedän yleensä olevan valokuvattavaa. 

Tutustuin myös "diginomadiin", joka on koko kesän asunut saaren leirintäalueella. Olenkin ihmetellyt kaveria, joka jaksaa päivästä toiseen sitkeästi telttailla kelillä kuin kelillä ja työskennellä läppärinsä kanssa läheisessä keittokatoksessa. 

Luulin pitkään häntä henkilökuntaan kuuluvaksi ja mietin miksei mies majaile duunarien tiloissa. Kaveri kertoi tehneensä omatoimisesti muiden töidensä ohessa päivittäisiä Vepsä-puffeja sosiaaliseen mediaan. Kunpa johtoportaassa osattaisiin arvostaa tällaista pyyteetöntä työtä!

Syksyn merkkejä oli jo vahvasti ilmassa, vaikka päivä noin muuten lämmin ja kesäinen olikin. Vepsä on paikka, jossa konkreettisesti huomaa vuodenaikakierron alkukesästä loppukesään. Muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua paljon. 

Windy Rock Tuulentuvalla

FreetimeFun-yhdistys järjesti lauantaina 26. heinäkuuta Kustavin Tuulentuvalla Windy Rock-nimisen tapahtuman. Pikkufestari toi kuuden esiintyjän voimin mukavaa vaihtelua kunnan kesämenoihin.

Tuulentuvan mäelle sai lompsia ilman pääsymaksua. Suurelle yleisölle festivaalin orkesterit eivät välttämättä sanoneet juuri mitään, mutta illan mittaan porukkaa kertyi noin 250. Portilla päivysti vanha koulukaverini, joka tuskin laski ketään kahteen kertaan. 

Muutamassa bändissä soitti tuttuja naamoja. Ainakin Freebone Chickenin rumpali Pekka Wuori, Cranen kitaristi Jaska Kurki ja Self Made Rockersin Mikko Lesonen tulivat pihamaalla vastaan. Turkulainen studiovelho Danil Venho oli hänkin paikalla Cranen miksaajan ominaisuudessa. 

Windy Rockin musiikkitarjonta oli Amerikan rokkia erilaisin variaatioin. Illan aloittaneesta Marja-Leenasta en tosin osaa sanoa yhtään mitään, koska en hänen esitystään nähnyt. Ehkä siinäkin oli ripaus Amerikkaa. 

High Octane esitti Hurriganesin tuotantoa ja sen tunnetuksi tekemiä biisejä pätevin sovituksin. Orkesterissa vaikuttaa kolme Remu Aaltosen Last Call-bändin muusikkoa, joista tunnetuin lienee Kustavissa kesämökkeilevä entinen Popeda-rumpali Arska Rautajoki.

High Octanen laulaja ja festivaalijärjestäjä Pasi Patronen asuu ympärivuotisesti Kustavissa. Hänet nähtiin myöhemmin illalla myös Crossmood Roadin keulilla. 

Havana Blackista tuttu Hannu Leiden vieraili lavalla muutaman kappaleen verran. Crossmood Road esitti Leidenin kera muun muassa J.J. Calen kappaleen Call Me The Breeze, tosin monille tutummalla Lynyrd Skynyrd-sovituksella. 

Freebone Chickenin southern rock kuulosti pirun hyvältä. Esityksen jälkeen onkin pitänyt tutustua bändiin paremmin, mutta ehkä tässä syksymmällä ehtii. 

Turkulainen rokkipoppoo Crane oli uusinut kokoonpanoaan sitten viime näkemän ja nelikielistä pomputteli nyt naisbasisti. 

Niin ikään turkulainen Self Made Rockers oli juuri sopiva orkesteri päättämään Windy Rock. Yhtyeen rivakka punkin ja hard rockin sekainen musisointi sopi täydellisesti pimenevään kesäiltaan.

Tuulentuvan mäellä nähtiin myös julkkiksia. Takavuosien Big Brother-ohjelmasta tuttu Kaki Hautoniemi hääräsi hattarakojun takana. Stand up-koomikko ja moninkertainen voimannoston maailmanmestari Sami "XL Sami" Huhtala oli juontotehtävissä ja näkyipä Ouzon Ravintoloiden aterian kimpussa Salattujen elämien näyttelijä Elmeri Ylä-Rautiokin.

Vuosnaisten luontopolku 25. elokuuta

Tänä kesänä en ollut ehtinyt kiertää Kustavin Vartsalan saaren kärjessä sijaitsevaa Vuosnaisen luontopolkua ennen tätä päivää. Nytkin oli vähän siinä ja siinä jaksaako sitä lähteä liikkeelle. Onneksi lähdin. 

Kahdessa osassa pitämäni kesälomailu on osunut sikäli huonoon saumaan, että alkukesä oli kylmä ja tuulinen. Elokuun loppupuolen sää muistuttaa sekin kovasti kesäkuun vastaavaa. 

Ravintola Spaunan kulmalta lähtevän Vuosnaisten luontopolun varrella on parhaillaan ympäristötaiteen tapahtuma. Sellainen on järjestetty muutamana kesänä aikaisemminkin. 

Ainakin osa taiteilijoista lienee tuonut teoksiaan tänne ennenkin, koska olin tunnistavinani parin kaverin tyylin. Metallinen hahmo tuossa alempana on varmasti saman henkilön tekemä kuin noilla kohdin kalliota on aiemminkin ollut. 

Taiteelle löytynee ystäviä, mutta minua Vuosnaisissa kiinnostaa enemmän upeat maisemat. Vaikka luontopolku ei ole pitkä, on sen rantakallio-osuus varmasti maan hienoimpia. Metsätaipaleesta puolestaan tulee mieleen enemmän Pohjois-Suomen karu maasto kuin saaristo. 

Poistuessani rantakallioiden tuulesta ja tuiverruksesta metsän siimekseen, tuli melkein heti vastaan rantakäärme. Kahden askeleen jälkeen olisin astunut sen päälle, joten kannatti taas katsoa eteensä kävellessään. 

Kookkain tänä vuonna näkemäni rantakäärme ei aluksi hievahtanutkaan. Sain napsittua siitä muutaman kuvan, ennen kuin otus ymmärsi puikkelehtia varvikkoon piiloon. 

Ilmeisesti Vuosnaisissa elelee enemmänkin isoja rantakäärmeitä. Muutama kesä sitten näin samaisella luontopolulla suurimman Suomen luonnossa tapaamani matelijan. Siitä enemmän täällä https://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/matelija-vuosnaisten-luontopolulla.html