Matildanjärveä kiertämässä

Viime viikon lauantaina suuntana oli kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvan Perniön Matildedalissa sijaitseva Matildanjärvi.

Järveä ympäröi luontopolku nimeltään Matildanjärven kierros. Olen muutaman kerran aikaisemminkin talsinut sen ja nyt oli sama urakka edessä.

Pitkähkön ajomatkan takia tulee useammin valittua Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierros, mutta mukavaa vaihtelua käydä toisinaan hieman kauempanakin.

Matildanjärvi on 57 hehtaarin kokoinen metsäjärvi lähellä Matildedalin vanhaa ruukkikylää. Se on suosittu kalastus- ja retkeilykohde. Alueelle vuonna 2015 perustetun Teijon kansallispuiston reittejä risteilee järven läheisyydessä.

Teijon luontokeskuksen luontotalo sijaitsee järven etelärannalla. Se on vähän kuin matkamuistokauppa moninaisine pehmoleluineen ja vaatehyllyineen. Ostin t-paidan, jossa komeilee palokärki Teijon kansallispuisto -tekstin kera. Aivan uutta oli, että Teijo on ruotsiksi Tykö. Eipä taida olla moista tullut vastaan koskaan edes työpaikalla postikeskuksessa.

Jostain kumman syystä luontotalossa ei ollut vieraskirjaa. Olisin mieluusti siihen puumerkkini rustannut. Kummallista, ettei sen vertaa olen nähty vaivaa; yleensä vastaavissa paikoissa puolittain tyrkytetään signeeramaan.

Matildanjärven kierros on 5,5 kilometrin mittainen. Suurimmaksi osaksi se myötäilee järven rantaa mäntymetsäisessä ja soisessa maastossa. Reitin loppupäässä kuljetaan reilut puoli kilometriä asfalttia pitkin kyläraitilla, kunnes polku johtaa metsätietä pitkin kohti aloituspistettä luontotalon ja parkkipaikkan lähelle.

Moitetta voisi antaa kierroksen alkupään onnettoman kapeista pitkospuista. Juuri kun ihmettelin asiaa mukana olleelle Matti "Viki" Vikströmille, löysin itseni rähmällään osin suosta, osin lankun päältä.

Tuloksena yhä kipeänä oleva polvi ja kyynärvarsi. Lippalakki lensi tuoksinassa metrien päähän ja kamera kolahti sen verran pahantuntuisesti, että oletin sen rikkoontuneen. Loppumatka sujui onneksi ilman suurempia kipuja, polvea lähinnä pelkäsin.

Moninaisista tulipaikoista sen sijaan täytyy antaa pelkästään hyvää palautetta. Matin puolivälissä reittiä olleelle Vickbäckinlahden laavulle väsäämä nuotio houkutteli pian runsaasti väkeä.

Seuraavalla Teijon kansallispuistoreissulla täytynee vaihteeksi kiertää jokin muu reitti. Esimerkiksi Jeturkastin muinaispolku 4,6 kilometrin mitallaan ja parin hehtaarin pirunpellollaan voisi olla potentiaalinen ehdokas.

Reissun päätteeksi poikkesimme katsomaan Matildedalin alpakkafarmia. Etelä-Amerikasta kotoisin olevat villantuotantoon jalostetut hauskannäköiset kamelieläimet tulivat uteliaasti aivan viereen tervehtimään vieraita.

Nelli Rauvolanlahdella

Viime viikolla kävin turkulaisen harrastajamallin Nellin kanssa kuvaamassa Rauvolanlahdella. Paikka on Turun ja Kaarinan rajamailla sijaitseva luonnonsuojelualue lintuvesineen ja luontopolkuineen.

Ajatuksenani oli ottaa mallikuvia viidakkomaisessa pöheikössä pitkospuilla. Ruovikkoa oli sitten viime näkemäni raivattu pois ilmeisesti siimaleikkurilla. Toki se helpottaa kulkemista huomattavasti ja työmies tuskin ajattelee kuten harrastajavalokuvaaja heilutellessaan pärisevää vehjettään. Loppujen lopuksi pieni muutos alkuperäiseen ideaan ei juurikaan haitannut.

Aamupäivällä Rauvolanlahdella ei montaa kulkijaa ollut. Pitkospuut olivat paikoin heikossa hapessa ja sen verran märkiä, että piti liikkua varovasti.

Lintulavalla ollessamme Nellin olkapäälle istahti hetkeksi pikkulintu. Tilanne oli ohi niin nopeasti, etten ehtinyt saada siitä kuvaa. Erikoista kumminkin!

September Open 2017 Taalintehtaalla

Kemiönsaaren Taalintehtaalla järjestettiin 9.-10. syyskuuta September Open, tuttavallisemmin Keskiaikaiset saaristolaismarkkinat.

Tapahtuma sai alkunsa vuonna 2013. Vuosi sitten peräti kuusi tuhatta ihmistä kerääntyi katsomaan markkinahumua ja esityksiä. Tällä kertaa Taalintehtaan vanhojen hiiliuunien ympärille rakennettu September Open olikin ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen.

Lähdin sunnuntaina aamupäivällä Turusta köröttelemään kohti Kemiönsaarta työkaverini ja historiafani Sunttu Sundellin kanssa.

Nälkä alkoi kurnia jo Kemiön keskustan liepeillä, jolloin piti pysähtyä erääseen hyväksi todettuun ravintolaan. Tällä kertaa ei samaa voinut sanoa, sillä eteen tuotu annos oli suorastaan hävyttömän pieni hintaansa nähden. Vaatimattomana miehenä pidin kumminkin turpani kiinni, vaikka olisikin tehnyt mieli käydä jättämässä kokille terveiset. Eipä tarvitse enää kyseisessä kuppilassa asioida.

Viime vuoden September Openista poiketen Taalintehtaan raitilla oli huomattavasti vähemmän ihmisiä. Joko sakki oli ollut liikkeellä jo tapahtuman ensimmäisenä päivänä lauantaina, tai sitten ilmassa ollut sateenuhka vaati veronsa. Mukavammin tämä sopi ainakin minulle, koska nyt mahtui sentään kääntymään ilman että olisi osunut johonkin toiseen.

Tähtäsimme kello 14 alkavaan Faravidin susien taistelunäytökseen. Moinen ryhmä ei sanonut minulle entuudestaan mitään. Reippaan kuuluttajan jutuista selvisi, että raavas miehistö on kotoisin pääosin Pohjanmaalta.

Ryhmän komentokielenä käytettiin englantia. Kun selostaja huusi käskyjä, vyöryivät tuhdit taistelijat toistensa kimppuun. Kovin kauan ylipainoiset kaverit eivät jaksaneet raskaat asusteet yllään tantereella heilua, mutta kyllä siinä muinaisaikojen taistelun makuun päästiin.

Näytöksen lopuksi yleisössä olleet lapset pääsivät kumimiekoin pamputtamaan Faravidin susia oikein olan takaa. Innokkaimmat eivät malttaneet millään lopettaa, vaikka selostaja kuinka huuteli vastustajien jo kupsahtaneen.

Laululavalla esiintynyt orkesteri oli kuin tuntematon versio Blackmore's Nightista, tosin hieman reippaampi sellainen. Erinomaista keskiaika- ja folkmusiikkia esittänyt ryhmä oli saapunut ilmeisesti Ruotsista, ainakin päätellen välispiikeissä kuulusta aksentista. Koska en löytänyt mitään infoa mikä pumppu mahtoi olla kyseessä, jää nimi toistaiseksi arvoitukseksi.

Mukavan markkinapäivän kruunasi Rohanin Tallien turnajaiset. Pääosin Kemiönsaarella majaansa pitävä ryhmä on varsinainen taituriporukka. Olen nähnyt heidän esityksiään muutaman kerran aikaisemminkin, enkä lakkaa ihmettelemästä taitoa, jolla hevosia käsitellään ja samalla heilutellaan peistä tai miekkaa.

Taalintehtaan rannan tuntumassa oleva kenttä ei järin suuri ole, mutta Rohanin ritarit pääsivät helposti kääntyilemään siellä heppojensa kanssa. Esitykset ovat huippuunsa hiottuja, eikä toimintaa voi muuta kuin ihailla.