maanantai 8. tammikuuta 2024

Saaronniemessä 3. joulukuuta

Kuluva talvi tuli jäädäkseen jo marraskuussa. Se on Turun seudulle varsin epätyypillistä. Esimerkiksi neljä vuotta sitten ensilumi satoi vasta 28. helmikuuta sulaen melkein heti pois. Leutona talvena ei tarvinnut murehtia pörssisähkön heilahduksista, hyytyvistä autoista tai eikä suuremmin lämmityskustannuksista. 

Toista on nyt. 2000-luvun ankarimman talven koettelemat ihmiset kamppailevat pärjätäkseen hyytävän pakkasen kourissa. Pelkkä sähkösaunan lämmitys pörssisähkötaloudessa olisi viime perjantaina maksanut noin 20 euroa ! 

Eipä ole paljon kuulunut siitä mielenosoitusjoukosta, joka vielä jokunen vuosi takaperin riehui Helsingissä banderolleineen vaatien "Lumet takaisin!" ja "Ilmastonmuutos seis!". Vastaava porukka tosin istuu nykyään maanteillä tukkien liikennettä. 




Sunnuntaina 3. joulukuuta lähdin ystäväni Harri Nato Leinon matkassa Turun Ruissalon saarelle. Ilmastoaktivistit varmasti hykertelivät onnesta soikeina kun näillekin kulmille oli saatu oli lumipeite ja jäätä. 

Kierros Saaronniemessä ja viereisellä Kolkannokalla on yleensä antoisa ainakin valokuvaajalle. Niin tälläkin kertaa. Tavallisesti siellä tuppaa tuulemaan; nyt sitäkään ongelmaa ei ollut. Aktivistit olisivat varmasti keksineet siihenkin syyn, mutta onneksi ainuttakaan ekohippiä ei tarvinnut tuona päivänä tavata. 

Ulkoiluretken päätteeksi palkitsimme itsemme runsaalla lounaalla Orikedon Tavernassa. Ihan tässä nousee vesi kielelle kun muistelen valtavaa, lautaselta ylitsepursuavaa kebabannosta! 











sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Ruissalon talvista kauneutta

Vuoden ensimmäinen viikko on kulunut ankaran pakkasen kourissa. Aamulla lämpömittaria vilkaistessani näytti se huimat -19. Käänsin kylkeä ja kiroilin hiljaa mielessäni. 

Aamupäivällä tilanne muuttui. Kurkistin verhon takaa olisiko ilma mahdollisesti sellainen, että kannattaisi harkita ulkoilua. Ja kas, aurinkohan se siellä paisteli kirkkaana kuin postikeskuksen kattolamput. 

Vaikka Turun Ruissalossa tulee käytyä keskimäärin jopa kerran viikossa, rupesi tahti loppuvuotta kohden laantumaan. Mutta nyt oli juuri sopiva sauma ajella Ruissaloon, eikä kylmyyskään pelottanut. 




Olin varautunut lyhyempään lenkkiin kuin lopulta tein. Syy moiseen oli aivan tuuleton ilma, eikä tehnyt tiukkaakaan rampata pitkin poikin Saaronniemen maastoja. Olisi voinut vaikka ruveta grillaamaan jollakin alueen lukuisista tulipaikoista pakkaslukemista huolimatta.

Saaronniemen talviuintipaikka on suosittu. Saunavahtina toimiva tuttu eläkeläismies manaili, että laiturin alimmat rappuset jäätyvät ja yritti parhaansa mukaan naputella niitä puhtaaksi. Totesin, että jos tuonne joku vapaaehtoisesti pulahtaa, niin kyllä se varmaan tuostakin selviää. 

Vähän ennen puoltapäivää Saaronniemessä oli vain kourallinen ihmisiä. Yllätyksenä tuli, että porukkaa liikkui jäälläkin. En olisi uskonut jään vielä kantavan, mutta silmät kertoivat toista. 




Seurasin rannalta pariskuntaa, joka jatkoi kävelyään yhä kauemmas Airistolle. Välillä näytti, että he suuntaavat suoraan kohti laivaväylää ja Rajakaria. Paikka on sama, jonka edustalta löytyi murhatun lakimiehen ruumis 44 metrin syvyydestä. Pelkäsin, että kohta voi pariskuntakin päätyä pohjaan jos jää pettää alla. Ilmeisesti näin ei sentään käynyt, ainakaan uutisissa ei ole ollut siihen viittaavaa. 

Täytyy myöntää, että talvellakin on puolensa mikäli sattuu olemaan tällainen aurinkoinen ja tuuleton päivä. Pienikin viima olisi oitis muuttanut asian. Kyllä nyt kelpasi!











 

tiistai 26. joulukuuta 2023

Trench Dogs ja kumppanit Nirvanassa

Lauantaina 16. joulukuuta Turun Humalistonkadun Nirvana Barissa esiintyivät kotimaiset Lovers Left Alive ja Daze Dolls sekä Ruotsista kahdelle keikalle Suomeen saapunut Trench Dogs. 

Nirvana Bar on entisen Killan tiloissa sijaitseva uudehko kuppila, josta kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä. Baarin konseptina vaikuttaisi olevan kolmen nuoriso-orkesterin kimppailtamat, mikä ainakin minusta on toimiva homma. Huokeaan lipun hintaan saa rokkia varmasti aivan tarpeeksi. Samalla on oiva mahdollisuus tutustua uusiin yhtyeisiin. 

Joulukuisena lauantaina Nirvana Barin estradille nousseista bändeistä turkulainen Daze Dolls oli tuttu, mutta kaksi muuta eivät soittaneet kelloja lainkaan. Keikkajulisteesta toki pystyi päättelemään, että kyseessä on jonkin sortin glam rock-kokoonpanoja.  

"Katurokin takaisin Kallion kaduille tuonut helsinkiläinen Lovers Left Aliven juttuun kuuluu, että rumpali lyö lujaa, sähkökitarat ulisee ja laulaja kaikuu kun ilmassa on sitä kuuluisaa arvaamattomuutta ja vaaran tuntua", luki tapahtuman Facebook-mainoksessa. 

Lovers Left Aliven keikka meni vähän ohi, koska saavuin paikalle hieman ilmoitettua aloitusaikaa myöhemmin. Juutuin suustani kiinni tuttujen kanssa, joita tuntui baarissa piisaavaan. En osaa sanoa yhtyeen musiikista juuri mitään muuta kuin että hyvältähän tuo kuulosti. 

Tunnettu helsinkiläinen musiikkitoimittaja kehui kovasti Lovers Left Aliven perjantaista Bar Loosen keikkaa Facebook-sivullaan. Koska tunnen miehen jollain lailla vuosikymmenten ajalta ja tiedän hänen musiikkimakunsa, ei asiaa ole syytä epäillä. Tarvinnee tutustua paremmin bändiin. 

Daze Dolls on keikkaillut ahkerasti etenkin Turun seudulla ja niittänyt mainetta roisilla rokillaan. Bändin valttikortiksi näkisin basistilaulaja Mandyn, jonka raakaa lauluääntä ei sokkona osaisi millään yhdistää superkauniiseen ulkonäköön. Hänen bassottelunsa tuo mieleen 70-luvun glamrocktähti Suzi Quatron ja etenkin kitarasoolojen taustalla kulkevat bassolinjat ovat maukkaita. 

Orkesterin tuotannosta en tunne muita kappaleita kuin Freakshown ja Out Of Linen sekä keikoilla soitetun Thin Lizzy-lainan Jailbreak. Sitä ei Nirvana Barissa tullut, vaikka ainakin yksi kaveri biisiä kovasti odottikin. Sen sijaan setissä oli ZZ Top-coveri Tush. Ei ehkä maailman omaperäisin valinta, mutta ainakin tässä yhteydessä toimiva. 



Illan suurin yllättäjä oli ruotsalainen Trench Dogs. Vuonna 2013 Tukholmassa perustettu yhtye on tehnyt kaksi pitkäsoittolevyä, joista uudempi Stockholmiana ilmestyi viime keväänä. Levy myi Ruotsissa sen verran paljon, että se pääsi fyysisten levyjen listakärkikahinoihin. Orkesteria on verrattu muun muassa Sladeen, T-Rexiin ja Hanoi Rocksiin. 

Daze Dollsin esiintymisen aikana kiinnitin yleisössä huomiota viikingin näköiseen kaveriin, joka poikkesi esi-isistään esimerkiksi siinä, että hän oli rajannut silmänsä kajalilla. Harald Hirmuinen tuskin juurikaan käytti meikkiä. Paitamyyntikojulla puolestaan pyöri isotukkainen henkilö, jota arvelin ensin naiseksi. Joku vielä tiesi kertoakin, että kyseessä on "australialainen nainen". 

Trench Dogsin astellessa lauteille, kävi ilmi, että tämä "aussinainen" olikin mies ja vieläpä bändin laulaja. Viikinki osoittautui yhtyeen basistiksi. 

Keikan alussa yleisö ei osoittanut suuria innostumisen merkkejä, mutta muutaman biisin kuluttua meininki oli jo toinen. Yhtye soitti tiukasti yhteen, stemmalaulut hakivat vertaansa ja laulaja Andy Hekkandi oli erinomainen esiintyjä. Välillä tamburiinia heiluttanut kaveri heilui kuin heinämies ja puikkelehti tottuneesti kielisoittajien välistä. 

Kuva: lastbandit78 

Yhtyeen itsevarmaa esiintymistä seuratessa kävi mielessä, että tällainen ryhmä olisi täysin valmis isoille lavoille tuhansien ihmisten eteen. Vahvasti 70-lukuista glam rockia edustaneet biisit kulkivat kuin höyryjuna. Kitaristien työskentely oli kerrassaan mahtavaa. Vaikka en tuntenut ainuttakaan kappaletta, harvemmin näin paljon jaksan uudesta bändituttavuudesta innostua. 

Reilun viikon aikana olen kuunnellut Trench Dogsin tuotantoa suoratoistopalveluista. Erinomaisia biisejä tuntuu riittävän, muun muassa Maroon, Homsesick Parade ja A Little Overdressed ovat ensiluokkaisia. 


Kuva: Annelie Tottie







 

lauantai 23. joulukuuta 2023

Ströömin rannalla 23. joulukuuta

Jouluaaton aattona tein pikku kierroksen Kustavin keskustassa Kivimaalla. Vein hautausmaalle kynttilän isän haudalle, käväisin pikaisesti Lootholman matkailualueella ja lopuksi kurvasin Kivimaan laiturille Vartsalan lossirannan tuntumaan.  

Lossi lähtikin sopivasti Kivimaalta Vartsalaan, jolloin sain napattua siitä kuvia. Ennen vanhaan Ströömin ylittävän lossireitin pituudeksi kerrottiin 800 metriä, jossa uskossa minäkin olin vuosikymmeniä. Liikennettä hoitavan Finferriesin nettisivulla puolestaan lukee 952 metriä. Se lieneekin totuus. 

Kirjolohien kasvatusaltaita ei ole enää lossiväylän läheisyydessä kuin jokunen. 80-luvun lopulla olin kolmena kesänä töissä eräällä kasvattamolla, jolloin tilanne oli aivan toinen. Kustavissa oli siihen aikaan kymmeniä kalanviljelylaitoksia. 

Puolenpäivän tienoilla aurinko paistoi hetkellisesti ehkä vartin verran. Satuin juuri silloin olemaan Kivimaan laiturilla. Sutiessani aamulla aurattua ylämäkeä pitkin pois, alkoi valokin hiipumaan. Osuinpa kreivin aikaan paikalle. 












keskiviikko 20. joulukuuta 2023

Länkkärityttö Tuorlassa

Kävin heinäkuun puolivälin tienoilla Piikkiön Tuorlassa kuvaamassa kaarinalaisen Jessican kanssa. Tyylikkäästi ja suomalaisittain melko persoonallisesti pukeutuva nuori nainen on tuttu viime vuodelta, jolloin kävimme fotoilemassa Turun Ruissalossa ja Kuralassa.  

Tuorlan miljöön käyttö kuvauspaikkana tuli mieleeni reilu vuosi sitten syyskesällä. Tuolloin ensimmäisen kerran kunnolla tutustumassa alueeseen. Monenlaista rakennusta ja istutusta löytyy kun vähän viitsii katsella ympärilleen. 

Jessican cowgirl-tyyli on aivan ylittämätön. Hänen idea oli ottaa mukaan pitkä ruoska, jollaisen voi nykypäivänä nähdä lähinnä kai vain lännenelokuvissa. 

Tuorlassa olisi voinut olla vähän kauemminkin, mutta suomalainen kesäsää näytti taas huonot puolensa. Vettä alkoi ripotella ensin vähän kuin varoituksena, loppui sitten hetkeksi ja lopulta taivas repesi oikein vaan kunnolla. Onneksi muistikortille jäi monia hyviä kuvia. 











Linkit vuoden 2022 kuviin: 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/05/kantrimeininkia-kartanolla.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/09/jessica-kylamaella.html