Kesäretki Aspön saarelle

Viime elokuussa toteutui kauan suunnitteltu visiitti Aspön saarelle. Aspö on Korppoossa, Turunmaan saaristossa sijaitseva saari ja kylä, jonne pääsee Nauvon Pärnäisten satamasta MS Baldur-aluksella. 

Baldurin, entiseltä nimeltään Eivorin, kyyti on ilmainen ja etenkin kesäisin varsin suosittu. Linjan päätepiste on Suomen eteläisin asuttu saari Utö. Matkalla pysähdytään Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. 

Käyntipäivänämme maanantaina 9. elokuuta Aspössä oli aikaa viettää viitisen tuntia. Sattui olemaan kaunis, lähes helteinen päivä. Ei tuullut eikä satanut, mikä oli harvinaista herkkua loppukesän yleiskeleihin nähden. 

Allekirjoittaneen ja geokätköspesialisti Kake Ahlrothin lisäksi Baldurista jäi saareen vain kourallinen ihmisiä. Loput jatkoivat Jurmoon ja Utööseen. 

Saaren ytimessä, kioskin pihalla satamalaiturin lomassa, hääräili kymmenkunta ihmistä. Kieli tuntui pääosin olevan riikinruotsia. Ymmärsin siitä sen verran, että sukulaisia oltiin aspöläisten kanssa ja tultu tänne kesää viettämään. 

Kioski ei ollut hinnoilla pilattu, vaikka saaristopaikoissa on usein kallista. Myyjä vaikutti tutulta, kunnes muistin hänen olleen hiljattain Suomen Kuvalehden Aspö-artikkelissa matkailuyrittäjän ominaisuudessa. 

Pitkin kallioita kaarrellutta luontopolkua oli tällaisella ilmalla mukava kiertää. Aivan helppokulkuinen se ei ollut - osin hyvinkin jyrkkiä mäkiä tuli vastaan vähän väliä, eivätkä suuntamerkinnät aina osuneet heti silmään. 

Visuaalisesti reitti oli suorastaan mahtava. Polulla sai vierähtämään reilusti tunnin, kun välillä pysähtyi katselemaan häikäisevän kauniita maisemia. 

Saaristossa näkyy yleensä käärmeitä, mutta en haukankatseellani onnistunut löytämään ainuttakaan. Sen sijaan kirkon takana luikerteli paksuhko kyy, jonka Ahlroth sai tallennettua kuvaksi asti. 

Aspön kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta. Se on tunnettu valkoisesta kalkkikivikirkosta, jossa on punainen tiilikatto. 

Kirkko rakennettiin vuosina 1955-56. Sitä ennen paikalla on ollut kirkko jo keskiajalta asti. Nykyistä edeltänyt, 1905 rakennettu kirkko tuhoutui rajuilman kourissa 1949. 

Onneksi ilma ei ollut käyntipäivänämme tuulinen tai sateinen. Viisi tuntia voi olla pitkä aika kyyhöttää sadetta paossa ja manailla huonoa keliä. Moisessa tilanteessa fölipullo varmasti auttaisi, mutta nyt kaikki meni aivan putkeen. Parin tunnin laivamatka Pärnäisiin vierähti sekin äkkiä saaristoa katsellessa. 

Sweden Rockissa vuonna 2006

Muistelin taannoin ranskalaisen vodkan voimalla vuoden 2006 Sweden Rock Festivalia. 

Sweden Rock Festival on Etelä-Ruotsissa Sölvesborgissa järjestettävä musiikkifestivaali, joka on keskittynyt lähinnä 1970- ja 1980-luvuilla suurimmat tähtihetkensä saavuttaneisiin esiintyjiin. 

Osallistuin Sweden Rockeihin helsikiläisen Elmu ry:n järjestämillä bussimatkoilla vuosina 2002-2008. Majapaikkana oli entinen mielisairaala Mjällbyhus keskellä maaseutua, noin 20 kilometrin päässä festivaalialueesta. 

Homma oli hauskaa alkuvuosina, mutta kaksi viimeistä reissua rupesi tekemään turhan tiukkaa univajeineen, eikä vajaan viikon kestävä tarpominen ollutkaan enää kovin nautinnollista.  

Tutustuin moneen huipputyyppiin näillä reissulla. Bussissa ja ruotsinlaivalla oli yleensä hyvä meininki, puhumattakaan lukemattomista keikoista mitä vuosien varrella näin. 

Vuoden 2006 juhla on jäänyt fiilikseltään, matkaseuraltaan ja esiintyjiltään parhaaksi. Viidellä eri lavalla luukutti kolmen päivän aikana ylimässä kuvassa Ruotsin lipun vieressä soittanut Ted Nugent, Whitesnake, Deep Purple, Journey, Venom, Doro, Michael Schenker Group, Crucified Barbara, George Thorogood, WASP, Alice Cooper, Gamma Ray, Krokus, Molly Hatchet ja moni muu. 

Menomatkalla pysähdyimme Kalmarissa ja kävimme Öölannin saarella, jonne pääsee ylittämällä kuusi kilometriä pitkää silta. Hieno bonus muutenkin onnistuneelle matkalle. 

Festivaali paisui muistaakseni 2007 neljäpäiväiseksi ja lippukiintiöksi nostettiin 33 000. Silloin alkoi olla turhan paljon tungosta keskellä päivääkin, puhumattakaan öisistä paluukyydeistä majapaikkaan. 

Olen useammankin kerran miettinyt pitäisikö Sweden Rockiin vielä joskus lähteä. Ainakaan vielä se ei ole toteutunut ja voi olla ettei enää koskaan toteudukaan. Kaikenlaista muuta matkailua on tullut senkin edestä harrastettua kuluneen kolmentoista vuoden aikana. 

Lokakuuta Katariinanlaaksossa

Käväisin tuossa yhtenä iltapäivänä Turun ja Kaarinan rajalla sijaitsevalla Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella. 

Vaikka kuluva viikko on ollut sateinen, ei tuolloin ihme kyllä sattunut tiputtelemaan ja aurinkokin tuli hetkeksi esiin. 

Tarkoitukseni oli bongata oravia jos niistä saisi jokusen kuvan otettua. Homma sujui suunniteltua helpommin, kun neljä kurrea loikki pitkin luontopolun varrella olevaa ruokintapaikkaa. 

Meneillään oli lapsikuvaus, jossa rauhallinen pikkupoika oli aseteltu kivelle lähelle oravia. En tiedä osuivatko eläimet kaverin kanssa samaan kuvaan, mutta sitä kuvaaja selvästi haki. Sattumalta varmaan näin kävikin, koska oravat pomppivat sinne tänne ruuan toivossa. 

Sinitiainenkin tuli maistelemaan pähkinöitä ja onnistuin saamaan tilanteesta pari fotoa. 

Kasvitieteellisessä 3. lokakuuta

Viime viikolla lehtipuut vaihtoivat väriä oikein urakalla Lounais-Suomessa. Poikkesin sunnuntaina Turun Ruissalossa katsomassa miltä ruska siellä näyttää. 

Kuten arvelinkin, oli Turun yliopiston kasvititeellisessä puutarhassa meneillään oikea värien kirjo. Alueella on valtava määrä eri puulajikkeita ympäri maailmaa, eikä kotimainen vaahtera tuossa seurassa ole välttämättä komeimmasta päästä.  

Enää ei näkynyt sammakoita tai rantakäärmeitä lummelammikoissa. Lätäköitä lienee hiljattain putsattukin, koska kasviröhnää tuntui olevan paljon vähemmän kuin edellisellä käynnilläni.

Saksaa puhunut tyttöseurue vaikutti olevan kiinnostunut näkemästään. Jopa niin, että maisemia piti katsella hetki ylösalaisin. Vaikea kuvitella, että ryhmä suomalaislikkoja kiertelisi innoissaan ulkopuutarhassa kasveja kuvaten, kun omassa pikku kännykässä on tiktokit ja chatit, joita voi taukoamatta räplätä vaikka kävellessä työpaikan käytävillä.