Brändön Lappossa osa 2 - Faktaa saaresta

Heinäkuun alussa tehdyn muutaman päivän Ahvenanmaan reissun tukikohta sijaitsi Brändön kunnan Lappon saarella. 

Lappon historiaa tutkittaessa on käynyt ilmi, että saari on asuttu jo 1200- tai viimeistään 1300-luvulla. 

Ruotsin ja Suomen välinen postireitti kulki Lappon kautta Kumlingeen etelässä ja Torsholmaan pohjoisessa. 

Lappossa perustettiin Ahvenanmaan vanhin kansankirjasto vuonna 1882, koulu 1887, nuorisoseura 1895, osuuspankki 1925 ja osuuskauppa 1941. Nuorisoseurantalo Klockulla vuodelta 1931 on kuuluisan arkkitehdin Lars Sonchin piirtämä.

Lappon satama Finnvik on kaiken keskus. Kuten mökkiemäntämme Tiina sanoi, "kaikki mitä täällä tapahtuu, tapahtuu satamassa". Sen paremmin asiaa ei olisi voinut ilmaista, se meinaan kävi kolmen päivän aikana harvinaisen selväksi.

Vierasvenesataman liepeiltä löytyi kyläkauppa, muutama vaatteisiin tai ruokaan erikoistunut puoti, ravintola Geleasen, minigolf- ja frisbeegolfradat sekä saaristolaismuseo ja sepän paja.  

Veneilijöille Lappo on sopivasti reitin varrella jos on menossa Maarianhaminaan tai pidemmälle länteen. Veneellä sinne pääsee päivämatkalle vaikka Uudestakaupungista, Naantalista, Turusta, Nauvosta tai Kustavista. 

Ilman venettä Lappoon on helppo tulla Ålandstrafikenin pohjoisen linjan yhteysaluksella, joka kulkee sinne Kustavin Vuosnaisten kautta Brändön Torsholmasta. 

Isompi alus MS Alfågeln pysähtyy Lappossa matkalla Torsholmasta Kumlingen ja Englingen kautta Värdön Hummelvikiin, josta on maanteitse noin 40 kilometriä Maarianhaminaan. 

Kyläkauppa oli ainakin heinäkuun alussa niin hyvin varustettu, ettei Manner-Suomesta olisi kannattanut raahata omia elintarvikkeita Lappoon. Onneksi näin ei juuri toimittukaan, vaan raha vaihtoi omistajaa saaressa.

Kaupan hintapolitiikka oli vähän kalliimpi kuin vaikka jossain Pöytyällä, mutta samapa tuo. Jollei ole varaa maksaa ns. saaristolisää, niin sitten voi jäädä vaikka kotiin peiton alle ihmettelemään miksi katto näyttää vuodesta toiseen samalta. 

Ravintola Geleasen oli tavalliselle duunarille sen verran kallis, ettei siellä ainakaan joka päivä ollut varaa syödä. Itse tyydyin pääosin ohrapirtelöön, joka nyt jollain lailla vastasi hinnaltaan sisältöä. Mukava henkilökunta oli bonusta ja toki ymmärrän, että lyhyen kesäsesongin aikana on eurot kerättävä. 

Pellaksen yöpymismökeissä ei ollut erillistä saunomismahdollisuutta. Sellainen oli kumminkin tarjolla sataman yhteydessä, jossa oli peräti neljä hikoilukoppia. 

Viisitoista euroa tunnilta maksanut lysti oli muuten mukavaa aivan meren rannalla, mutta en ole koskaan ennen ollut saunassa, jossa sai pelätä hengensä edestä. 

Löylyhuoneen lauteet ja rappuset olivat täysin erilaiset kuin mihin olin tottunut. Laudeväli oli useita kymmeniä senttejä, joten koipia oli nosteltava kuin aikoinaan ala-asteen liikuntatunnilla. 

Laudeleveydestä puuttui yksi lauta, jollaiseen malliin ainakaan kovin isoperseinen ei varmasti mahdu tukevasti istumaan. Seinillä ollut lainkaan kaiteita, mikä on suorastaan järjetön ratkaisu! Luulisi tuollaisessa ympäristössä tapahtuneen monta onnettomuutta. 

Kysyin satamakonttorin kaverilta asiasta. "Joo, ahvenanmaalaiset eivät osaa rakentaa saunoja", kuului vastaus. Ehkä eivät, mutta asian paremmin taitavia löytyisi heti vaikka naapurikunnasta Kustavista. Ehkä tarvitaan kuolemantapaus, että tällaiselle epäkohdalle tehdään jotain. 

Brändön Lappossa osa 1 - Pellaksen mökkimajoitus

Heinäkuisen kesäloman ensimmäinen reissu suuntautui Ahvenanmaalle. Tarkemmin Brändön kunnan Lappoon. 

Vaikka Brändö onkin tuttu paikka, olen vain kerran ennen käynyt Lappossa. Tämä tapahtui kesällä 1982, jolloin menimme vanhempieni ja Hakalan pariskunnan kanssa Kustavista käsin vanhalla keskimoottoriveneellä Lappoon tutustumaan tuolloin uuteen saaristolaismuseoon. 

Reissusta on kuvia isäni jäämistöissä, mutta en ole ainakaan vielä tätä kirjoittaessani saanut toimeksi etsiä niitä. Ehkä syksymmällä pitäisi ottaa se projektiksi ja muutenkin katsella hänen aikoinaan kuvaamia ruutuja. Suurin osa on diakuvina, joten se vaatisi toimivan diaprojektorin. 

Lapon reissu tuli sikäli nopeasti, että vain noin viikkoa aikaisemmin työkaveri Kaj Ahlroth kyseli halukkuuttani lähteä moiselle matkalle. No, mikä ettei, kuului vastaus tuota pikaa. Mukaan lähti samasta talosta Sunttu Sundell, joka juuri ennen Lappoa ahkeroi viikon Itä-Suomessa Salpalinja-bunkkereita katsastamassa. 

Laposta oli varattu mökki kolmeksi yöksi. Matkaan lähdettiin keskiviikkona ja paluu oli lauantaina.

Lapon reissu perustui pitkälti Ahlrothin geokätköharrastukseen. Saari, kuten Brändön pääsaarikin osin, oli vielä kätköjen osalta koluamatta.

Kesäkuun helteet olivat vain muisto, kun ensimmäisenä matkapäivänämme saavuimme ensin Kustavin Vuosnaisista yhteysaluksella Brändön Åvaan, josta Torsholman kautta Lappoon. Ei paljon tarvinnut hikoilla. Tuuli oli paikoin raju, mutta ehkä kesäkuun korkeat lukemat vähän vääristivät aisteja.

Majoituksenamme oli Pellas Vieraskoti ja yöpymismökit. Sijainti oli erinomainen, satamasta ei ollut kuin kivenheitto mökkiimme. 

Ystävällisen emäntämme Tiinan mukaan uusilta näyttäneet mökit olivatkin jo vuodelta 2005. Tieto pääsi yllättämään, koska mielestäni paikat suorastaan huokuivat uutta. 

Mökissä oli kaikki tarvittava eli jääkaappi, vesihana ja mikroaaltouuni sekä neljä sänkyä. Kolme isoa miestä mahtui sinne joten kuten nukkumaan, mutta yläpetiin joutuneelle Ahlrothille tosin teki tiukkaa päästä sijoilleen. Portaat olivat hankalat, enkä itse olisi suoriutunut niistä mitenkään. 

Jos nyt hakemalla hakee, niin mielestäni mökkien sijoittelu olisi voinut olla hivenen erilainen. Nyt kävi tuuri, ettei naapureita ollut. Muuten Haloset tai Carlssonit olisivat olleet vähän turhan liki. 

Vessat ja suihkut olivat naapurirakennuksessa noin viidenkymmenen metrin päässä. Miljöö oli ainakin käyntiaikanamme oikein rauhallinen, mitä nyt nuoriso välillä ajeli mönkijöillä jonkinmoista rallia.

Riia Kohisevankoskella

Viime syksynä avatun Paimion Vähäjokipolun varrella on pieni koski, Kohisevankoski nimeltään. Kävelin polun viime keväänä ja huomio kiinnittyi muutenkin komealla lenkillä nimenomaan tähän paikkaan.

Riia puolestaan jäi aikoinaan mieleen TPS Kissoista, joka oli Turun Palloseuran jääkiekkojoukkoeen tanssiryhmä. Kaunotar vaikuttaa nykyään pääkaupunkiseudulla, mutta sattui nyt olemaan Paimiossa, josta oli lyhyt matka kuvauspaikalle.

Näistä heinäkuun lopulla otetuista kuvista tuli mielestäni erinomaisia. Sattumalta vähän samaa kuin vanhoissa suomifilmeissä.

Koskikierroksella 12. heinäkuuta

Sunnuntaina 12. heinäkuuta Loimaalle suuntautuneen Alpo Jaakolan patsaspuisto-käynnin kanssa oli paluumatkan ohjelmistossa muun muassa ruokailu Kyrössä.

Kävin samassa kiinteistössä olevassa kebabpizzerissa viisi vuotta sitten. Silloin annos oli iso ja makoisa. Nyt ei ikävä kyllä voinut samaa sanoa, vaan oli meinaan aika pieni ja mauton. Omistajat olivat kuulemma vaihtuneet sillä välin, tiesi eräs paikallinen sälli kertoa.

Kyrön pettymyksen jälkeen kävimme Tarvasjoella. Tarkoituksena katsella Juvankoskea, joka on Paimionjoen kolmas voimalakäyttöön valjastettu koski.

1916 perustettu Juvankosken voimala on vaikuttavan näköinen ilmestys ja kasvillisuus alajuoksulla rehevää kuin etelän maissa.

Juvankosken jälkeen työkaverini Petteri halusi nähdä lengendaarisen Tarvashovin, jossa hän nuorukaisena 80-luvulla kävi kuuntelemassa nuoriso-orkestereja.

Perinteisten suomalaisnimien kuten Sleepy Sleepersin ja Popedan lisäksi Tarvashovissa soitti ulkomaan ihmeitäkin aina Metallicasta The Lords of The New Churchiin. Nykyään olisi vähän vaikea kuvitella Metallican James Hetfieldin kävelevän vastaan Tarvasjoen kyläraitilla.

Tarvasjoelta on lyhyt matka Liedon asemalle, jossa sijaitsee Nautelankoski. Se on Aurajoen kahdeksas ja pisin koski, noin 600 mertiä pitkä ja putouskorkeus on 16,9 metriä.

Yleensä kesäisin koski on ollut lähes rutikuiva, mutta nyt sitä ongelmaa ei ollut. Heinäkuun runsaat sateet saivat veden virtamaan vuolaasti.

Petteri ei ollut aikaisemmin Nautelankoskella käynyt, mutta minulle tämä oli noin kolmaskymmenes kerta.

Valokuvausilma Nautelassa oli erinomainen.