PJ Rautiainen in memoriam

Huhtikuun alkupuolella Facebookissa kiersi huhu, jonka mukaan turkulainen laulaja Pekka Rautiainen on kuollut. Vahvistus siihen tuli luotettavalta taholta samana iltana.

1972 syntynyt Rautiainen oli pitkänlinjan musikantti. Hän aloitti hevillä 80-luvulla kuten moni muukin aikalaisensa. 90-luvun puolivälissä Julius -taiteilijanimellä tehty sooloura poiki yhden albumin sekä keikan Helsingin Olympiastadionille Tina Turnerin lämmittelijäksi. Viimeiset viisitoista vuotta Pekka esiintyi lähinnä Lounais- ja Etelä-Suomen kapakoissa Trubaduuri PJ Rautiaisena.

2000-luvun ensimmäisellä kymmenellä Pekka lauloi turkulaisessa kevythevibändi House Of Mirrorsissa. Kaksi albumia julkaissut orkesteri ei juurikaan keikkaillut. Yhtyeen levyillä on hienoja biisejä, jotka olisivat ansainneet laajempaa julkisuutta.

Keväällä 2011 Rautiainen julkaisi pitkään tekeillä olleen sooloalbuminsa Secret Isle. Levy oli hänelle tärkeä virstanpylväs. Amerikkalaistyylistä softrokkia sisältänyt levy sai käsittääkseni vaikutteita karusta Jurmon saaresta, jossa laulaja tykkäsi usein käydä.

Tutustuin Pekkaan syksyllä 1993 silloisen bändinsä Wardancen basistin kautta. Musiikillisesti pätevä yhtye oli vähän väärään aikaan liikkeellä, koska melodinen hevirokki oli tuohon aikaan täysin epämuodikasta. Ruutupaitaisia grunge-pujopartoja ei voinut vähempää kiinnostaa muu kuin Nirvana, Alice In Chains ja Pearl Jam. 

Viimeisen kerran tapasin Pekan Läntisellä Rantakadulla Turussa melko tarkkaan vuosi sitten. Olin menossa Vepsän laivaan ja hän käveli villakoiransa kanssa vastaan. Vaihdoimme kuulumiset ja kyselin tulevista keikoista. Eipä voinut tietää, että se jäisi viimeiseksi keskusteluksemme.

Muistan Pekan positiivisena ihmisenä, joka luullakseni tuli kaikkien kanssa hyvin toimeen. Keikoillansa oli aina hyvä meininki. Lepää rauhassa.

 PJ Rautiainen Korppoon Buffalossa kesäkuussa 2014. 

PJ Rautiainen Buffalossa

Korppoossa sijaitseva rantaravintola Buffalo on jo pitemmän aikaa ollut käyntilistallani, koska ulkoapäin paikka on vaikuttanut oikein viihtyisältä. Sielläpäin saaristoa tulee vaan harvemmin liikuttua.

Joskus sattumallakin on sormensa pelissä. Kuikuillessani parkkipaikalta terassin suuntaan, asetteli tutunnäköinen hahmo soittovehkeitä paikoilleen. Trubaduuri PJ Rautiainenhan se siinä. Ensimmäinen setti alkaisi sopivasti alle tunnin kuluttua, joten ei muuta kuin huurteinen pöydälle ja Rautiaisen kanssa jutustelemaan.

PJ Rautiainen on pitkänlinjan turkulaismuusikko, joka aloitteli uraansa hevilaulajana. Laajemmin hän nousi parrasvaloihin 90-luvun puolivälin tienoilla, jolloin mies levytti yhden albumin soulin ja popin sekoitusta nimellä Julius. Hän myös pääsi lämmittelemään Tina Turneria täpötäydelle Helsingin Olympiastadionille vuonna 1996.

Ura Juliuksena ei kuitenkaan ottanut tulta alleen. 2000-luvulla Rautiainen onkin tehnyt päätyökseen trubaduurin hommia. Silläkin saralla mies on varsin pätevä. Se tuli huomattua eilen jälleen.

Ensimmäisen setin aikana porukka ei ollut vielä juhlatunnelmissa, vaan keskittyi lähinnä syömään. Merenlahden poukamassa olevan ravintolan tarjoilijat saivatkin kantaa isoja annoksia pöytiin selkä vääränä. Buffalon menu ei järin monipuoliselta vaikuttanut, mutta tilauksia tuli solkenaan.

Rautiaisen kappalevalikoimassa oli mukana muun muassa kaikkien trubaduurien äidin eli Creedence Clearwater Revivalin tuotantoa, Johnny Cashia ja Neil Diamondia. Mies soitteli biisejä omina sovituksinaan ja välillä pääsi yllättämään. Esimerkiksi erään kappaleen introsta en olisi arvannut, että siitä lopulta kehkeytyy Riki Sorsan Haaveissa vainko oot mun. Se jäikin korvamadoksi, joka soi päässä tätä kirjoittaessani.

Rautiainen on vieraillut lähiaikoina studiossa. Tuloksena on puolitoista kuukautta sitten julkaistu single Tyttö keinahtelee. Kappale kuultiin myös Buffalossa.