Pohjois-Norjan suurimpaan kaupunkiin Tromssaan on Kilpisjärveltä matkaa 162 kilometriä. Varasimme sitä varten yhden matkapäivän. Suunnitelmissa oli jotain muitakin Norja-nähtävyyksiä, mutta oikeastaan vain Tromssa toteutui. Se riitti ainakin minulle hyvin, tulipa tuollainenkin paikka koettua.
Kuvittelin, että Norjan puolella ajelemme mutkikasta serpentiinitietä pitkin ylös alas vuorenrinteitä. Hyväkuntoinen tie kulki kumminkin pääosin koko matkan tasaisesti laaksojen pohjalla ja vuonojen rannoilla.
Maisemat olivat suoraan kuin satukirjasta. Pari kertaa oli pakko pysähtyä ottamaan valokuvia.
Jäämeren rannalla sijaitseva Tromssa on Pohjois-Norjan ja Tromssan läänin pääkaupunki. Se on Norjan kahdeksanneksi suurin kaupunki (asukkaita yli 70 000) ja Pohjoismaiden isoin napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Tromssan lempinimiä ovat Pohjolan Pariisi ja Jäämeren portti.
Tromssa on kalastuksen ja merenkulun keskus. Kaupungista on kehittynyt myös arktisen alueen tutkimuksen keskus ja yliopiston lisäksi siellä on arktiseen tutkimukseen keskittynyt Fram-keskus.
Tromssan kaupunki perustettiin 1794, mutta ensimmäinen kirkko on rakennettu jo 1252. 1800- ja 1900-lukujen vaiheessa suomalais- ja saamelaisyhteisöt joutuivat kovan norjalaistamisohjelman kohteeksi.
Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta Tromssassa on leuto ilmasto verrattuna vaikkpa Kilpisjärveen. Golfvirta lämmittää niin hyvin, että talven pakkasennätys on vain -18. Kesällä lämpötila vaihtelee +5 ja +28 välillä.
Tromssan keskusta sijaitsee saarella, joka on noin 12 kilometriä ja pitkä ja kaksi kilometriä leveä. En ollut etukäteen ottanut sen kummemmin selkoa millaiseen taajamaan olemme oikein matkalla, joten kaupungin koko pääsi yllättämään oikein kunnolla.
Ajelimme aikamme pitkin loppumattomalta tuntuneita tunneleita ja päädyimme yliopistoalueelle. Tieteen ohella siellä on harrastettu merkillistä arkkitehtuuria. En olisi uskonut näkeväni noin korvessa taloja, jotka mielikuvissani liittäisin täysin toiselle puolelle palloa.
Tromssan ydinkeskusta ei kovin kummoinen ollut. Sakkia oli jonkun verran liikkeellä ja Suomesta poiketen katukahviloita oli yllättävän suuri määrä. Alla olevassa kuvassa MP Vanne ja Sunttu Sundell eivät tosin hörpi kahvia, vaan ihmettelevät satama-allasta.
Kaupungilla rampatessamme nälkä alkoi kurnia. Isosta kauppakeskuksesta löytyi ravintola, jossa mussutimme sinänsä ansiokkaan, mutta suomalaisittain kalliin hampurilaisaterian. Laskeskelin, että siitä sai pulittaa 24 euroa. Tosin vastaava olisi vaikkapa Turun Myllyssä maksanut sekin varmaankin 15-20 euroa.
Mitään järin ihmeellistä kuvattavaa ei vastaan tullut. Nämä ruudut ovat satamasta, jonne sattui tulemaan risteilyalus juuri kreivin aikaan. Hurtigruten on sellainen laivareitti, jonka haluaisin itsekin joskus kokea. Tarkemmin linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Hurtigruten
