Lauantaina 13. päivä heinäkuuta lämpötila Kustavissa lähenteli varmasti hellelukemia. Päivä oli varsin otollinen kiertää näyttämässä saaristokuntaa turkulaisille työkavereilleni.
Olin etukäteen miettinyt Kustavi-kierroksen toteuttamisjärjestystä. Tarkoituksena nimittäin oli, ettei siihen kuluisi koko päivää. Loppuiltapäivästä alkaen kun voisi keskittyä esimerkiksi grillaamiseen. Tavoitteeseen päästiinkin melko hyvin, ensin kuutisen tuntia Kustavia kierrettyämme.
Ensin suuntana oli Parattula ja Heponiemi, josta lähtee Iniön lautta. Nykyisin Paraisten kaupungiin kuuluva Iniö on paljon Kustavia pienempi entinen saaristokunta, jossa puhutaan toista virallista kotimaista kieltä. Kustavissa taas ei, vaikka asiaa yhä silloin tällöin joku sitä minultakin kysyy.
Sattui niin sopivasti, että Aurora-laiva oli juuri tulossa Heponiemen laituriin saapuessamme paikalle. Tilanteesta sai hyviä kuvia, tietysti katsojasta riippuen. Heponiemen miljöö on muutenkin erittäin kuvauksellista aluetta. Siellä on muun muassa kummeli ja tunnusmajakka lähes vierekkäin.
Seuraava etappi oli Peterzensin terassi Parattulassa, aivan Heponiemen läheisyydessä. Oivallinen paikka heittää välikaljat huiviin ja katsella vaikka veneitä.
Pienestä kangaspainosta aikoinaan alkanut liiketoiminta on sittemmin paisunut isoksi vierasvenesatamaksi, jossa porukkaa näytti riittävän ainakin viime lauantaina.
Peterzensin lähellä on Kustavin Savipaja. 70-luvun puolivälissä perustettu yritys on nykyään kokonainen käsityökylä. Sieltä löytyy seppää ja muuta, jotka eivät savikippoja dreijaile.
Uusinta uutta minulle oli avaruusnäyttely eräässä piharakennuksessa. Tutkin tilan melko läpihuutojuttuna, mutta varmaan tuollainen saattaa jotakuta kiinnostaa kovastikin. Käsittääkseni Kustavissa asuu nykyään jonkinsortin tähtitieteilijöitä ja asian harrastajia. Näyttely lieneekin heidän tuotoksiaan.
Parattulasta matka jatkui Kustavin keskustaan Kivimaalle. Takaraution Artsi soitteli, että hän on nyt polkupyöräillyt Turusta Kustaviin ja ehdotti tapaamista Restaurant Grillin terassilla.
Välikaljan paikkahan se taas oli. Grillissä on kunnon vanhan ajan kahvallisia ja ropopintaisia tuoppeja, joista juotuna olutkin maistuu jotenkin paremmalle kuin normaalisti.
Seuraavaksi suuntasimme Vartsalan lossille. 800 metrin matka yli Kustavia halkovan Ströömin meriväylän kesti ainakin aikoinaan kuusi minuuttia. Joskus sen oikein mittasin.
Siihen aikaan lossikuskeissa tosin oli eroa kuin viineissä - yksi jarrutteli aina liian aikaisin, mutta silti lopuksi kaasutteli päin laituria. Toinen taas harhaili yleensä kymmeniä metrejä väylästä sivussa. Kävi oikein sääliksi lossivaijeria, jonka täytyi olla todella elastinen moisessa kyydissä.
Vartsalassa ensimmäinen kohde oli Vuosnainen. Sieltä lähtee Ahvenanmaalle Brändöön yhteysalus.
Välikaljat joimme Vuosnaisten Meriasemalla, joka kai nykyään kulkee Kotisatama -nimellä. Paikka tunnetaan myös yhä Boriksena, joka tulee entisen omistajan etunimestä.
Vuosnaisissa törmäsin Harri Nato Leinoon ja vaimoonsa Virpiin, jotka olivat kuvausreissulla. Yhteistuumin päätimme käydä Vartsalan saaressa muutaman kohteen läpi.
Osapuilleen samoja paikkoja katselimme Naton kanssa toukokuussakin. Näistä erikoisin lienee Pyhän Johanneksen kappeli. Muinaisella kirkkomaalla kasvaa valtavan kokoinen kolmirunkoinen kuusi.
Alkuilta kuluikin uuden pallogrillin testaamisessa. Hyvinhän tuo kypsensi siihen asetellut elintarvikkeet. Grilli maksoi huimat 13,50 euroa Uudenkaupungin Tarjoustalossa. Onnistuin ihme kyllä saamaan myyntierän viimeisen kappaleen.
Loppuilta kului Kustavin keskustan Villa Volter -ravintolassa. Väkeä viihdytti pätevä trubaduuri Samu Hagström. Kaverin repertuaariin kuului muun muassa Johnny Cashia, Neil Youngia ja Sir Elwoodin hiljaisia värejä. Ei onneksi ihan niin tuikityypillistä tavaraa kuin trubaduureilla tuppaa yleensä olemaan.
