Status Quon Rick Parfitt kuollut

Status Quon kitaristina lähes 50 vuotta ollut Rick Parfitt sai viime syyskuussa sydänkohtauksen bändinsä kiertueella Turkissa. Tuolloin uumoiltiin ettei hän ehkä enää koskaan nouse lavalle. Niin myös kävi. Parfitt kuoli jouluaattona sairaalassa Espanjan Marbellassa 68-vuotiaana.

Syksyllä meneillään olleelle kiertueelle Status Quo ehti jo napata uuden kitaristin. Bändi aikoo lopettaa vuonna 1962 alkaneen uransa ensi vuonna. Pari keikkaa on sovittu kevälle Suomeenkin. Yhtye nähdään Helsingissä ja Turussa.

Wokingin kaupungissa Surreyn kreivikunnassa Kaakkois-Englannissa vuonna 1948 syntyneen Richard Jon "Rick" Parfittin oli syyskuun tapahtumien jälkeen tarkoitus siirtyä soolouralle ja kirjoittaa omalemänkerta.

1970-luvun alussa Status Quosta tuli yksi maansa suosituimpia rockyhtyeitä tyylin vaihtuessa hard rockiin. Quolla on enemmän Brittien singlelistasijoituksia kuin millään muulla yhtyeellä. Se on myös ainoa bändi, joka päässyt Brittien TOP 20-singlelistalle viidellä eri vuosikymmenellä. Orkesteri on soittanut yli 7000 keikkaa ja sen levyjä on myyty noin 120 miljoonaa.

Status Quo on hyvin neutraalissa maineessa. Ärsyttävyysprosentti on pieni verrattuna moniin muihin aikalaisiinsa. Suoralta kädeltä ei nyt tule ketään mieleen, joka olisi Quota mollannut. Sikäli kummaa, että periaateessa sekin on soittanut aina "yhtä ja samaa biisiä" kuten AC/DC, Motörhead tai Ramones. Niille on kuitenkin soraääniä sadellut monelta taholta.

Minulle Status Quo on ollut olemassa "aina". Poikasena serkun lp-levyjä selatessa nimi ja kansikuvat jäivät mieleen. Muistan selvästi etenkin On The Levelin (-74) kannen, jossa yhtyeen jäsenet poseeravat leveälahkeissa farkuissaan.

Olen nähnyt Quon muutaman kerran livenä. Mieleenpainuvin keikka lienee Turkuhallista (joka taisi olla silloin vielä Typhoon -nimellä) syksyltä 1994. Olin paikalla apuroudarina, jonka tehtäviin kuului työntää tavaralaatikoita ja kantaa kaikenlaista roinaa lavalle. Konsertin jälkeen sama homma toisinpäin.

Apuroudariryhmä oli itse keikan aikana lavan edessä valvomassa järjestystä oikeiden järjestysmiesten kanssa. Lähinnä siis sitä, ettei kukaan hyppää turva-aidan yli ja tule liian liki lavaa.

Jossain vaiheessa keikkaa tuntui siltä kuin sade olisi ropissut niskaan. Käänsin katseeni ylöspäin ja huomasin Rick Parfittin seisovan aivan ylläni. Pään heiluessa hänen hikipisaransa tippuivat vaaleasta liuhuletistä suoraan päälleni.

Kuluneen vuoden aikana viikatemies on ollut turhan ahkerana. Manan majoille ovat menneet muun muassa Motörheadin Lemmy Kilmister, sitten megastara David Bowie ja Parfittin jälkeen heti poplaulaja George Michael.

Mika Järvinen Castlessa

Mika Järvinen irkkubaari Castlen lavalla lauantaina 19. tammikuuta. 


Helsinkiläinen muusikko Mika Järvinen tunnetaan Five Fifteen- ja Crazy World -yhtyeistä. Hän tekee myös bänditeknikon hommia ja heittää soolokeikkaa. Uutena aluevaltauksena on suomenkielinen kirja legendaarisesta hard rock -orkesteri Uriah Heepistä. Sen kirjoittaminen on vielä kesken.

Kuulin Järvisen Heep -kirjahankkeesta ensimmäistä kertaa viime elokuussa Salossa, jossa järjestettiin Easy Livin' In Salo -niminen tapahtuma. Uriah Heepiä kunnioittavassa juhlassa esiintyivät muun muassa Uriah Heep Legeds -kokoonpano, jossa oli mukana kolme bändissä 70-luvulla soittanutta muusikkoa. Päätapahtumassa Salon Urheilutalolla oli mukana myös Mika Järvinen. Osin samaa materiaalia hän esitti Turussa irkkubaari Castlessa lauantaina 19. tammikuuta.

Järvisellä on hallussa niin sanottu classic rock -osasto varmaan yhtenä parhaiten koko maassa. 60- ja 70-luvun hitit sekä tuntemattomammat raidat tulevat miehestä ulos kuin tyhjää vaan. Castlesta mieleen jäivät etenkin Uriah Heep- ja David Bowie -kappaleet.

Veikkaisin, että jossain muussa maassa Järvinen olisi tunnettu laulaja-muusikko. Suomessa hän on jonkinlainen kulttinimi, vaikka kaikki musiikkia aktiivisemmin seuraavat hänet tietänevätkin. Kaikkaa ainakin tuntuu piisaavan siihen malliin, ettei Heep-kirja ehdi vielä valmistua. Uusi Crazy World -levykin ilmestyi juuri.

Viereisessä pöydässä istuskelleet norjaiset olivat ihmeissään kun turkulaiskapakassa esiintyi näin osaava taiteilija. Norskit eivät itsekään olleet mitään musiikkiummikkoja, vaan he tunsivat monet kotimaansakin bändit - toisin kuin maanmiehensä yleensä, kun heitä tavatessani olen norjalaisesta musiikista kysellyt. Esimerkiksi 80-luvulla suosionsa huipulla ollut ja yhä toimiva hard rock -bändi TNT näyttää olevan monille vuonomaan asukkaille vieras.