Facebookin elokuvahaaste

Jatketaan edellisen blogijutun tavoin Facebookin haasteiden parissa. Sarjakuvahaasteen ohella tällä hetkellä on liikkeellä elokuvahaaste. Siinä pitäisi listata peräti viisitoista kautta aikojen kovinta leffaa, joita voi katsella vieläkin silloin tällöin jos siltä tuntuu.

Viidessätoista elokuvassa oli hiukan miettimistä, mutta aika helposti nekin sai läjään. Leffat eivät välttämättä mene paremmuusjärjestyksessä, mutta ovat kaikki olleet allekirjoittaneelle jollain lailla merkittäviä ja joita pystyy vaivatta katselemaan uudelleenkin vaikka heti.

Mukana on monta elokuvahistorian klassikkoa. Ne nyt vaan sattuvat olemaan helvetin hyviä elokuvia, enkä halua olla mikään erikoisuuden tavoittelija, joka ne sivuuttaisi. Stanley Kubrickin ohjaamat Kellopeli appelsiini ja Hohto, Milos Formanin Yksi lensi yli käenpesän, Sergio Leonen Hyvät, pahat ja rumat tai John Boormanin Deliverance (Syvä joki) ovat millä mittapuulla tahansa loistavia leffoja.

Klassikoita, vaikkakin suurelle yleisölle tuntemattomampia sellaisia, ovat Neil Hardyn vuonna 1973 ohjaama The Wicker Man (Uhrijuhla). Lordi Summersisleä näytellyt Christopher Lee (1922-2015) piti rooliaan kautta aikojen parhaimpanaan. Aika paljon sanottu mieheltä, joka näytteli muun muassa 50-luvulla kreivi Draculaa ja myöhemmin Scaramangaa James Bondin Kultaisessa aseessa. Leen loppuaikojen tunnetuin rooli oli Saruman Taru Sormusten herrasta- ja Hobitti -elokuvista.

Günter Grassin samannimiseen romaaniin perustuva Volker Schlöndorffin ohjaama Pelturumpu vuodelta 1979 taitaa suomalaisille olla tutumpi Sielun veljien samannimisenä hittibiisinä kuin elokuvana, mutta kannattaa katsoa jos mahdollisuus tulee.

Ere Kokkosen ohjaama Uuno Turhapuro listassa edustaa enemmänkin sarjan ensimmäisiä, mustavalkoisia elokuvia, jotka ovat mielestäni aivan ehdottomia. Lottovoittaja (-76) on ehkä paras niistä.

Uunon lisäksi suomalaisleffoja joukossa ovat Mika Kaurismäen Klaani (-84) ja Risto Jarvan Jäniksen vuosi (-77). Loistavia elokuvia molemmat.

Huumoripuolta Uunon lisäksi tuovat Taru Sormusten herrasta -sarjan myötä suurelle yleisölle tutuksi tulleen uusi-seelantilaisen Peter Jacksonin esikoisohjaus Bad Taste (-87), Delta-jengi-väännös ja pieruhuumorin helmi Kaasukuningas (-79) sekä osin Evil Dead 2:nkin.

Ainoa perinteinen toimintapläjäys on vuonna 1987 ilmestynyt John McTiernanin ohjaama Predator. Vaikka elokuva ehkä mielletäänkin Arnold Scwarzeneggerin pullisteluksi, on se kumminkin jopa hänen Nicholas Cageakin huonoimmilla näyttelijälahjoillaan erinomainen raina.

The Wicker Man - Uhrijuhla

The Wicker Man (suom. Uhrijuhla) on brittiläinen, vuonna 1973 valmistunut elokuva. Yleisesti sen genreluokitus on kauhuelokuva, vaikka siinä ei kauhua ole nimeksikään verrattuna vaikka samana vuonna ilmestyneeseen The Exorcist (suom. Manaaja) -elokuvaan. Uhrijuhla on ennemminkin rikos- tai jännityselokuva.

Elokuva kertoo poliisista (Edward Woodward), joka saapuu etsimään kadonneksi ilmoitettua tyttöä syrjäiselle saarelle, ilmeisesti jonnekin Skotlannin rannikolle. Saarella on kovin erilainen meininki kuin mihin lainvalvoja on tottunut. Asukkaat eivät ole kristittyjä, vaan runsaan omenasadon toivossa he palvovat aivan jotain muuta. Joukkoa johtaa mystinen lordi Summerisle (Christopher Lee).

Kadonnut tyttö löytyy lopulta. Samalla käy selville miksi hurskas konstaapeli on paikalle hälytetty. Viime vuoden sato on mennyt pilalle, joten hän saa toimia uhrilahjana pakanajumalille. Mies poltetaan elävältä valtavan puuhökötyksen sisässä.

Uhrijuhla on kulttielokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Näin sen ensimmäisen kerran 80-luvulla, jolloin Mainos-TV esitti parina kesänä "vanhoja" brittiläisiä kauhuelokuvia. Tuolloin ne olivat nykymittapuulla vielä varsin tuoreita.

Kymmenisen vuotta myöhemmin katselin leffan vhs-nauhalta, jonka lainasin Limonadi elohopea -yhtyeen kosketinsoittajalta Petteri Eevalta.

YLE Teema esitti Uhrijuhlan marraskuussa. En muistanutkaan miten loistava elokuva on kyseessä. Vuosien saatossa sen gloria on vaan kohonnut. Alan harrastajana en ole voinut välttyä yltiöpäisiltä kehuilta, joita varsinkin nettimediassa on elokuvaa kohtaan sadellut. Eikä yhtään liioitellusti.

Vuonna 2006 Uhrijulasta tehtiin Hollywood -versio. Siinä poliisia näyttelee maailman huonoin yhden ilmeen mies, Nicholas Cage. Jopa Salattujen elämien Ismo Laitelaa näyttelevä Esko Kovero on varsinainen taituri häneen verrattuna.

Amerikkalainen Uhrijuhla on periaatteessa ihan mukiinmenevä elokuva, muttei se tavoita ollenkaan alkuperäisen loistoa. Sen sijaan se lienee tavoittanut laajemman yleisön, joka ei paremmasta tiedä.

Uhrijuhlan jenkkiversion plussaksi laskisin ohjaajanero Stanley Kubrickin Eyes Wide Shut -elokuvasta tutun Leelee Sobieskin. Hän on niin nätti nainen, että elokuva kannattaa katsoa vaikka pelkästään sen takia. Näyttelijän lahjoilla hänkään ei tosin loista, mutta eipä niin väliä tässä tapauksessa.

Leelee ei kuitenkaan pärjää originaalin Uhrijuhlan naistähdille. 1970-luvun alun Hammer Films -tuotantoyhtiön kauhuelokuvista tuttu puolalaissyntyinen kaunotar Ingrid Pitt (1937-2010) on postikonttorinhoitajana niin hemaiseva, että oksat pois. Kun hän lisäksi vielä vilahtaa nakuna kylpyammekohtauksessa, on muillakin kuin elokuvan poliisilla tulla hiki otsalle.

Toinen Uhrijuhla-kaunotar on ruotsalainen Britt Ekland. Hän on Pittiä huomattavasti tunnetumpi. Ekland heilasteli aikoinaan laulaja Rod Stewartin ja sittemmin Stray Catsin rumpalin Slim Jim Phantomin kanssa. Vain pari mainitakseni.

Joku saattaa muistaa Eklandin Bond-tyttönäkin. Man With The Golden Gun (007 ja kultainen ase) -elokuvassa pääosia näyttelivät Roger Moore salaisena agenttina ja roistona hääräsi Uhrijuhlan lordi Christopher Lee (1922-2015).

Ennen niin kaunis Ekland on nyt yli seitsemänkymppisenä plastiikkakirurgien unelma-asiakas. Ikuista nuoruutta yritetään etsiä epäonnistuneilla naamankiristyksillä. Hänet voi nähdä ainakin Ruotsin miljonääriäideissä, joka pyörii LIV-kanavalla. Ja kyllä, olen katsonut joskus sitäkin.

Uhrijuhlan poliisia näyttelevän Edward Woodwardin (1930-2009) saattavat jotkut muistaa televisiosta. 80-luvun lopulla esitetty toimintasarja The Equalizer sai suomalaiseksi nimekseen Kutsukaa McCall.