Jos Maarianhaminassa halua kokea merenkulun historiaa, on syytä suunnata länsisataman laivaterminaalin lähellä oleviin Merenkulkumuseoon ja Pommern-museolaivaan. Niihin pääsee samalla lipulla, joka elokuussa maksoi viisitoista euroa.
Pommern on allekirjoittaneelle tuttu jo 80-luvun alusta. Vuosien varrella olen käynyt siellä silloin tällöin. Nyt ilmassa oli lievää toiston makua, koska edellisestä visiitistä oli vain vuosi aikaa. Mutta seuraksi oli mentävä, sillä matkakumppani Laatta Laaksonen oli asian suhteen ummikko ja laivahan kuuluu jokaisen Ahvenanmaan kävijän ohjelmaan.
Pommern on entinen laivanvarustaja Gustaf Erikssonin rahtipurjealus, teräsrunkoinen nelimastoinen parkki. Se rakennettiin vuonna 1903 Glasgowssa J. reid & Co-telakalla. Aluksen alkuperäinen nimi oli Mneme ja se sai uuden nimen siirtyessään eri varustamolle.
Aluksen pituus on 95 metriä (106,4 puomeineen), leveys 13,4 metriä, syväys 7,5 metriä, maston korkeus 50 metriä ja miehistöä tarvittiin 26 henkilöä.
Vuonna 1923 Pommern päätyi ahvenanmaalaisen Erikssonin omistukseen. Kuten hänen muutkin purjelaivat, siirtyi Pommern seilaamaan vehnäreitille Euroopan ja Australian välille. Menomatkalla oli yleensä vain painolastia tai puutavaraa Suomesta tai Ruotsista vietävänä Etelä-Afrikkaan.
Viimeisen matkansa Pommern teki vuonna 1939 juuri ennen toista maailmansotaa. Sodan ajan laiva oli Maarianhaminassa ja 1944 hetken viljavarastona Tukholmassa, josta se hinattiin viljalastissa Turkuun.
Gustaf Erikssonin lapset lahjoittivat vuonna 1952 Pommernin Maarianhaminan kaupungille, jolloin siitä tuli museolaiva länsisatamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti