Turusta Tallinnaan osa 3 - Televisiotorni

Tallinnan televisiotorni (Tallinna teletorn) sijaitsee Piritan esikaupunkialueen korkeimmalla kohdalla. 

Tornin peruskivi muurattiin 30. syyskuuta 1975. Sen oli tarkoitus valmistua Moskovan kesäolympialaisten purjehduskisoja varten 1980. Näin myös tapahtui ja maailmalla saatiin nauttia sosialistisessa neuvostotasavallassa käydystä suuresta urheilutapahtumasta näköradion välityksellä. 

Tornin korkeus on 314 ja näköalatasanteen halkaisija 38 metriä. Tasanne sijaitsee 175 metrin korkeudessa. 

Kirkkaalla ja kuivalla säällä tornin saattaa erottaa Helsingistäkin käsin. Kuulemma Lauttasaaren lintutorni on tähän oivallinen paikka. 

Rakennus suljettiin yleisöltä vuonna 2007, koska sieltä puuttuivat lakisääteiset varapoistumistiet. Se avattiin jälleen huhtikuussa 2012, jonka jälkeen allekirjoittanut käväisi paikalla ensimmäisen kerran. 

Televisiotorni on todella vaikuttava niin alhaalta maan tasalta kuin ylhäältä näköala- ja ravintolatasanteeltakin. Hissimatkakin poikkeaa kovasti esimerkiksi Turun Martissa suoritetusta neljän kerroksen pyrähdyksestä. 

Tornissa näkee kaikenikäistä kävijää, mutta se tuntuu olevan etenkin lapsiperheiden ja koululaisten suosiossa. 

Ravintolakerros on tieteiselokuvaa muistuttavasta näköalatasanteesta seuraavana. Sen palveluja oli tietysti käytettävä, koska ilta ja yö Baltic Princessillä aiheutti luonnollisesti kankkusen. Suomalaisittain televisiotornin Saku-oluttuoppi oli huokea, vain neljä euroa. 

Jos olut oli edullista, samaa ei voi sanoa pääsylipuista. Niistä joutui pulittamaan viisitoista euroa kappale. Sekään ei suomalaiselle nyt kummoinen raha ole, mutta eestiläisperhe varmasti joutuu miettimään pari kertaa mennäkö vai eikö mennä. 

Jos Tallinnasta haluaa nähdä jotain muutakin kuin sataman seutua, Virukeskuksen ja vanhaa kaupunkia, kannattaa harkita visiittiä televisiotorniin. 

Turusta Tallinnaan osa 2 - Kasvititeellinen puutarha

Heinäkuussa oli mahdollisuus risteillä Turusta Tallinnaan Tallinkin Baltic Queen-laivalla. Siitä enemmän edellisessä blogikirjoituksessa http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/10/turusta-tallinnaan-osa-1-baltic-queen.html

Kun Tallinnan D-terminaalin eteen alkoi vihdoin ilmestyä takseja, suuntasimme kohti televisiotornia. Massiivinen rakennelma sijaitsee kymmenen kilometrin päässä keskustasta Kloostrimetsan asuinalueella. 

Idea oli muuten vallan loistava, mutta eipä tullut katsottua miten torni on auki. Olimme kahvaa nykimässä tuntia ennen aukeamista. Hetken ihmeteltyämme mitä seuraavaksi, löytyi ratkaisu aivan vierestä. Olin nimittäin joskus katsellut tornista viereistä kasvititeellistä puutarhaa, jonne menimme aikaa tappamaan. 

Tallinnan kasvititeellinen puutarha (Tallinna Botaanikaaed) 123 hehtaarin alue, joka on perustettu 1961. Siihen kuuluu maata Viron ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin maatilasta. 

Vaikka olen katsellut kasvititeellistä puutarhaa yläilmoista pariinkin otteeseen, en silti osannut hahmottaa, että alue on näin valtava. Tunti kuluikin aivan heittämällä kierrellessä pitkin poikin puutarhaa. 

Ympäri puutarhaa oli kovat remontit käynnissä. Suurempaa haittaa siitä ei ollut, mutta ainakin osa kasvihuoneista oli suljettu. 

Turusta Tallinnaan osa 1 - Baltic Queen

Heinäkuun toisella viikolla seilasin Turusta Tallinnaan Baltic Queen-aluksella. 

Kun kaverini Tony Lundberg ehdotti moista reissua, enkä suinkaan kieltäytynyt. Sattui nimittäin kesälomakin olemaan sopivasti juuri tuolloin. Hyttikään ei paljon kahdelta maksanut.

40 tunnin risteily Turusta Tallinnaan oli Tallinkin kokeilu, joita piti olla kolmen lähdön verran, mutta sai jatkoa kysynnän kasvaessa. Muistelen lukeneeni, että risteilyjen kerrottiin jatkuvan kevääseen 2021 asti. Koronan takia homma loppui ennen aikojaan.

Minulle tällainen pidempi risteily sopi mainiosti. Lähtö Turusta oli tiistaina kello 18 ja paluu Turkuun torstaina kello 10. Kerrankin sai nauttia höyryävistä lihapadoista ja runsaista alkoholijuomista oikein ajan kanssa, eikä ihmetellä joko sitä ollaankin palatattu kotisatamaan. 

Laivalla oli paljon tuttuja, eivätkä kaikki varmaan edes tulleet vastaan. Väenpaljoudessa näkyi muun muassa Universal Horror Shown laulaja, Levykaksosten toinen osapuoli, Wanhan Rahtilaivan baarimikko, Travelling Jonesin basisitilaulaja sekä kanssani samoissa matkaporukoissa Fuerteventuralla ja Egyptissä olleet turkulaiset Raija ja Kallu. 

Heinäkuu oli aikaa, jolloin korona oli Suomessa hyvällä tolalla. Työni puolesta en voi enkä osaa oikein pelätä koronaa, koska kannan kortta kekoon kymmenien ihmisten kanssa samassa tilassa. En pelännyt tautia silloin enkä sen jälkeenkään, joten se ei ollut esteenä risteilylle. 

Korona ei tuntunut olevan este muillekaan. Varsinkin laivan kaupoissa kaikki änkivät tappituntumalle. Turvavälejä ei noudatettu, vaikka lattioilla oli teippejä ja kaikenlaisia merkintöjä. Mutta eipä perästä kuulunut, joten tartuntoja ei tullut. Olisi varmasti uutisoitu, mikäli korona olisi riehunut risteilyllä.  

Turusta laivareitti eteni Ahvenanmaan Långnesin kautta Tallinnaan. Suorempaakin olisi toki päässyt, mutta ilmeisesti kyseessä oli tax free-kikkailu tai sitten vaan haluttiin porukka pitää laivalla. Aamulla olimme perillä Tallinnassa ja laivalta pääsi ulos kello 10 aikoihin. 

Tallinnan satamassa huomasin, että laiva oli parkkeerattu D-terminaalin uloimpaan kolkkaan. Matkaa maihin oli yli puolitoista kilometriä, joka ahtaassa putkessa oli monille kova urakka talsittavaksi. Onneksi ei ollut hellettä, muuten tuupertumisia olisi varmasti tullut. 

Putkesta ulos päästyämme otimme taksin terminaalin edestä. Tai ei sitä niin vaan otettu, odottamiseen ja jonottamiseen meni puolisen tuntia. Baltic Queenin poikkeusvuorosta ei oltu kai informoitu takseille mitään. Yleensä terminaalin edusta kuhisee sekä virallisia että pimeitä takseja, nyt ei paikalla ollut ainuttakaan kumijalkaa.

Kun vihdoin ja viimein saimme taksin, suuntasimme kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Tallinnan televisiotornille. Siitä lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

Aikaa Tallinnassa palloiluun oli seitsemisen tuntia. Laiva lähti takaisin kello 18, mutta sisällä aluksessa piti olla muistaakseni viideltä. 

Koska heinäkuu oli keliensä puolesta huono eteläisessä naapurissammekin, ei sateessa viitsinyt kauhean pitkään kävellä komeassa vanhassa kaupungissakaan. Ei muuta kuin satamassa sijaitsevan Super Alkon kautta ostosten kanssa takaisin laivaan. Ensin oli kuitenkin suoriuduttava 1,7 kilometriä pitkästä putkesta. 

 

Littoistenjärvellä 20. lokakuuta

Kävin eilisen työpäivän jälkeen Littoistenjärvellä. Kamera oli mukana, koska suunnitelmani oli lähteä käymään Raisiossa kuvaamassa. Homma kuitenkin peruuntui, joten suuntasin Littoisiin kun ilmakin oli varsin hyvä. 

Littoistenjärvi on 147,5 hehtaarin kokoinen järvi Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla. Rantaviivaa järvellä on kuutisen kilometriä ja keskisyvyys kaksi metriä. 

Alunperin ajattelin mennä järven etelärannalle, mutta en taaskaan löytänyt ajoissa oikeaa tienhaaraa. Olen sitä joskus ennenkin etsinyt, mutta lahjakkaasti ajellut ohi. Niinpä päädyin Littoistenjärven hiekkarannalle, jossa vanha tanssilavakin sijaitsee. 

Järvi oli aivan rasvatyyni. Kauempana näkyi joutsenia, mutta hiekkarannan tuntumassa ei ollut ainuttakaan lintua. Littoisten vanha verkatehdas vastarannalla heijastui hienosti veteen. 

Katseeni kiinnittyi vuodenaikaan nähden hieman kummalliseen näkyyn. Pitkällä vedessä nimittäin kahlasi hahmo, jonka liikkeistä ei voinut päätellä mitä hän siellä oikein touhusi. Aluksi veikkasin kaverin olevan harppuunakalastaja, mutta rantaan könyttyään hän paljastuikin metallinetsijäksi. 

Mies ryhtyi esittelelemään muovipussinsa sisältöä. Sieltä löytyi vanhoja rahoja, ilmeisesti käsitöissä käytetty pistoneula ja paljon oluttölkkejä. Viimeksi mainittuja kuulemma pohjassa riittää, ikävä kyllä. 

Pitäisi joskus kiertää Littoistenjärvi kokonaan. Olen mennyt hiekkarannalta Järvelän talviuintipaikkaan luontopolkua pitkin ja pari kertaa käynyt verkatehtaan puoleisessa rannassa, mutta vielä olisi paljon näkemättä.