Saaronniemen jäällä 2. maaliskuuta

Lauantaina 2. maaliskuuta Turun Ruissalossa talvi näytti jo vähän olevan selätetty. Kävelytiet ja polut olivat pääosin sulia, mikä tuli minulle yllätyksenä. Tavallisesti esimerkiksi Kolkannokan polut ovat pitkään umpijäässä, koska kulkijat ovat tampanneet lumen piukkaan. 

Jonkun verran porukkaa haahuili jäälläkin. Omaan silmään moinen temppu näytti uhkarohkealta. Saaronniemen tuttu saunavalvoja kertoi huolestuneensa ja pirauttaneensa hätäkeskukseen jäillä liikkujista. Viranomainen oli kertonut, että pitää sitten soitella uudelleen jos joku tippuu jäihin. 

Ehkä pilkkijöillä on tietoa jäätilanteesta paremmin kuin tavallisella pulliaisella, mutta ihmettelen mikä ajaa heitä noin kauas rannasta? Eräskin sankari oli melkein laivaväylällä asti. Kai kalaa nousee lähempääkin rantaa, josta luulisi pääsevän helpommin turvaan jään pettäessä. 

Eniten ihmettelin jäälle rynnännyttä nelihenkistä perhettä. Isäntä ryhtyi pilkkimään, äiti ja lapset seurasivat toimenpidettä vierestä. Vaaralliselta näytti. Ehkä saunavalvojan soittoon olisi sillä kertaa reagoitu paremmin mikäli jää olisi pettänyt. 

Pilkillä Hirvensalossa

Viime lauantai kului rattoisasti Turun Hirvensalossa, jossa sijaitsee ammattiyhdistykseni kesäkoti Mäntyniemi. Homman nimi oli pilkkiminen. 

Wikipedia määrittelee pilkkimisen seuraavasti. "Pilkkiminen on kalastusmuoto, jossa kaloja ongitaan talvella järven tai meren jäähän kairalla poratun reiän kautta. Pilkkiä voi myös kesällä, esimerkiksi veneestä tai laiturilta". 

Paikalla oli muutamia entisiä ja nykyisiä postilaisia, eikä juuri ja juuri plussan puolella olleessa säässä tullut erityisemmin kylmä. Tuuli ei sopinut rantaan.

Tyydyin olemaan huolto- ja kannustusjoukoissa, koska omia kalastusvehkeitä ei sattunut mukaan. Jään kestävyydestä ei ollut epäilystä - kairaamisen perusteella sitä oli rannan tuntumassa jopa 30-40 senttiä. 

Ahdin antimet eivät olleet kovin suotuisat. Tuntikausien yrittämisen jälkeen oli aika kerätä kamppeet jäältä ja siirtyä virvokkeiden pariin. 

Vaikka ulkona ei päässyt vilu pahemmin tulemaan, oli melkoista luksusta siirtyä sisätiloihin, jossa takkatuli loimusi. Perniön paistinmakkarapaketti ei ollut kuin näyttää. 

Mäntyniemessä olisi viihtynyt pari tuntia kauemminkin. Ehkä kevään mittaan palataan asiaan.