Linnakeristeilyllä osa 3 - Jussarö

Suomen Saaristoristelyjen järjestämällä Linnakeristeilyllä 10.-12. toukokuuta saavuttiin lauantai-iltana Jussarön saarelle.

Radion Säätiedotuksia merenkulkijoille-lähetyksestä tuttu Jussarö (myös nimellä Jussaari) on ulkosaariryhmä Raaseporissa entisen Tammisaaren kaupungin alueella. Siellä toimi aikaisemmin rautamalmikaivos, joka lopettettiin kannattamattomana vuonna 1967. Tältä ajalta jäljellä on asunto-, tehdas- ja kaupparakennuksia.

Jussarössa käynti on kiinnostanut minua jo ainakin puolivuosikymmentä. Nyt se sitten toteutui ja oli samalla päällimmäinen syy miksi tästä M/S Isosaari-aluksella tehdystä linnakeristeilystä innostuinkin.

Eräs tuttu tammisaarelaisnainen oli muutama kesä takaperin Jussarössa kahvilaemäntänä, mutta en tuolloinkaan saarelle päässyt. Jossain vaiheessa katselin mahdollisia venekuljetuksia, mutta aika kiven alla olivat. Joku yrittäjä ilmoitti tarvitsevansa kyytiin vähintään 30 ihmistä ennen kuin paatti heilahtaa laiturista mihinkään. Mistäpä minä niin monta olisin mukaani haalinut.

Jussaröstä on olemassa ainakin kaksi vanhaa mustavalkoista televisiodokumenttia. YLE Teema on niitä näyttänyt lähivuosinakin. Toisessa seurattiin kaivostyöläisten elämää 60-luvulla. Dokumentit nähtyäni kiinnostus saareen kasvoi yhä enemmän.

Jussarössä oli vuoteen 2011 asti rajavartiolaitoksen merivartioasema, joka toimi myös huviveneilijöiden rajatarkistuspaikkana. Veneilijöitä varten saaren pohjoisosassa on nykyään vierasvenesatama, kahvila, luontopolku ja veneveistämö.

Majoitusta saaressa on ainakin sukeltajien käyttämän retkeilymajan verran. Mikään neljän tähden hotelli se ei todellakaan ole, mutta luulisi kelpaavan.

Muut rakennukset olivat melkein poikkeuksetta aitausten takana. Armeija on harjoitellut saarella kaupunkisotaa ja luodinreikiä näkyi siellä täällä.

Jussarössä on myös majakka. Koollaan se ei ainakaan minua hurmannut, mutta mikäpä siinä olisi majaillessa kuten M/S Isosaaren yleismies Roni Suhonen aikoo kesällä tehdä.

Tulopäivänämme sää oli kovin sumuinen ja kostea. Illalla oli vapaata ohjelmaa, joten toiset painelivat saareen saunomaan ja jotkut luontopolulle. Minä valitsin jälkimmäisen.

Metsässä joutui tallustellemaan varovaisesti. Pitkospuut ja kalliot olivat märkiä. Karun saaristoluonnon vastapainoksi luontopolulla oli yllättävän rehevää ja keskivaiheiltaan se oli ikivanhaa aarniometsää.

Jossain vaiheessa kadotimme opastemerkit, jolloin olikin sopiva hetki palata lähintä tietä pitkin satamaan. En erityisemmin nauttinut hämärässä metsässä kävelystä. Tiedä sitten paljonko luontopolkua jäi käymättä, ainakin kaksi erimittaista lenkkiä oli tarjolla.

Matkanjohtaja Tomi Ståhlbergin johtama Jussarön opastuskierros alkoi sunnuntaina heti kattavan aamupalan jälkeen. Vähän turhan kiivastahtinen reitti eteni satamasta hylättyjen asuinrakennusten kautta kaivosrakennuksille. Keli parani matkan aikana ja lopuksi aurinko jo porottikin oikein kunnolla.

Kaivostoimintaa harjoitettiin Jussarössä jo 1800-luvun alkupuolella. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaiseksi haluttiin tulla riippumattomaksi ruotsalaisesta raudasta. Kunnolla kaivospuuhat lähtivät käyntiin 1834, jolloin paikallistettiin malmiesiintymä.

1850-luvun loppupuolella parempilaatuista alkoi olla helpommin saatavilla, eikä Jussarön malmi enää tahtonut kelvata suomalaisille masuuneille. Kaivos suljettiinkin melkein sadaksi vuodeksi.

Vuoksenniska Oy avasi kaivoksen uudelleen vuonna 1954. Suomi tarvitsi neuvotteluvaltin ruotsalaisen teräksen hinnasta neuvoteltaessa. Parinsadan työmiehen uurastuksesta huolimatta kannattamaton kaivos suljettiin uudelleen vuonna 1967.

Jussarön ehkä erikoisin nähtävyys on Iron Beach. Se ei nimestään huolimatta ei ole Megadethin tai W.A.S.P.:in uutuusalbumi, vaan malminlouhinnan sivutuotteena muodostunut jättömaa, josta on sittemmin tullut uimaranta.

M/S Isosaari lähti Jussarösta puolenpäivän tienoilla kohti päätepysäkkiä Helsinkiä. Koska ilma oli aurinkoinen ensimmäistä kertaa koko viikonlopun aikana, pystyi kannellakin istumaan jäätymättä.

Pääkaupungissa hyppäsimme Rouhiaisen ja muutaman muun turkulaisen risteilylle osallistuneen kanssa täpötäyteen junaan. En olisi kauempaa kestänytkään rautatieasemalla odottelua, oli meinaan sen verran paljon hörhöjä liikkeellä. Vastaavassa mittakaavassa ilmiöön ei törmää ainakaan Turussa.

Linnakeristeilystä muodostui pitkä ja mielenkiintoinen viikonloppu. Kiitokset järjestäjille ja M/S Isosaaren henkilökunnalle sekä uusille tuttavuuksille, joiden kanssa varmasti treffataan ehkä jo tänä kesänä.

Linnakeristeilyllä osa 2 - Örö

Suomen Saaristoristelyjen järjestämä Linnakeristeily starttasi Aurajoesta Turusta perjantaina 10. toukokuuta. Ensimmäinen etappi oli myöhään illalla saavutettu Örö.

Örö on Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten pohjoispuolella sijaitseva linnakesaari, joka kuului aiemmin Hiittisten ja myöhemmin Dragsfjärdin kuntaan. Saari on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallan ajasta lähtien.

Örö tunnettiin aiemmin varusmieskoulutuspaikkana, mutta puolustusvoimien toiminta siellä päättyi pääosin vuonna 2005. Saaressa on yhä toimintakunnossa oleva kolmesta tykistä koostuva 130 TK-rannikkotykkipatteri.

Nykyisin Metsähallituksen hallinassa olevalla saarella esiintyy arvokkaita luontotyyppejä kuten hiekkarantoja, dyynejä ja rantaniittyjä. Örössä on havaittu huimat 1500 perhoslajia, joista uhanalaisia on yli sata. Saari on myös Suomen ainoa lännenkylmäkukan kasvupaikka.

M/S Isosaari-alus asettui perjantai-iltana 10. toukokuuta Örön pohjoispäähän vanhalle armeijalaiturille, eikä kolmen kilometrin päähän nykyisen vierasvenesataman laituriin kuten oletin.

Lännenkylmäkukka jäi tällä kertaa näkemättä, koska en osallistunut opastetulle kierrokselle.  Matkanjohtaja Tomi Ståhlbergin johdolla kiertäneen ryhmän reitti suuntautui pääosin entiselle varuskunta-alueelle, jonka rakennukset sijaitsevat liki satamaa. Kasvupaikka on entisen harjoituskentän laitamilla.

Kolme kertaa aiemmin Örössä vierailleena olen tätä kasviharvinaisuutta, sotilaskotia ja tykkejä kummastellut, joten nyt oli aika tutustua omatoimisesti saaren pohjoispäähän. Edellisella Örö-visiitilläni kesällä 2016 tämä osa saaresta vaikutti mielenkiintoisemmalta kuin punamultaiset armeijarakennukset.

Mukaan lähti laivalla tutustumani viehättävä nainen pääkaupunkiseudulta. Hän osoittautui myös erinomaiseksi valokuvaajaksi. Muutama tunti menikin heittämällä rantakallioita kierrellessä ja maisemia tallentaessa.

Kahden vuorokauden mittaisen linnakeristeilyn aikana näin muutaman merikotkan. Örön pohjoispään bunkkerien luota lehahti lentoon ilmeisen vanha yksilö, sillä kovin olivat sulkansa jo vaalentuneet.

Edellisiltainen virvoitusjuomien nauttiminen merimatkan tiimellyksessä taisi vielä hiukan vaikuttaa, sillä luulin ensin näkeväni ison lokin. Eipä meinaan tullut ensimmäisenä mieleen, että merikotkankin voi nähdä muutaman metrin päästä. Melkein olisi voinut napata kopin.

Örössä olisi varmasti vierähtänyt mukavasti koko viikonloppu. Linnakeristeily oli kumminkin aikataulutettu siten, että kellon tikittäessä saarelta oli jo lähdettävä puolenpäivän jälkeen. Niinpä M/S Isosaari suuntasi sumuiselle merelle, seuraavana kohteenaan Tammisaaren eteläpuolella sijaitseva Jussarö.