Linnakeristeilyllä osa 3 - Jussarö

Suomen Saaristoristelyjen järjestämällä Linnakeristeilyllä 10.-12. toukokuuta saavuttiin lauantai-iltana Jussarön saarelle.

Radion Säätiedotuksia merenkulkijoille-lähetyksestä tuttu Jussarö (myös nimellä Jussaari) on ulkosaariryhmä Raaseporissa entisen Tammisaaren kaupungin alueella. Siellä toimi aikaisemmin rautamalmikaivos, joka lopettettiin kannattamattomana vuonna 1967. Tältä ajalta jäljellä on asunto-, tehdas- ja kaupparakennuksia.

Jussarössa käynti on kiinnostanut minua jo ainakin puolivuosikymmentä. Nyt se sitten toteutui ja oli samalla päällimmäinen syy miksi tästä M/S Isosaari-aluksella tehdystä linnakeristeilystä innostuinkin.

Eräs tuttu tammisaarelaisnainen oli muutama kesä takaperin Jussarössa kahvilaemäntänä, mutta en tuolloinkaan saarelle päässyt. Jossain vaiheessa katselin mahdollisia venekuljetuksia, mutta aika kiven alla olivat. Joku yrittäjä ilmoitti tarvitsevansa kyytiin vähintään 30 ihmistä ennen kuin paatti heilahtaa laiturista mihinkään. Mistäpä minä niin monta olisin mukaani haalinut.

Jussaröstä on olemassa ainakin kaksi vanhaa mustavalkoista televisiodokumenttia. YLE Teema on niitä näyttänyt lähivuosinakin. Toisessa seurattiin kaivostyöläisten elämää 60-luvulla. Dokumentit nähtyäni kiinnostus saareen kasvoi yhä enemmän.

Jussarössä oli vuoteen 2011 asti rajavartiolaitoksen merivartioasema, joka toimi myös huviveneilijöiden rajatarkistuspaikkana. Veneilijöitä varten saaren pohjoisosassa on nykyään vierasvenesatama, kahvila, luontopolku ja veneveistämö.

Majoitusta saaressa on ainakin sukeltajien käyttämän retkeilymajan verran. Mikään neljän tähden hotelli se ei todellakaan ole, mutta luulisi kelpaavan.

Muut rakennukset olivat melkein poikkeuksetta aitausten takana. Armeija on harjoitellut saarella kaupunkisotaa ja luodinreikiä näkyi siellä täällä.

Jussarössä on myös majakka. Koollaan se ei ainakaan minua hurmannut, mutta mikäpä siinä olisi majaillessa kuten M/S Isosaaren yleismies Roni Suhonen aikoo kesällä tehdä.

Tulopäivänämme sää oli kovin sumuinen ja kostea. Illalla oli vapaata ohjelmaa, joten toiset painelivat saareen saunomaan ja jotkut luontopolulle. Minä valitsin jälkimmäisen.

Metsässä joutui tallustellemaan varovaisesti. Pitkospuut ja kalliot olivat märkiä. Karun saaristoluonnon vastapainoksi luontopolulla oli yllättävän rehevää ja keskivaiheiltaan se oli ikivanhaa aarniometsää.

Jossain vaiheessa kadotimme opastemerkit, jolloin olikin sopiva hetki palata lähintä tietä pitkin satamaan. En erityisemmin nauttinut hämärässä metsässä kävelystä. Tiedä sitten paljonko luontopolkua jäi käymättä, ainakin kaksi erimittaista lenkkiä oli tarjolla.

Matkanjohtaja Tomi Ståhlbergin johtama Jussarön opastuskierros alkoi sunnuntaina heti kattavan aamupalan jälkeen. Vähän turhan kiivastahtinen reitti eteni satamasta hylättyjen asuinrakennusten kautta kaivosrakennuksille. Keli parani matkan aikana ja lopuksi aurinko jo porottikin oikein kunnolla.

Kaivostoimintaa harjoitettiin Jussarössä jo 1800-luvun alkupuolella. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaiseksi haluttiin tulla riippumattomaksi ruotsalaisesta raudasta. Kunnolla kaivospuuhat lähtivät käyntiin 1834, jolloin paikallistettiin malmiesiintymä.

1850-luvun loppupuolella parempilaatuista alkoi olla helpommin saatavilla, eikä Jussarön malmi enää tahtonut kelvata suomalaisille masuuneille. Kaivos suljettiinkin melkein sadaksi vuodeksi.

Vuoksenniska Oy avasi kaivoksen uudelleen vuonna 1954. Suomi tarvitsi neuvotteluvaltin ruotsalaisen teräksen hinnasta neuvoteltaessa. Parinsadan työmiehen uurastuksesta huolimatta kannattamaton kaivos suljettiin uudelleen vuonna 1967.

Jussarön ehkä erikoisin nähtävyys on Iron Beach. Se ei nimestään huolimatta ei ole Megadethin tai W.A.S.P.:in uutuusalbumi, vaan malminlouhinnan sivutuotteena muodostunut jättömaa, josta on sittemmin tullut uimaranta.

M/S Isosaari lähti Jussarösta puolenpäivän tienoilla kohti päätepysäkkiä Helsinkiä. Koska ilma oli aurinkoinen ensimmäistä kertaa koko viikonlopun aikana, pystyi kannellakin istumaan jäätymättä.

Pääkaupungissa hyppäsimme Rouhiaisen ja muutaman muun turkulaisen risteilylle osallistuneen kanssa täpötäyteen junaan. En olisi kauempaa kestänytkään rautatieasemalla odottelua, oli meinaan sen verran paljon hörhöjä liikkeellä. Vastaavassa mittakaavassa ilmiöön ei törmää ainakaan Turussa.

Linnakeristeilystä muodostui pitkä ja mielenkiintoinen viikonloppu. Kiitokset järjestäjille ja M/S Isosaaren henkilökunnalle sekä uusille tuttavuuksille, joiden kanssa varmasti treffataan ehkä jo tänä kesänä.

Linnakeristeilyllä osa 1 - Yleistä

Osallistuin 10.-12. toukokuuta Linnakeristeilylle. Kyseessä oli M/S Isosaari-laivalla tehty pilottimatka entisiin linnakesaariin. Se eteni reittiä Turku - Örö - Jussarö - Helsinki.

Örö oli minulle tuttu saari jo kolmelta käyntikerralta, mutta Jussarö vielä käymättä. Se oli ollut suunnitteilla varmaan viitisen vuotta.

Sain keväällä vihiä reissusta muistaakseni Turun Sanomien artikkelista. Siinä kerrottiin ympäripyöreästi mitä tuleman pitää. Hintoja tai muuta ei mainittu.

Matkanjärjestäjä, helsinkiläinen Suomen Saaristoristeilyt, ei ollut ehtinyt edes tehdä vielä tarkempia infoja kun jo innokkaimmat ottivat yhteyttä. Olin ilmeisesti ensimmäisten joukossa, koska sähköpostiviestittelyn tuloksena sain viimeisen vapaana olleen hytin.

Ilmoitetut kaksi risteilyä, tämä ja sama matka käänteisessä järjestyksessä, menivät kuin kuumille kiville. Jonoonkin jäi viisi sataa innokasta. Maaliskuun 11. päivä heitä oli vasta "vain" sata, kuten Ilta-Sanomien linkissä kerrotaan https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000006031569.html

Matkan hinta koostui laivalla yöpymisistä ja ruokailuista sekä opastuksista kohteissa. Minun ja työkaverini Rouhiaisen lompakkoa tämä verotti reilulla kahdella sadalla eurolla per ukko. Eräs tuttuni piti sitä kalliina, mutta saman hinnan saa menemään helposti vaikkapa Aurajoen ravintolalaivoilla parissa illassa. Eikä siinä tapauksessa näe linnakesaaria kuin korkeintaan kännykkänsä näytöltä.

M/S Isosaari tunnettiin ennen Aspö-nimisenä. Paatti seilasi vielä muutama vuosi sitten Turusta Utööseen. Olin kesällä 2010 kyydissä ja hytti sattui olemaan samaisessa pohjakerroksessa kuten tälläkin reissulla.

En tiedä tarkkaan mitä muutoksia laivaan on tällä välin tehty, mutta vain hyttikerros vaikutti tutulta. Baari ei puolestaan kilistänyt kelloja ollenkaan, mikä sai tällaisen hyvämuistisen miehen ihmettelemään kovasti näkemäänsä.

Risteilyn henkilökunta koostui viidestä miehistön jäsenestä. Matkanjohtaja Tomi Ståhlberg esitteli heidät heti alussa. Hänen lisäkseen matkalla tutuikseni tulivat yleismies Roni ja baarimikko Sami.

Ståhlbergillä oli sana hallussa sekä laivalla että opastaessaan sakkia kohdesaarissa. Hän on taustaltaan historioitsija ja se varmasti auttaa kummasti tässä hommassa.

Risteilyväki oli aikalailla erilaista kuin kuvittelin. Näin mielessäni risupartaiset, Osmo Soininvaaran tai Hannu Hautalan kaltaiset lintumiehet kiikarit tanassa ja kumisaappaat jalassa kannella. Yllätys olikin melkoinen, kun laivan kuppilassa viereisessä pöydässä nautittiin pikkutakit päällä punaviiniä, eikä suinkaan muisteltu kovaan ääneen Koijärven neljäkymmenen vuoden takaisia tapahtumia.

Laivabaari oli kattaukseltaan erinomainen. Ennakkoinfossa mainitut "omat eväät" olivat kumminkin paikallaan, vaikka niitä sai nauttia ainoastaan paatin keski- ja hyttikerroksissa.

Ruokapuolella eväät sen sijaan olivat turhia. Hintaan sisältynyttä naposteltavaa riitti varmaasti tarpeeksi suursyömäreillekin. Aika antautumuksella lautaset näyttivätkin tyhjenevän sen verran mitä vieraisiin pöytiin vilkuilin. Kattaukseen kuului aamupalan lisäksi liha-, kala- ja kanaruokia sekä lohikeittoa.

M/S Isosaari lähti perjantaina 10. toukokuuta Aurajoesta puoli kuuden paikkeilla. Suuntana oli Örön linnakesaari, jonne arvioitu saapumisaika oli kello 23. Siitä lisää seuraavassa blogijutussa.