Turun Runosmäen entisen nuorisotalon ja kirjaston tiloissa on maaliskuusta lähtien ollut nähtävillä Aikamatka 20360-niminen tilataideteos.
Pääosin kierrätysmateriaaleista toteutettu teos koostuu installaatiosta, veistoksista, ääniteoksista ja seinämaalauksista, jotka muodostavat matkan maapallon synnystä tulevaisuuteen. Aikamatkaa on ollut tekemässä kolmesataa vapaaehtoista taiteilijoiden Pia ja Sophia Bartschin johdolla.
Aikamatka 20360 (numero tulee alueen postinumerosta) on saavuttanut valtaisan suosion. Käyntipäivänäni muutama viikko sitten jonossa oli satakunta uteliasta, joista portsarin valvonnassa päästettiin sisälle kymmenisen kerrallaan.
Purkutuomion saaneessa rakennuksessa oleva Aikamatka 20360 kannattaa käydä katsomassa elokuun loppuun mennessä. Ehdoton suositus kaikille ikään katsomatta. Pääsymaksuakaan ei ole.
Rakennuskompleksissa sijaitsee myös Turun Punkmuseo, jossa voinee poiketa samalla reissulla. Tosin epäilen, ettei Paattisten perukoilta saapuneita Erkkiä, 81, tai Ainoa, 78, ehkä nappaa irokeesipäät ja niittitakit.
Turun Runosmäkeen avattiin hiljattain Punkmuseo. Museossa esitellään kuvin ja esinein Turun sekä lähiseutujen punkhistoriaa- ja kulttuuria.
Idea Punkmuseoon tuli Helsingistä, jossa vastaava paikka on saanut suuren suosion. Sielläkin on pitänyt jo tovi käydä, mutta toistaiseksi homma ei ole toteutunut.
Ajo-ohjeet Turun uusimpaan museoon kuuluivat, että jätä auto Runostuopin paikkapaikalle, josta museon jo melkein näkeekin. Infossa olisi voitu mainita maamerkkinä entinen Runosmäen nuorisotalo. Nykyään sen tiloissa on Aikamatka 20360-purkutaidetapahtuma ja viereisestä ovesta pääsee Punkmuseoon.
Vanha päiväkoti on sisustettu viimeisen päälle rokkiluolaksi. Vähän kuin bändin treenikämpällä olisi. Eikä ajatus ole edes kovin kaukana, koska eräässä huoneessa on rummut ja muut vehkeet odottamassa soittajia.
Mikään tilaihme Punkmuseo ei ole. En enää lainkaan kummastele kun eräs kaveri manaili, ettei avajaisissa nähnyt yhtään mitään. Käyntipäivänäni tilanne oli jo toinen; vain pari uteliasta katseli paikkoja ja muutama teini hääräsi jonkun pelin kimpussa.
Kirkkaat loisteputket katossa hankaloittivat lasikehystettyjen kuvasuurennusten tutkimista. Varsin hienoa aikalaiskuvaa, mutta sitä on tarjolla turhan vähän. Keikkamainoksia on sitten senkin edestä. Näyttely kuitenkin elää ja kuvia on kuulemma tulossa lisää.
Henkilökunnan tiskin takana nahkatakkiinsa niittejä väännelleen kaverin mukaan Punkmuseo on auki ainakin syyskuuhun, jonka jälkeen rakennusta aletaan ilmeisesti purkamaan. Siihen asti se löytyy Runosmäen lähiöstä osoitteesta Piiparinpolku 13.
Turussa sijaitseva Runosmäennuorisotalo sai viime viikolla julkisuutta valtakunnallisessa mediassa, kun Kokoomuksen veteraanikansanedustajan Ilkka Kavervan vaalitilaisuudessa häiriköi joukko päihtyneitä vasemmistovihreitä.
Alunperin uutisoitiin, että lähipubista paikalle saapunut porukka olisi ollut "Nato-vastainen" ja "venäjämyönteinen". Sitä se varmasti olikin, mutta pian tietoja iskusta korjattiin. Iken vaalitilaisuudessa kuulemma protestoitiinkin lähinnä Runosmäen lähiöpalvelujen heikentymistä vastaan. Huutelevat sankarit eivät myöskään erityisemmin pitäneet Kanervasta henkilönä. Pääasia kuitenkin lienee, että sosiaalitoimisto maksaa elämisen ja antaa kaljarahat!
Olen käynyt Runosmäen nuorisotalolla joitakin kertoja 80-luvun lopulla. Tuolloin alueella asui paljon kavereitani, joihin tutustuin tullessani maalta kaupunkiin opiskelemaan. Monien kanssa yhteiseksi nimittäjäksi osoittautui heavy rock. Runosmäen nuorisotalolla järjestettiin toisinaan keikkoja, joissa genren orkesterit esiintyivät.
Marraskuisena sunnuntaina vuonna 1989 lavalle nousi turkulainen pitkänlinjan hevibändi Ironcross. Jo vuonna 1976 perustetun yhtyeen jäsenet olivat tuolloin noin kolmekymppisiä lukuunottamatta vuosia nuorempaa rumpaliaan. Menin seuraamaan nelimiehiseksi kutistuneen bändin keikkaa kaverini Mika Penttisen kanssa. Se kun sattui olemaan yksi molempien suosikeista.
Samana iltana esiintyi tamperelainen tyttöbändi Ilona, jonka miesvahvistukseksi oli kiinnitetty basisti Sami Ruusukallio. Hänestä tuli hieman myöhemmin Eppu Normaalin basisti. Siinä toimessa mies on tänäkin päivänäkin.
Muistikuvani mukaan paikalla oli kolmaskin bändi. Taisi olla joku paikallinen nuorisoyhtye.
Ironcross oli tuohon mennessä tehnyt kolme albumia (Bloodhounds 1982, Steel Warrior 1984 ja TooHot To Rock 1987), mutta voimassa olevaa levytyssopimusta bändillä ei ollut. Ilmeisesti juuri siksi keikkaa seurasi silmä kovana Finnlevyn Janne Louhivuori, jonka bongasimme yleisön joukosta. Louhivuori tunnettiin myös entisenä Hurriganes-kitaristina. Albert Järvisen saatua kenkää Ganesista 1981, oli Louhivuori hänen seuraajansa parin vuoden ajan.
Tiedä sitten miksei turkulaishevi kelvannnut Louhivuorelle. Ironcross oli aivan pirun tiukassa kuosissa Runosmäen nuorisotalon lavalla. Setissä oli pääosin mukana suurelle yleisölle tunntemattomia kappaleita, jotka oli tehty kolmannen albumin Too Hot To Rockin jälkeen. Penttisen mielestä juuri loppuaikojen Ironcross -materiaali on parasta mitä yhtye sai aikaiseksi. Minä pidän koko tuotannosta melko tasapuolisesti.
Vaikka Ironcross oli noihin aikoihin todella kova bändi livenä, jäi keikka orkesterin viimeiseksi. Seuraavana vuonna laulaja Tyrone Tougher alias Esa Leinonen muutti elämänsä suunnan ja rupesi Jehovan todistajaksi.
Youtubeen ilmestyi huhtikuun alussa basisti Buddy McShoultzin alias Pekka Nummelan lataama puolentunnin mittainen video Runosmäen keikalta. Mukavaa ja nostalgista katseltavaa näin neljännes vuosisadan jälkeen.
Perjantaina 12. elokuuta Turun Aurajoessa lepäävässä Wanhassa Rahtilaivassa esiintyi Taage & Garfield duo. Kyseessä on Kilven laulajana parhaiten tunnetun Taage Laihon ja kitaristi Kari "Late" Karvisen muodostama kokoonpano. Late on toiminut Kilven roudarina vuodesta 2006 ja on pitkänlinjan harrastajamuusikko.
Duolla on ollut jonkun verran keikkoja Turussa, mutten ole aikaisemmin päässyt kokemaan heidän performanssiaan. Nyt se onnistui helposti, koska kotiovelta Rahtilaivaan on vain kivenheitto.
Viime juhannuksena Taage ja Late esiintyivät turkulaislähiö Runosmäen Satama -pubissa. Eräs tuttuni kommentoi tapahtumaa puuttumatta sen musiikilliseen antiin. "Koko ajan sai olla varuillaan, koska baarissa oli väkivaltainen tunnelma. Naamaan asti tatuoituja tyyppejä", hän kuvaili juhannusaaton tunnelmia. Samat hörhöt taisivat olla Rahtilaivassakin katkokävelemässä.
Wanhan Rahtilaivan uudet vetäjät ovat vanhoja tuttujani. Tiedä sitten tarkalleen mitä "vanhalle" Rahtilaivalle oikein tapahtui, mutta baari oli kiinni kesän parhaimman ajan ja avattiin vasta muutama viikko sitten. Livemusiikki sopii tähän laivabaariin oikein hyvin. Tänään siellä näyttää esiintyvät Saints & Sinners -niminen ryhmä, joka on myös erikoistunut hevicoverbiiseihin.
Koska Taage ja Late ovat tunnetusti kovia hevimiehiä, oli kappalevalokoimassa pelkästään tuon genren biisejä. Beatlesia, Eric Claptonia, Elton Johnia tai vastaavia standardeja ei kuultu. Sen sijaan valikoimassa oli hyvinkin erikoisia tapauksia, joita ei heti luulisi yhdenkään trubaduurin tai duon esittävän akustisesti. Judas Priestin Jawbreaker, Yngwie Malmstenin Dreaming, Lita Fordin Close My Eyes Forever tai 80-luvun puolivälin hevitähtien hyväntekeväisyyskappale Hear N' Aidin Stars yllättivät ainakin minut. Ehkä olen niin rutinoitunut Bon Joviin ja Scorpionsiin, että niiden lomassa edellä mainitut viisut melkeinpä hätkähdyttivät. Koska tapahtumaa mainostettiin "Kilven Taagella", kumppanukset soittivat illan viimeisenä rallina Kilven hitin Sielut iskee tulta.
Taage lupaili duon esiintyvän Rahtilaivassa vielä monta kertaa. Kannattaa mennä kuuntelemaan, mikäli luulee ymmärtävänsä jotain hyvän musiikin päälle.
