Littoistenjärvellä 17. huhtikuuta

Perjantaina iltavuoroon mennessä koukkasin Littoistenjärven kautta. Päivä oli varsin keväinen ja lämpömittari kohosi vuodenaikaan nähden ennätyslukemiin. 

Järvi sijaistee Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla. Pinta-alaltaan se on 147,5 hehtaaria, joten mikään mitätön lammikko ei ole kyseessä. 

Keväällä 2017 järveen päästettiin polualumiinikloridia fosforin saostamiseksi. Alkuvaiheessa vesi oli turkoosia kuin Kreikan saaristossa. Kemiallisen saostuksen seurauksena järvestä nostettiin viisi tonnia kuollutta kalaa, enimmäkseen lahnoja. Ratkaisu tiedettiin väliaikaiseksi ja eipä aikaakaan kun sinilevää ja kasvillisuutta ilmestyi jälleen veteen. 

Kävin tuolloin, toukokuussa 2017, ihmettelemässä kirkastunutta järveä työkaverini Simo Laaksosen (1960-2018) kanssa. Tarkemmin tuolla https://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/kirkastunut-littoistenjarvi.html

Littoistenjärven parkkipaikalla huomioni kiinnittyi ojanpientareella kukkiviin valkovuokkoihin. En ollut niitä vielä tänä keväänä nähnytkään. Nokkosperhonen liiteli samalla pientareella ja sekin oli lajissaan allekirjoittaneelle kevään ensimmäinen. 

Selvästi merkityistä ajokielloista huolimatta varmaankin läheisestä Varissuon lähiöstä tulleet hunnutetut naiset huristelivat komeilla autoillaan rannan grillauspaikkojen viereen kuin Euroopan omistajat. Minä puolestani lähdin töihin kantamaan kortta kekoon. 

Säpinää Järvelän kosteikolla

Tämän viikon maanantaina takatalvesta ei vielä ollut merkkiäkään, vaan aurinko paistoi ja kevään eteneminen näytti sujuvan hyvin. 

Poikkesin töiden jälkeen Järvelän kosteikolla. Se sijaitsee Kaarinassa Littoistenjärven pohjoispuolella lähellä Liedon rajaa. Alueesta on muodostunut merkittävä lintuvesi viimeisen viidentoista vuoden aikana. Aiheesta tarkemmin linkissä https://www.tly.fi/linturetkikohteet/jarvelan-kosteikko/

Kurkipari paineli edestakaisin pellolla ja sai joukon kiikarimiehiä innostumaan. Toinen linnuista muistutti kovasti strutsia tepastellessaan persesulat pystyssä. 

Olen useana keväänä valokuvannut sammakoita. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna homma jää sikseen, koska ilmeisesti vilkkain kutuaika oli jo viikko sitten. Järvelän kosteikoltakaan en löytänyt kuin vaivaiset kaksi pallosilmää.  

Päivän vaikuttavin luonnonnäytelmä käytiin ruovikossa aivan lintulavan alapuolella. Tuttu luontokuvaaja vinkkasi, että tuossa kurkkailee lumikko aina silloin tällöin. Otus oli sen verran vikkelä, etten vastavalossa onnistunut sitä taltioimaan. 

Eipä aikaakaan kun heinät alkoivat heilua siihen malliin, että pöheikössä oli selvästi jotain meneillään. Vesimyyrä yritti epätoivoisesti rimpuilla pakoon lumikkoa, joka oli iskenyt hampaansa sen peräpäähän. Itseään paljon isompaa saalista himoinnut lumikko joutui kuitenkin lopulta luopumaan karvaisesta herkkupalasta. 

En onnistunut episodia tämän paremmin taltioimaan, koska taistelun tuoksinassa lumikko ei tullut kertaakaan kunnolla näkyviin. 

Littoistenjärvellä 24. lokakuuta

Maanantaina Turun seutua riepotellutta sadetta ja tuulta lukuun ottamatta on tällä viikolla ollut mukava syysilma. Koska työvuoronikin sattui olemaan sellainen, että pääsin hallista pois ihmisten aikaan, otin suunnakseni Littoistenjärven. 

Liedon Avantista ei ole pitkä matka Littoisiin. Ei varsinkaan jos käyttää samaa pikkutietä kuin minä, sivuten valtakunnallistakin julkisuutta kuukausi sitten saanutta Villa Järvelän avantouintikeskusta. Siellä kun paloi kaksi saunaa maan tasalle. Kolmas kärsi kuumuudesta ja savusta. 

Moottorisahojen pärinästä päätellen Järvelässä ollaan rakennuspuuhissa. Uutisoinnin perusteella vakiokävijät rupesivat heti talkoohommiin, joten savuavat rauniot lienevät enää muisto vain ja talveksi päästään taas saunomaan. 

Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajalla sijaitseva järvi on pinta-alaltaan 147,5 hehtaaria. Sen keskisyvyys on noin kaksi metriä ja rantaviivaa on kuutisen kilometriä. Järvessä on kaksi saarta ja luoto. 

Koska päivän säätä saattoi luonnehtia melkeinpä lämpimäksi, näkyi se myös järven rannoilla. Ihmisiä oli grillauspaikalla, koirapuistossa ja istuskelemassa penkeillä. Kaksi venäjää molottanutta, ruoka-aikana kotona ollutta neitokaista piti sellaista ääntä, että vuoropuhelunsa saattoi kuulua järven toiselle rannalle saakka. 

Viitisenkymmentä kanadanhanhea puuhasteli rannalla. Vastoin pienempiä valkoposkisia serkkujaan nämä olivat arkoja. Vaikka pidin reilusti välimatkaa lintuihin, kipittivät ne veteen. Valkoposkihanhet eivät olisi välittäneet tuon taivaallista isommastakaan äijästä. Tämä oli varmasti suurin parvi tätä lajia, johon olen tänä vuonna törmännyt.

Littoistenjärvellä 14. syyskuuta

Littoistenjärvi sijaitsee Littoisten kylässä Liedon ja Kaarinan kuntien rajalla. Pinta-alaltaan se on 147,5 hehtaaria. Järven keskisyvyys on kaksi metriä, enimmillään kolme metriä. Rantaviivaa järvellä on noin kuusi kilometriä ja siinä on kaksi saarta sekä luoto.  

Littoistenjärvi kärsii liiallisen ravinnesaannin ongelmista, joka näkyy sinileväesiintyminä kesäkuukausina. Keväällä 2017 järveen kaadettiin polyalumiinikloridia fosforin saostamiseksi. Käsittelyn jälkeen vesi oli jonkun aikaa kirkasta kuin Rodoksella. 

Moottoriliikenne järvellä on kielletty. Kaarinan puolella rannat ovat asemakaavoitettua pientaloaluetta ja Liedon puolella on metsäistä. 

En muistaakseni ollut tämän vuoden puolella käynyt Littoistenjärvellä. Viime torstaina paikka juolahti mieleeni ahertaessani pakettien kimpussa luisulla. Työpäivän jälkeen suuntasin järvelle, jonne Liedon Avantista ei ole kuin ns. kullin luikaus.  

Tanssilavan ja hiekkarannan puoleisella rannalla oli melko hiljaista. Puolen tunnin aikana näin kymmenisen ihmistä, joista osa istuskeli penkeillä tuijottamassa järvelle. Ja mikäpä oli istuskellessa, sillä keli oli suorastaan erinomainen. Ei tuullut, lämpötila kahdenkympin tienoilla ja taivas kuin Jukka Kuoppamäen vanhasta hittikappaleesta Sininen ja valkoinen. 

Linkeissä vanhempia Littoistenjärvi-blogijuttujani:

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/11/littoistenjarvella-23-lokakuuta.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/littoistenjarven-vedenneito.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/kirkastunut-littoistenjarvi.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/10/littoistenjarvella-20-lokakuuta.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/jenni-ja-salla-littoistenjarvella.html

Littoistenjärven vedenneito

Eräänä arki-iltana heinäkuun alkupuolella olin turkulaismalli Tanja Tanita Sundellin ja harrastajavalokuvaaja Annika Hakalan kanssa Liedon ja Kaarinan rajamailla Littoistenjärvellä kuvausreissulla. 

Kysyin Annikaa mukaan, koska hänellä on vähän erilaista näkemystä mallikuvaamisesta ja hän on hyvä ohjaamaan malleja. Tanjan kanssa Annikalla synkkasikin heti hyvin yhteen. Mitä hänen ottamia kuviaan katselin, erinomaisia ruutuja tuli. 

En muista mistä juuri Littoistenjärvi tuli mieleeni miljööksi, mutta se osoittautui oikein käyttökelpoiseksi. Järvelän puolella järveä suppailijoita vähän hääräsi linssiemme edessä tai vaihtoehtoisesti toisinpäin, mutta hyvin kaikki mahtuivat. 

Hiekkarantakuvat ovat Littoistenjärven toiselta puolelta Koulurannasta. Kävimme ensin kurkkaamassa tanssilavarannalla, mutta se oli niin kansoitettu, ettei kannattanut edes poistua autosta. 

Koulurannassa oli yllättävän vähän ihmisiä, eikä kukaan kytännyt mitä touhusimme. Rantaan oli ajautunut vihreää pitkulaista levää, mutta sinilevää se ei ainakaan ollut kuten joku ehti heti tuoreeltaan ehdottaa. 

Kuten olen ennenkin todennut, Tanja on ihan ykkösmalleja. Aivan mahtava tälläkin kertaa. Kauniina kesäiltana kuvat eivät voineet mitenkään epäonnistua hänen kanssaan.