Pitkäperjantaina Vepsässä

Pitkäperjantaina 18. huhtikuuta oli mahdollisuus päästä venekyydillä Turun Ruissalosta käsin kaupungin ulkoilusaarena tunnettuun Vepsään. 

Vaikka nyt eletään jonkinlaista takatalvea, oli vielä viikko sitten toivoa kevään nopeasta edistymisestä. Poudan Pekka ja kumppanit povasivat pääsiäiseksi jopa hellettä, mutta lukemat eivät kivunneet likimainkaan niin ylös. 

Olin lämpimistä lukemista innostuneena valmiina vaihtamaan kesäkuteet päälle, mutta aamulla parvekkeelta kurkatessani oli sumuista, eikä lämpömittarikaan kovin auvoisalta näyttänyt. Shortsit saivat jäädä kaappiin vielä toistaiseksi. 

Venematka Ruissalon Saaronniemestä Vepsään ei Paavolan Janin paatilla kestä kuin kymmenisen minuuttia. Sattui vielä olemaan tyyni keli, joten vene kiiti eteenpäin kuin tornado. 

Saavuttaessamme Vepsän, oli väylän varrella vastassa muutama venekunta. Kalamiehet seisoivat paateissaan vavat uhkeasti tanassa. Vepsän etelälaiturissa oli yksi vene, joka sekin näytti pikaisella vilkaisulla kalastajan omaisuudelta. 

Edellisen kerran olin Vepsässä lokakuun lopulla, jolloin reissu suoritettiin niin ikään Paavolan veneellä. Puolen vuoden tauon jälkeen jalkautuminen saareen tuntui taas suorastaan taivaalliselta. 

Syksyllä Vepsässä oli meneillään laajoja maanrakennustöitä. Käsittääkseni sähkökaapeleita jemmattiin kovasti maahan. Nyt aherrus oli saatu päätökseen ja paikat näyttivät oikein siisteiltä. 

Kaupungin äijät olivat myös kitkeneet puskia ja vesakoita kulkuväylien varsilta. Kasat oli tosin jätetty niille sijoilleen, mutta se nyt ei pahemmin yllätä. Hyviä piiloja matelijoille, joita itse en nähnyt ainuttakaan, mutta muu seurue bongasi pitkän ja pulskan rantakäärmeen. 

Kevään saapumisen myötä Vepsässä oli paljon lintuja. Seurasin haahkojen soidinmenoja useammassakin paikassa ja kesästä muistutti kalalokkien äänekäs kaijakaija-kirkuna. 

Valkoposkihanhia on perinteisesti kesäisin ollut riesaksi asti, mutta ainakaan vielä isompi joukko ei ollut löytänyt tietään saaren nurmikoille. Kanadanhanhia, kyhmyjoutsenia ja meriharakoita näkyi niitäkin. Läheisellä luodolla istuskeli valtava määrä merimetsoja. 

Koska kuskilla ei ollut kiire mihinkään, vierähti Vepsässä koko päivä. Hyvä niin, tämä nimittäin oli ehdottomasti kuluvan vuoden paras ulkoilupäivä! Kameralle riitti töitä ja fölipullokin tyhjeni kummasti siinä sivussa.

Vepsän palvelut aukeavat toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja tuolloin vesibussi alkaa liikennöidä Aurajoesta käsin saareen. 

Kuuvannokka 16. huhtikuuta

Keskiviikkona 16. huhtikuuta käväisin Turun Ruissalon Kuuvannokalla kaverini Makken kanssa. 

Alkuperäinen tarkoitus oli kuvata käärmeitä kevätpuuhissaan, mutta ainuttakaan matelijaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ei edes Kuuvan kuululla käärmeiden talvipesällä, jossa poikkesimme mennen tullen. 

Ruissalon keikkaa ei kuitenkaan voi kutsua millään muotoa hukkareissuksi. Lämpimänä päivänä kevätluonto näytti parhaat puolensa. Tyyni meri, sinivuokkojen erilaiset värivariaatiot ja haahkojen kosiomenot tiesivät kameralle käyttöä. 

Aurinkoinen ja lämmin keskiviikko houkutteli ihmisiä Ruissaloon. Alla olevaa kuvaa katsellessa saattaisi luulla jonkun muhineen metsän siimeksessä tovin pidempäänkin. Eräs rouva kommentoi fotoa "pelottavaksi". 

Kuuvan kalliolla rampatessa tuli jopa hiki. Pääsiäisenä olisi suonut olevan vastavia lukemia, mutta loppuviikkoon luvatut helteet osoittautuivat pelkiksi meteorologien höpinöiksi. 

Smack-tribuuttia Nirvanassa

Turun seudulla kovasti kiinnostusta herättänyt Smack-tribuuttibändi Blackbirds esiintyi lauantaina 5. huhtikuuta Turussa Nirvanassa. 

Keikka oli ilmoitettu alkavaksi kello 21, joten kerrankin piti ehtiä ajoissa baariin. Ja hyvä niin, Nirvana ei ole ollenkaan hassumpi kuppila. Oli myös ilo huomata, että moni muukin asianharrastaja oli löytänyt tiensä sinne. 

Legendaarinen helsinkiläisbändi Smack vaikutti 80-luvulla, jolloin pari Blackbirdsin soittajaa oli vielä turvallisesti Osuuskaupan juustohyllyllä. 

Yleisössä oli jonkun verran Smackin aikalaisia, kuten Mika Penttinen, jonka kanssa olin syksyllä 1987 katsomassa Jytinää Eestissä-kiertuetta Turun VPK-talolla. Smackin lisäksi siellä esiintyivät Sleepy Sleepers, Clifters ja Melrose. 

Blackbirds on melko tuore kokoonpano, jossa turkulaismuusikoiden kanssa vaikuttaa tamperelaislaulaja Arde Laine. Kotikonnuillaan hän soittaa kitaraa Pyhissä Nukeissa ja saattaapa joku muistaa kaverin muinaisesta Jann Wilde & Rose Avenuesta. 

Tiettävästi törmäsin Ardeen ensimmäisen kerran Nummirockissa 2000-luvun alussa, jossa monessa mukana oleva musa-aktiivi Nikki Jääsalmi esitteli hänet veljenään. Tässä uskossa olin pitkään, mutta kuulemma biologisia siteitä ei olekaan.

Blackbirdsin muut jäsenet ovat lukuisissa turkulaiskokoonpanoissa soitellut kitaristi Tipnu Siivonen, basisti Simo Willberg, rumpali JJ Kopponen ja kitaristi Nici Dolan. Kaksi viimeksi mainittua vaikuttavat myös ahkerasti keikkailevassa Daze Dollsissa. 

Nirvana-esiintyminen oli Blackbirdsille lajissaan vasta toinen. Debyyttikeikka soitettiin talvella turkulaisessa lähiöpubissa. Sinne en ikävä kyllä en sinne päässyt, mutta nyt tuli tilanne korjattua. 

Smackin debyyttiälpeeltä On Youlta (-84) löytyvät Good Morning Headache ja Criminal saivat kunnian aloittaa keikan. Jälkimmäinen on varmasti Smackin tunnetuin kappale Look Aroundin ja Run Rabbit Runin kanssa. Nekin luonnollisesti kuultiin. 

Hieman yllättäen Blackbirds oli napannut settiinsä useamman biisin Smackin viimeiseltä levyltä Radical (-88). Albumi on selvästi heikoin yhtyeen tuotannosta, mutta pätevää materiaalia siltäkin oli haalittu mukaan. I Want Somebody on Smack-biisien kärkipäätä. 

Blackbirdsin Smack-tribuutille luulisi olevan kysyntää Turun ulkopuolellakin. Sen verran tiukkaa soittoa ja meininkiä oli tarjolla, että varmasti kiinnostusta löytyy. 

Kuvat otti Make Pentikäinen. 

Säpinää Järvelän kosteikolla

Tämän viikon maanantaina takatalvesta ei vielä ollut merkkiäkään, vaan aurinko paistoi ja kevään eteneminen näytti sujuvan hyvin. 

Poikkesin töiden jälkeen Järvelän kosteikolla. Se sijaitsee Kaarinassa Littoistenjärven pohjoispuolella lähellä Liedon rajaa. Alueesta on muodostunut merkittävä lintuvesi viimeisen viidentoista vuoden aikana. Aiheesta tarkemmin linkissä https://www.tly.fi/linturetkikohteet/jarvelan-kosteikko/

Kurkipari paineli edestakaisin pellolla ja sai joukon kiikarimiehiä innostumaan. Toinen linnuista muistutti kovasti strutsia tepastellessaan persesulat pystyssä. 

Olen useana keväänä valokuvannut sammakoita. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna homma jää sikseen, koska ilmeisesti vilkkain kutuaika oli jo viikko sitten. Järvelän kosteikoltakaan en löytänyt kuin vaivaiset kaksi pallosilmää.  

Päivän vaikuttavin luonnonnäytelmä käytiin ruovikossa aivan lintulavan alapuolella. Tuttu luontokuvaaja vinkkasi, että tuossa kurkkailee lumikko aina silloin tällöin. Otus oli sen verran vikkelä, etten vastavalossa onnistunut sitä taltioimaan. 

Eipä aikaakaan kun heinät alkoivat heilua siihen malliin, että pöheikössä oli selvästi jotain meneillään. Vesimyyrä yritti epätoivoisesti rimpuilla pakoon lumikkoa, joka oli iskenyt hampaansa sen peräpäähän. Itseään paljon isompaa saalista himoinnut lumikko joutui kuitenkin lopulta luopumaan karvaisesta herkkupalasta. 

En onnistunut episodia tämän paremmin taltioimaan, koska taistelun tuoksinassa lumikko ei tullut kertaakaan kunnolla näkyviin. 

Kevään ensimmäiset kyyt

Keskiviikkona 26. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Syy moiseen oli aurinkoinen päivä ja aavistus, että linnan muureilla saattaisi olla kyykäärmeitä lämmittelemässä. 

Ensimmäisenä koronakeväänä vuonna 2020 ihastelin piikkiöläisen harrastajakuvaaja Eippa Lindroosin kuvia, joissa oli matelijoita oikein vaan paljon. Kyselin mistä kuvat ovat peräisin ja sain häneltä yksityiskohtaisia neuvoja. 

Nyt viisi vuotta myöhemminkin täsmälleen Eipan vinkkaamassa paikassa oli kyy keräämässä auringon lämpöä. Ei muuta kuin kamera laulamaan. 

Toinen, hieman pienempi kyykäärme löytyi lehtikasan päältä muurien sisältä. 

Viisi vuotta sitten sattui huvittava tilanne, kun kävelyllä ollut vanhempi rouva ei uskaltanut tulla katsomaan käärmeitä, vaikka kuvaamisen ohessa häntä aikani maanittelin. 

Käyttäytymisen takana ei yllättäen ollutkaan naisen käärmekammo. Koronaohjeistuksissa oli nimittäin kerrottu, että toiseen henkilöön on syytä pitää kahden metrin turvaväli tartuntavaaran takia! Nykypäivänä tällainen kuulostaa jo vähän absurdilta.