Pitkäperjantaina Vepsässä

Pitkäperjantaina 18. huhtikuuta oli mahdollisuus päästä venekyydillä Turun Ruissalosta käsin kaupungin ulkoilusaarena tunnettuun Vepsään. 

Vaikka nyt eletään jonkinlaista takatalvea, oli vielä viikko sitten toivoa kevään nopeasta edistymisestä. Poudan Pekka ja kumppanit povasivat pääsiäiseksi jopa hellettä, mutta lukemat eivät kivunneet likimainkaan niin ylös. 

Olin lämpimistä lukemista innostuneena valmiina vaihtamaan kesäkuteet päälle, mutta aamulla parvekkeelta kurkatessani oli sumuista, eikä lämpömittarikaan kovin auvoisalta näyttänyt. Shortsit saivat jäädä kaappiin vielä toistaiseksi. 

Venematka Ruissalon Saaronniemestä Vepsään ei Paavolan Janin paatilla kestä kuin kymmenisen minuuttia. Sattui vielä olemaan tyyni keli, joten vene kiiti eteenpäin kuin tornado. 

Saavuttaessamme Vepsän, oli väylän varrella vastassa muutama venekunta. Kalamiehet seisoivat paateissaan vavat uhkeasti tanassa. Vepsän etelälaiturissa oli yksi vene, joka sekin näytti pikaisella vilkaisulla kalastajan omaisuudelta. 

Edellisen kerran olin Vepsässä lokakuun lopulla, jolloin reissu suoritettiin niin ikään Paavolan veneellä. Puolen vuoden tauon jälkeen jalkautuminen saareen tuntui taas suorastaan taivaalliselta. 

Syksyllä Vepsässä oli meneillään laajoja maanrakennustöitä. Käsittääkseni sähkökaapeleita jemmattiin kovasti maahan. Nyt aherrus oli saatu päätökseen ja paikat näyttivät oikein siisteiltä. 

Kaupungin äijät olivat myös kitkeneet puskia ja vesakoita kulkuväylien varsilta. Kasat oli tosin jätetty niille sijoilleen, mutta se nyt ei pahemmin yllätä. Hyviä piiloja matelijoille, joita itse en nähnyt ainuttakaan, mutta muu seurue bongasi pitkän ja pulskan rantakäärmeen. 

Kevään saapumisen myötä Vepsässä oli paljon lintuja. Seurasin haahkojen soidinmenoja useammassakin paikassa ja kesästä muistutti kalalokkien äänekäs kaijakaija-kirkuna. 

Valkoposkihanhia on perinteisesti kesäisin ollut riesaksi asti, mutta ainakaan vielä isompi joukko ei ollut löytänyt tietään saaren nurmikoille. Kanadanhanhia, kyhmyjoutsenia ja meriharakoita näkyi niitäkin. Läheisellä luodolla istuskeli valtava määrä merimetsoja. 

Koska kuskilla ei ollut kiire mihinkään, vierähti Vepsässä koko päivä. Hyvä niin, tämä nimittäin oli ehdottomasti kuluvan vuoden paras ulkoilupäivä! Kameralle riitti töitä ja fölipullokin tyhjeni kummasti siinä sivussa.

Vepsän palvelut aukeavat toukokuun viimeisenä viikonloppuna ja tuolloin vesibussi alkaa liikennöidä Aurajoesta käsin saareen.