Viime lauantaina Wanha Kupittaa-pubissa Turussa muisteltiin Motörheadin nokkamiestä Lemmy Kilmisteriä, joka siirtyi ajasta ikuisuuteen päivälleen yhdeksän vuotta aiemmin.
Legendaarinen rokki-ikoni poltti kynttilää molemmista päistä ja jäi elämään jälkipolville enemmänkin hahmona kuin musiikkinsa puolesta. Bändi ei myynyt miljoonittain levyjä, mutta kiersi maailmaa ahkerammin kuin moni muu.
Taisi olla vuonna 2018 kun osallistuin viimeksi vastaavaan tapahtumaan. Silloin se järjestettiin Pub Männyssä Toivolankadulla.
Varsinaista ohjelmaa ei ollut, vaan Motörhead soi tietokoneen kautta. Sen aikaa mitä baarissa istuskelin, sattui kaiuttimista kuulumaan yhtyeen tuoreempaa tuotantoa. Väittääkö joku tietävänsä montakin Inferno-, We Are Motörhead- tai Kiss Of Death-albumien kappaletta? En oikein usko.
Kun Wanha Kupittaa mainosti kiinnostavaa ohjelmaa ja ajankohtakin sattui olemaan juuri sopiva, suuntasin lähitalossa asuvan kaverini Hessun kautta baariin.
Hessun luona alkuehtoo taittui siemaillessa miestä väkevämpää ja musiikkivideoita katsellen. Ruudussa pyöri muun muassa Judas Priestiä, Sentencediä ja Offspringiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti