Kolkannokka 28. joulukuuta

Loppuvuonna on tullut käytyä Turun Ruissalossa harvakseltaan. Yhdessä vaiheessa oli useamman viikon paussi, mikä on perin harvinaista. Joskus olen käynyt saarella kolmestikin viikossa, mikäli kelit ja työvuorot ovat sattuneet olemaan kohdillaan. 

Viime lauantaina Ruissalon saaren päässä Saaronniemessä ja siihen 1960-luvulla pengersillalla yhdistetyssä Kolkassa oli lähes aavemainen tunnelma. Korona-ajan tuoma ihmisryntäys oli poissa, tilalla vain hälvenevää usvaa ja jokunen siivekäs. Kaksijalkaisia en nähnyt kuin muutaman - luontokuvaaja, eläkeläispariskunta ja variksia syöttänyt ikämies erottuivat sumun keskeltä. 

Viime talveen verrattuna maisemat ovat kuin yö ja päivä. En silti kaipaa lunta ja pakkasta, mutta pieni hento lumipeite tekisi varmasti terää täälläkin. 

Alla olevan kuvan lähetin kaupunkilehti Aamusetiin, jossa Täysosuma-nimisellä palstalla julkaistaan hauskoja kuvia. Tiedä sitten onko tuo ilman kuvatekstiä kovinkaan huvittava, mutta minulle tulee siitä mieleen Nessie-hirviö, joka tarujen mukaan uiskentelee skotlantilaisessa järvessä.