Kasvitieteellinen 27. heinäkuuta

Viime maanantaina oli jälleen aika käydä Turun Ruissalossa yhdistetyllä kävelylenkillä ja valokuvausreissulla. Kohteena oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jonka lummelammikot ovat viime vuosina olleet kiinnostavia luontokuvaajalle. 

Ylipuutarhuri Arno Kasvin aikoinaan kaivattamiin lammikoihin ilmestyi jokunen vuosi takaperin äänekkäästi kurnuttavia vihreitä ruokasammakoita. Rantakäärmeet tulivat ilmeisesti sammakoiden perässä, sillä niitäkään ei ennen ollut tässä määrin. Nyt matelijoihin törmää käytännössä joka käyntikerralla. 

Tällä kertaa en nähnyt tosin kuin yhden rantakäärmeen, mutta se oli sitäkin kiinnostavampi. Otus ilmeisesti aisti meikäläisen läsnäolon ja alkoi kurkkimaan ympärilleen kuin isompi serkkunsa kobra konsanaan. Harvemmin näkee moista!

Rantakäärme lienee myös lähiaikoina aterioinut, sillä keskivartalossa on vähän sen näköinen paisuma. Siellä saattaa olla lammesta saalistettu vihersammakko sulamassa. Kunpa vielä joku kerta saisin sellaisen kuvan, jossa käärme nielee sammakkoa. 

Venereissu Katanpäähän

Heinäkuun ensimmäisen viikon lopulle povattiin kammottavaa hirmumyrskyä. Se nimettiin Ulla-myrskyksi 4.7. olevan Ullan nimipäivän mukaan. Luonnonvoimat jäivät paljon ennustettua pienemmäksi, mutta tietysti tällaisista on hyvä varoitella etukäteen. 

Koska Ulla-myrsky ei ollutkaan niin massiivinen kuin joka paikassa toitotettiin, lähdimme lauantaina 5. kesäkuuta vanhan kaverini Mikko Peiposen kanssa hänen veneellään Kustavin Kivimaalta kohti Katanpäätä. 

Tutustuin Mikkoon 1970-80-lukujen taitteessa Kustavin Klipunkarissa, jossa heidän perheellään on mökki. Alkuvuosina olimme paljonkin tekemisissä etenkin kesäisin. Vuosikymmenten aikana on ollut pitkiä taukoja ja nykyään Facebookin kautta näkee mitä toinen on touhunnut. 

Katanpään venereissusta oli puhetta jo ajat sitten, mutta nyt päästiin tuumasta toimeen. Ulla-myrskyn merkkejä ei Kustavin päämeriväylällä Ströömillä ollut, mutta matkalla taivas päätti aueta sen verran, että vettä tuli reippaasti niskaan. 

Sateen takia en pystynyt veneestä käsin kuvaamaan maisemia. Potentiaalisia kohteita olisivat olleet ainakin Lypyrtin saarelle vuosina 1920-1922 rakennettu Sarvilinna-huvila, jonka on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck. 

Katanpäässä kiertelimme vanhalla kivilouhoksella, jossa vangit ovat aikoinaan valmistaneet nupukiviä. Kasarmialueelta tie vei tykkipattereille. 

Koska Katanpää muiden ulkosaarien ohella on oikea käärmeparatiisi, tutkailin ympäristöä sillä silmällä. Saldoksi jäi vaivaiset kaksi rantakäärmettä, joista pienempi näytti ensin tallatulta, mutta osoitti kuitenkin elonmerkkejä Mikon sitä lähempää tutkiessa. Toivottavasti poikanen virkosi, kun sai siirron pois kävelytieltä. 

Katanpään linnake on Kustavin ulkosaariston Lypyrtin saareen Katanpään niemeen ensimmäisen maailmansodan 1915-1917 rakennettu linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman osan. 

Lypyrtin saarella sijaitsi optinen lennättimen asema jo Krimin sodan aikana ja Katanpäätä on käytetty sotasatamana jo Suomen sodan aikana 1908.

Linnakkeen tiloissa toimi 1931-1940 vankila ja siellä tehtiin varustelutöitä sotavuosina 1939-1944. Katanpäätä pommitettiin vain kerran jatkosodan aikana. Merivoimilta Metsähallitukselle Katanpäätä siirtyi vuonna 1999. 

Saarella on kasarmirakennuksia ja puinen vesitorni sekä kaksi betonoitua tykkipatteria bunkkereineen. Pattereille johtavat mukulakivillä päällystetyt tykkitiet ja saarta suojaavan kivivallin sisäpuolella kulkee myös kivetetty tie. 

Kasarmirakennusten julkisivut ja sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa. Saaren linnoitukset on suojeltu muinaismuistolailla. 

Katanpään linnake on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Katanpään niemi linnakkeineen on myös on osa Saaristomeren kansallispuistoa ja se muodostaa myös Natura 2000-suojelualueen. 

Olen käynyt Katanpäässä useita kertoja, mutta edellisestä reissusta oli jo yhdeksän vuotta aikaa. Tuolloin saarelle matkattiin Uudenkaupungista vesibussilla. Tarinaa tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2016/06/katanpaassa-kesan-kynnyksella.html

Mökkeilyä Björkholmassa

Viime tammikuussa sain kaverilta vinkin, että kannattaa tutustua Paraisilla sijaitsevaan Björkholman saareen. Tarjolla olisi yksitoista vuokramökkiä, joista useassa kaveri perheineen on viihtynyt erinomaisesti. 

Eipä muuta kuin suunnittelu käyntiin. Välittömästi mukaan ilmoittautuivat työkaverini Kaj Ahlroth ja Sunttu Sundell. Molempien tiesinkin olevan kovasti persoja saaristomökkeilyn perään.  

Homma toteutui kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kuluneen alkukesän tapaan ajankohta oli valitettavasti todella tuulinen. Esimakua saatiin jo kauppareissulla Paraisten keskustassa, kun parkkipaikalla auton ovet heiluivat kuin saluunassa. 

Suomen suurimmassa Hesburger-rakennuksessa ei ollut ainuttakaan pöytää vapaana, joten meidän piti yrittää tuhota annokset ulkona. Tuskin koskaan syöminen on ollut yhtä hankalaa - tarjottimet lentelivät kuin ufot ja majoneesia oli ikkunalasitkin täynnä.

Yhteysalus Björkholmaan lähtee Paraisten Granvikin satamasta. Matka ei kestä kuin sen verran, että siihen juuri ja juuri ehtii totuttautua kun jo ollaankin perillä. 

Lippalakkia oli aivan turha edes yrittää pitää päässä, koska se ei siinä pysynyt. Meri vaahtosi ja puut heiluivat kuin palmut Kanarialla. Tuumailin, että kai tässä pitää korkata retkipullo ja ihmetellä pauhaavia luonnonvoimia. 

Strandbo-niminen mökkimme osoittautui sijainniltaan ja olemukseltaan jopa paremmaksi kuin osasin Björkholmin nettisivujen perusteella odottaa. 

Esittelykuvissa saunan lauteet näyttivät sen verran heppoisilta, ettei sinne kahta, eikä varsinkaan kolmea, äijää uskaltanut samaan aikaan päästää. Mutta pelko oli onneksi turha. Hyvin kesti. 

Koska luonnonvoimille ei mitään voi, jäi hillittömän tuulen takia tutustuminen saareen jäi vähän torsoksi. Kuten koko aika Björkholmassa; saavuimme saareen yhteysalusaikataulujen mukaisesti vasta noin klo 16 ja lähtöä piti tehdä seuraavana päivänä jo aamupäivällä. Metsissä ja rantakallioilla ramppaamiseen ei täten jäänyt aikaa. 

Seuraavalla kerralla Björkholmaan on varattava kaksi vuorokautta. Yksi oli auttamattomasti liian vähän. 

Kesällä 2024 samalla yhteysaluksella seilattiin Pensarin saareen. Tuuli oli silloinkin riesanamme, mutta ei sentään näin kova. Aiheesta tarkemmin linkeissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/07/pensar-osa-1-yleista.html ja https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/07/pensar-osa-2-luontopolku.html

Saaronniemen kallioilla 13. heinäkuuta

Viime viikon sunnuntaina oli jälleen aika käydä Turun Ruissalossa tuulettumassa. Koukkaus kasvitieteellisen puutarhan kautta käväisi mielessä, mutta ajelimme kaverini Simon kanssa saaren kärkeen Saaronniemeen. 

Saaronniemen kallioilla kiertelyn jälkeen päädyimme uimarannan lähistölle, jossa huomasin merkillisen teltan. Tai ei teltta varsinaisesti sen merkillisempi ollut kuin teltat yleensäkään, mutta pystytyspaikka perin erikoinen. 

Ajattelin, että joku on tuonut teltan rannalle saadakseen helpotusta paahtavalta helteeltä. Pian näkökenttään osui kyltti, jossa mainostettiin hierontaa. Hieroja saikin välittömästi uuden asiakkaan ja puolen tunnin kuluttua tyytyväinen mies asteli ulos teltasta. 

Hieroja oli jutellut kaverilleni, että suomalaiset on kovin arkoja tulemaan tällaiseen palveluun. Rannalla oli kuitenkin paljon sakkia, joten toivottavasti hän sai päivän mittaan asiakkaita. Paikkanahan tuo oli erinomainen, eikä hintakaan mielestäni päätä huimannut. 

En viitsinyt ottaa teltasta kuvia, koska ympärillä pyöri paljon auringonpalvojia ja ulkoilijoita. Sen sijaan julkaisukelpoisia luontokuvia kertyi taas jonkun verran.