Kuuvannokka 16. huhtikuuta

Keskiviikkona 16. huhtikuuta käväisin Turun Ruissalon Kuuvannokalla kaverini Makken kanssa. 

Alkuperäinen tarkoitus oli kuvata käärmeitä kevätpuuhissaan, mutta ainuttakaan matelijaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ei edes Kuuvan kuululla käärmeiden talvipesällä, jossa poikkesimme mennen tullen. 

Ruissalon keikkaa ei kuitenkaan voi kutsua millään muotoa hukkareissuksi. Lämpimänä päivänä kevätluonto näytti parhaat puolensa. Tyyni meri, sinivuokkojen erilaiset värivariaatiot ja haahkojen kosiomenot tiesivät kameralle käyttöä. 

Aurinkoinen ja lämmin keskiviikko houkutteli ihmisiä Ruissaloon. Alla olevaa kuvaa katsellessa saattaisi luulla jonkun muhineen metsän siimeksessä tovin pidempäänkin. Eräs rouva kommentoi fotoa "pelottavaksi". 

Kuuvan kalliolla rampatessa tuli jopa hiki. Pääsiäisenä olisi suonut olevan vastavia lukemia, mutta loppuviikkoon luvatut helteet osoittautuivat pelkiksi meteorologien höpinöiksi. 

Smack-tribuuttia Nirvanassa

Turun seudulla kovasti kiinnostusta herättänyt Smack-tribuuttibändi Blackbirds esiintyi lauantaina 5. huhtikuuta Turussa Nirvanassa. 

Keikka oli ilmoitettu alkavaksi kello 21, joten kerrankin piti ehtiä ajoissa baariin. Ja hyvä niin, Nirvana ei ole ollenkaan hassumpi kuppila. Oli myös ilo huomata, että moni muukin asianharrastaja oli löytänyt tiensä sinne. 

Legendaarinen helsinkiläisbändi Smack vaikutti 80-luvulla, jolloin pari Blackbirdsin soittajaa oli vielä turvallisesti Osuuskaupan juustohyllyllä. 

Yleisössä oli jonkun verran Smackin aikalaisia, kuten Mika Penttinen, jonka kanssa olin syksyllä 1987 katsomassa Jytinää Eestissä-kiertuetta Turun VPK-talolla. Smackin lisäksi siellä esiintyivät Sleepy Sleepers, Clifters ja Melrose. 

Blackbirds on melko tuore kokoonpano, jossa turkulaismuusikoiden kanssa vaikuttaa tamperelaislaulaja Arde Laine. Kotikonnuillaan hän soittaa kitaraa Pyhissä Nukeissa ja saattaapa joku muistaa kaverin muinaisesta Jann Wilde & Rose Avenuesta. 

Tiettävästi törmäsin Ardeen ensimmäisen kerran Nummirockissa 2000-luvun alussa, jossa monessa mukana oleva musa-aktiivi Nikki Jääsalmi esitteli hänet veljenään. Tässä uskossa olin pitkään, mutta kuulemma biologisia siteitä ei olekaan.

Blackbirdsin muut jäsenet ovat lukuisissa turkulaiskokoonpanoissa soitellut kitaristi Tipnu Siivonen, basisti Simo Willberg, rumpali JJ Kopponen ja kitaristi Nici Dolan. Kaksi viimeksi mainittua vaikuttavat myös ahkerasti keikkailevassa Daze Dollsissa. 

Nirvana-esiintyminen oli Blackbirdsille lajissaan vasta toinen. Debyyttikeikka soitettiin talvella turkulaisessa lähiöpubissa. Sinne en ikävä kyllä en sinne päässyt, mutta nyt tuli tilanne korjattua. 

Smackin debyyttiälpeeltä On Youlta (-84) löytyvät Good Morning Headache ja Criminal saivat kunnian aloittaa keikan. Jälkimmäinen on varmasti Smackin tunnetuin kappale Look Aroundin ja Run Rabbit Runin kanssa. Nekin luonnollisesti kuultiin. 

Hieman yllättäen Blackbirds oli napannut settiinsä useamman biisin Smackin viimeiseltä levyltä Radical (-88). Albumi on selvästi heikoin yhtyeen tuotannosta, mutta pätevää materiaalia siltäkin oli haalittu mukaan. I Want Somebody on Smack-biisien kärkipäätä. 

Blackbirdsin Smack-tribuutille luulisi olevan kysyntää Turun ulkopuolellakin. Sen verran tiukkaa soittoa ja meininkiä oli tarjolla, että varmasti kiinnostusta löytyy. 

Kuvat otti Make Pentikäinen. 

Säpinää Järvelän kosteikolla

Tämän viikon maanantaina takatalvesta ei vielä ollut merkkiäkään, vaan aurinko paistoi ja kevään eteneminen näytti sujuvan hyvin. 

Poikkesin töiden jälkeen Järvelän kosteikolla. Se sijaitsee Kaarinassa Littoistenjärven pohjoispuolella lähellä Liedon rajaa. Alueesta on muodostunut merkittävä lintuvesi viimeisen viidentoista vuoden aikana. Aiheesta tarkemmin linkissä https://www.tly.fi/linturetkikohteet/jarvelan-kosteikko/

Kurkipari paineli edestakaisin pellolla ja sai joukon kiikarimiehiä innostumaan. Toinen linnuista muistutti kovasti strutsia tepastellessaan persesulat pystyssä. 

Olen useana keväänä valokuvannut sammakoita. Nyt näyttää siltä, että tänä vuonna homma jää sikseen, koska ilmeisesti vilkkain kutuaika oli jo viikko sitten. Järvelän kosteikoltakaan en löytänyt kuin vaivaiset kaksi pallosilmää.  

Päivän vaikuttavin luonnonnäytelmä käytiin ruovikossa aivan lintulavan alapuolella. Tuttu luontokuvaaja vinkkasi, että tuossa kurkkailee lumikko aina silloin tällöin. Otus oli sen verran vikkelä, etten vastavalossa onnistunut sitä taltioimaan. 

Eipä aikaakaan kun heinät alkoivat heilua siihen malliin, että pöheikössä oli selvästi jotain meneillään. Vesimyyrä yritti epätoivoisesti rimpuilla pakoon lumikkoa, joka oli iskenyt hampaansa sen peräpäähän. Itseään paljon isompaa saalista himoinnut lumikko joutui kuitenkin lopulta luopumaan karvaisesta herkkupalasta. 

En onnistunut episodia tämän paremmin taltioimaan, koska taistelun tuoksinassa lumikko ei tullut kertaakaan kunnolla näkyviin. 

Kevään ensimmäiset kyyt

Keskiviikkona 26. maaliskuuta ajelin aamuvuoron jälkeen Kaarinaan Kuusiston piispanlinnan raunioille. Syy moiseen oli aurinkoinen päivä ja aavistus, että linnan muureilla saattaisi olla kyykäärmeitä lämmittelemässä. 

Ensimmäisenä koronakeväänä vuonna 2020 ihastelin piikkiöläisen harrastajakuvaaja Eippa Lindroosin kuvia, joissa oli matelijoita oikein vaan paljon. Kyselin mistä kuvat ovat peräisin ja sain häneltä yksityiskohtaisia neuvoja. 

Nyt viisi vuotta myöhemminkin täsmälleen Eipan vinkkaamassa paikassa oli kyy keräämässä auringon lämpöä. Ei muuta kuin kamera laulamaan. 

Toinen, hieman pienempi kyykäärme löytyi lehtikasan päältä muurien sisältä. 

Viisi vuotta sitten sattui huvittava tilanne, kun kävelyllä ollut vanhempi rouva ei uskaltanut tulla katsomaan käärmeitä, vaikka kuvaamisen ohessa häntä aikani maanittelin. 

Käyttäytymisen takana ei yllättäen ollutkaan naisen käärmekammo. Koronaohjeistuksissa oli nimittäin kerrottu, että toiseen henkilöön on syytä pitää kahden metrin turvaväli tartuntavaaran takia! Nykypäivänä tällainen kuulostaa jo vähän absurdilta. 

Black Devils Teatrossa

Viime lauantaina 29. maaliskuuta Turun Logomon Teatro-salissa esiintyi Black Devils feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori.

Hurriganesin perintöä jatkava Black Devils on viime vuosina saanut värvättyä avukseen entiset Hurriganes-kitaristit Kallion ja Louhivuoren. Bändi on varmasti omillaankin oikein pätevä, mutta tällä kokoonpanolla suorastaan superhyvä. 

Voi vaan kuvitella kuinka monta potentiaalista konserttivierasta putoaa tuolilta kuulleessaan bändin jykevää soittoa - etenkin kun on tottunut Hurriganes-pomo Remu Aaltosen viime vuosikymmenten huojuviin Ganes-viritelmiin. 

Black Devilsin laulava rumpali JP Kakkola on täydellinen Remu-roolissaan. Kaveri on opetellut maneerit hienosti; välihuudot kuulostavat aivan esikuvaltaan ja kannujen kolistelukin on kuin 70-luvun Remulla. Jopa lauluääni on ihan Remua. Kalsaripaitakin näyttää kovin tutulta. 

Teatron sali täyttyi entisistä nuorista, joista ainakin 85 prosenttia oli miehiä. Muutamien matkassa oli nainen, osa varsin tyylikkäitä ladyjä. Minä ja muutama tuttuni 70-luvun alun lapsina olimme nuorimmasta päästä. 

Puolitoistatuntinen konsertti oli hyvin organisoitu. Ensin Black Devils-kolmikko latasi Janne Louhivuoren kanssa puolisen tuntia, jonka jälkeen lavalle kutsuttiin Ile Kallio. Puolituntinen Kallion kanssa ja lopuksi Louhivuori saapasteli uudelleen lavalle. Herrat esiintyivät loppuajan yhdessä.

Hieman yllättäen pidin Louhivuoren osuudesta enemmän kuin Kallion, vaikka olenkin vuosikymmenet digannut Kalliosta sekä kitaristina että hahmona. Louhivuori on jäänyt vaisummaksi kaveriksi, mutta nyt hän otti paikkansa parrasvaloissa mahtavasti. Tiukkaa kitarointia ja letkeää lavaliikehdintää.  

Monista Hurriganes-tribuuttibändeistä poiketen Black Devilsin ohjelmisto on monipuolisempi kuin arvelisi. Tyypillisten Tallahassee Lassien, Do You Wanna Dancen ja Keep On Knockingin jäädessä vähemmistöön, esitti yhtye biisejä kuten Helge's Dream, Moon Is Rising, Elephant's Boogie, Tripper's Story, Good Morning Litte Schoolgirl, Shorai Shorai ja Honey I'm Leaving. 

Encorena kuultujen Get Onin ja Roadrunnerin tunsivat varmasti nekin, jotka eivät Hurriganesista  muuten juuri mitään tiedä. Teatron yleisöstä loputkin mylvivät viimeistään tässä vaiheessa. 

Tulevana kesänä näen orkesterin ainakin kahdesti, mikäli suunnitelmat kesämenojen suhteen pitävät kutinsa. Suosittelen samaa muillekin rock'n'rollin ystäville - se ei tästä meinaan paljon parane! 

Mietoisten maaliskuiset matelijat

Sunnuntaina 30. maaliskuuta aurinko porotti täydeltä taivaalta sumuisen aamun jälkeen. Ajelin Mietoisiin Saaren kartanolle, jonka tiluksilla olen muistaakseni vain kerran aikaisemmin käynyt.

Syy moiseen matkaan oli info, jonka mukaan parkkipaikan vierusta kuhisee käärmeitä. Vaikka en mikään käärmefani noin muuten olekaan, mielelläni valokuvaan niitä jos kohdalle osuu. 

Tällä kertaa se oli todella vaivatonta. Aivan karja-aidan toisella puolella köllötteli ainakin viisi kyytä. Köydellä aidatulla nurmiosuudella puolestaan kaksi niiden lajikumppania sekä kimppu rantakäärmeitä. 

Näky muistutti markkinoilta tuttua metrilakutiskiä. Tosin sillä erotuksella, että pötkylät liikkuivat ja heiluivat tauotta. Käsitykseni mukaan kyseessä oli rantakäärmeiden kevätkiima. Vastaavan tapahtuman olen kaksi kertaa aiemmin todistanut Turun Ruissalossa. 

Selvästi moni ulkoilija tiesi, että matelijoita on täällä tänä keväänä jo tavattu. Rantakäärmeiden orgioita kerääntyi katselemaan suuri joukko ihmisiä pikkulapsista senioreihin. 

Lähellä Saaren kartanoa asuva nuoripari jopa tunnisti osan käärmeistä. "Tuo harmaa paksu kyy on aina tuossa samassa paikassa", pariskunnan kauniimpi osapuoli totesi. 

Eräs vanha herra lähti autoltaan pienen koiransa kanssa kävelylle. Parivaljakko suuntasi suoraan kohti kyytannerta. Tein kai päivän hyvän työn, kun huusin miehelle, että kannattaa varoa kyitä, joita on siinä aivan muutaman metrin päässä.