Kreetan matka osa 2 - Aito Kreeta-retkellä

Toukokuisella Kreikan Kreetan matkalla majoituttiin Rethymno Village Hotellissa keskustan ulkopuolella. Hotellia vastapäätä oli koju, jossa myytiin saariretkiä. Pöytä notkui esitteitä. Valittavana oli jos jonkinlaista ajankulua suhteellisen huokeaan hintaan. 

Koska en ulkomaanmatkoillani makoile aurinkotuolissa tai ihmettele maailmanmenoa hotellin uumenissa, pyrin tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja näkemään mahdollisimman paljon maisemia. Lomaviikon aikana onkin hyvä tehdä päiväretki tai vaikka useampikin. 

Valitsimme laajasta tarjonnasta This is my Creta Panorama Outdoor Tour-nimisen retken, jota tiskin takana päivystänyt nainen innokkaasti kauppasi. Hintakaan ei vaikuttanut kovalta mahdolliseen hyötyyn nähden. Teimme kaupat ja retki olisi lauantaina. 

Koska ei huvittanut riutua kankkusen kourissa vuoristotiellä, päätin pitää raittiuspäivän. Asiaa ei ollut lainkaan vaikea toteuttaa, sillä hotellimme all inclusive-juomat vaahtokaljoineen ja halpisviineineen olivat karvas pettymys muutenkin. 

Illalla Ahlrothin puhelin soi. Huominen retki oli peruutettu ja siirretty maanantaille. No, ei muuta kuin käymään kojulla ja neuvottelemaan miten nyt mahdetaan toimia. 

Retkimyyjä tarjosi ensin rahoja takaisin, mutta olimme yhä kiinnostuneita saarikierroksesta ja hyväksyimme siirron maanantaille. Ja jotta raittiuspäiväni ei olisi valunut aivan harakoille, oli lauantaillekin hyvä saada jotain ohjelmaa. 

Sellainen löytyikin tuota pikaa esitepaljouden keskeltä. Retki nimeltään The Real Crete, jonka suomentaisin Aidoksi Kreetaksi, vaikutti hyvältä. Kolmenkympin hintakaan ei ollut paha. 

Kun aamulla kapusimme retkibussiin, oli se jo täynnä porukkaa. Varmaan keskustan hotellit oli ensin käyty läpi ja sitten tuli meidän vuoromme. Autossa oli pääosin ruotsalaisia ja sakemanneja. En kuullut suomea molotettavan muiden kuin meidän toimesta. 

Pitkän päiväretken ensimmäinen etappi oli Melidonin luola eli Gorontospilios. Kyseessä on Kreetalla Mylotapomoksen kunnassa Kouloukonasvuorten rinteessä sijaitseva luola. 

Noin 220 metrin korkeudella merenpinnasta oleva luola on ollut käytössä myöhäiseltä neoliittiseltä kaudelta roomalaiselle kaudelle saakka. Se toimi alun perin kivikaudella asuinpaikkana ja keskiseltä minolaiselta kaudelta 2100-1600 eaa lähtien kulttipaikkana. 

Luolassa on paljon tippukiviä ja useita kammioita. Sieltä tehtyjä löytöjä on esillä Rethymnon arkeologisessa museossa. Hämärän valaistuksen takia en saanut kovin kummoisia kuvia, joten suttuisia otoksia on turha julkaista.   

Seuraavat pysähdykset olivat Margeritesin ja Apostoloin kylissä. Bussi pääsi juuri juuri luikertelemaan kapeilla kaduilla, mutta eräässä kurvissa tuli tenkkapoo. Aikamme odoteltuamme saapui ahtaaseen paikkaan kaaransa parkkeeranut herra apuun. 

Kylissä on useita kirkkoja, joista tunnetuin lienee on 1300-luvulla rakennettu Johannes Kastajan (Agios Ioannis o Prodmoros) kirkko. Kauas ei jää Arkkienkeli Mikaelin (Archangelos Michail) kirkko. 

En enää muista mikä pyhätöistä oli kellekin hengen miehelle omistettu, mutta kovin kuvauksellisia rakennuksia olivat kaikki tyynni. 

Margarites sijaitsee 26 kilometriä itään Rethymnon kaupungista ja linnuntietä noin yhdeksän kilometriä sisämaahan saaren pohjoisrannikosta. Se on rakennettu noin 300 metrin korkeuteen merenpinnasta laskettuna. 

Margarites tunnetaan savenvalajaperinteestään. Syynä moiseen on otollinen maaperä ja perinteinen arkkitehtuuri. Kylä onkin kuuluisin Kreetan kolmesta savikylästä. Erityislaatuinen savi ja ikiaikaiset perinteet näkyvät yhä nykypäivän käsitöissä. 

Vaikka joka kulmalla myynnissä olleet esineet olivat kauniita, en ostellut tällä kertaa matkamuistoja. Takavuosina olen kantanut niitä kassikaupalla seinäkoristeiksi, mutta nykyään tahti on rauhallisempi. 

Koska kurkkuni oli kuiva kuin saviruukun pohja, oli asiaan löydettävä ratkaisu. Näinkin pienestä kylästä löytyi muutama kuppila, joissa sai tilanteeseen helpotusta. 

Paikallinen elintarvikekauppa puolestaan notkui muutakin kuin purtavaa. Valitsin hyllyltä pullon kreikkalaista anisviinaa ouzoa. Neljä euroa maksanut tuote oli vastoin ennakko-odotuksiani varsin makoisaa. 

Noin 25 kilometriä Rethymnon kaupungista kaakkoon sijaitseva Arkadin luostari on varsin vaikuttava paikka. Se on yksi Kreetan tunnetuimmista nähtävyyksistä. 

Luostari perustettiin Kreetan ollessa osa Bysantin valtakuntaa. Sen nykyiset rakennukset on kuitenkin rakennettu 1500-luvulla. 

Luostarilla on verinen historia. Se tunnetaan vuoden 1866 tapahtumista, jossa turkkilaisten osmanien valtaa saarella vastustanut vastarintaliike kokoontui siellä. Sittemmin luostariin pakeni Rethymnon sekä lähiympäristön asukkaita ja lopulta muurien sisällä oli yhteensä 639 naista ja 325 miestä. 

Osmaneille tällainen järjestely ei sopinut. Koska munkit eivät luovuttaneet ihmisiä heille, viiden tuhannen osmanin joukko piiritti luostarin 7. päivä marraskuuta. Oli vain ajan kysymys milloin luostarin puolustus pettää ja puolustajat joutuvat osmanien käsiin. 

Luostarissa päätettiin panna ruutivarasto palamaan ja kuolla sen mukana. Sadoittain kreetalaisia ja siinä sivussa kymmeniä osmaneitakin menehtyi pamauksessa. 

Räjähdyksessä kärsinyt ruutivarasto sijaitsee luostarin pohjoisseinällä ja näkyy alla olevissa kuvissani kolmantena.