Turun Ruissalon kärki Saaronniemi on vakioulkoilupaikkani. Nyt sattui olemaan peräti kolmen viikon tauko siellä käymisessä, joka on pisin paussi kuluvana vuonna. Asia korjaantui viime sunnuntaina, jolloin ihastelin peilityyntä merta pikku pakkasessa.
Samaan syssyyn melko onnettomien marraskuisten ulkoilukelien kanssa sairastuin koronaan. Jo toisen kerran tänä vuonna. Edellisestä, ensimmäisestä taudista oli kulunut noin seitsemän kuukautta. Useampi päivä menikin sisällä, enkä jaksanut lähteä edes roskapussia viemään. Onneksi tälläkin kertaa selvittiin väsymyksellä ja flunssalla, kuumettakaan ei tullut.
Saaronniemessä huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi rantakallioihin. Valkovihreä kivetys johtui matalasta merivedestä, joka oli näköjään vienyt levätkin mukanaan. Ilmeisesti se oli kuivunut tuollaiseksi, kun normaalisti noilla paikoin rehottaa vihreä ja tuuhea ahdinparta.
Tuuleton ilma näissä maisemissa on melkoinen harvinaisuus. Viimeksi muistan kokeneeni vastaavaa elokuussa läheisellä Kuuvannokalla. Aiheesta tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/08/helletta-kuuvannokalla.html
Koronasta toivuttuani ja töihin palatessani olin aivan varma, että joku työkaveri kysyy olenko poissa ollessani käynyt Ruissalossa, kun oikein kuvakin oli lehdessä. Ihme kyllä näin ei tapahtunut, vaikka joku olikin nähnyt vaivaa saksimalla kuvan irti ja ripustamalla sen taukotilan jääkaapin oveen. Olisin vastannut, että Turun Sanomat ei julkaise reaaliaikaisesti sinne lähetettyjä kuvia.
Nyt vesillä ei ollut purjelautailijoita, vaan jättimäinen, ilmeisesti Naantalista lähtenyt tankkeri. Saattajina oli kolme hinaajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti