Syyskesällä reissussa osa 8 - Kotkan puistot

Kotka on kaupunki Kymenlaakson maakunnan eteläosassa Suomenlahden rannalla. Haminan ohella se kuului syyskesäisellä reissullamme paikkoihin, jossa en ollut aiemmin käynyt. 

Kotka on merkittävä satama- ja teollisuuskaupunki, jossa on noin 50 000 asukasta. Sen naapurikunnat ovat Hamina, Pyhtää ja Kouvola. 

Majoittuminen tapahtui isossa punatiilisessä Hotel Leikarissa Haminan ja Kotkan välimaastossa. Aika tuntui pysähtyneen siellä jonnekin 80-luvun puoliväliin. Talossa olisi varmasti mainio miljöö kuvata menneille vuosikymmenille sijoittuvaa elokuvaa tai televisiosarjaa. 

Pienoisena yllätyksenä tuli, että hotelli oli käytännössä täynnä. Valtavan kokoinen kompleksi nieli sisuksiinsa pääosin komennusmiehiä, kuten autojen rekistereistä pystyi päättelemään. 

Tämän blogijutun kuvista saa varmasti käsityksen, että ulkona oli oikein auvoisa ilma. Todellisuudessa hotellin pihalla kävi sellainen puhuri, että tukka meinasi lähteä päästä. Vielä edellisenä viikonloppuna sai nauttia lähes helteisestä kesäkelistä Turun saaristossa. Nyt olisi tarvittu toppatakkia ja pipoa. 

Oloa ei lainkaan helpottanut Heinolan Heinäsaareen tuulesta ja tuiskeesta tarttunut flunssanpoikanen. Lääkintä Buranalla ja kuumalla juomalla auttoi, koska selvisin siitä säikähdyksellä. Koronatestikin näytti onneksi negatiivista. 

Kotkasta ja samalla koko Kymenlaaksosta jäi oikein positiivinen vaikutelma. Kaupungin puistot olivat hieno kokemus. Kävimme läpi kolme viherkeidasta, joista ensimmäisenä vuorossa oli Sapokan vesipuisto keskustassa Kotkansaarella. 

Nykyisen vesipuiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1990. Noin kolmen hehtaarin kokoinen Sapokanlahti on ollut kaavassa puistoalueena jo vuodesta 1917. 

Sapokan erikoisuus on parikymmenmetrinen vesiputous, jonka vesi pumpataan merestä puolen kilometrin päästä. Sitä ihmetelessä jäin suustani kiinni ystävällisen naisen kanssa, joka kertoi, että lammessa uiskentelee karppeja. Valtavan kokoisista kaloista näkyi välähdyksiä kimmeltävässä vedessä, mutta yhtään onnistunutta kuvaa en saanut.

Puistossa on toistakymmentä Hannele Kylänpään vuosina 2007-2010 pystytettyä eläinaiheista veistosta. Vuonna 2016 puistoon pystytettiin Eero Hiirosen veistokset Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt. 

Katariinan meripuisto on Kotkansaaren eteläosissa Katariinanniemellä sijaitseva puisto. Se on yksi kaupungin suositummista ulkoilualueista, enkä sitä lainkaan ihmettele. 

Tuulta piisasi täälläkin, mutta mikäli joskus sattuu olemaan tyyntä, on entisen öljysataman tiluksille rakennetulla alueella varmasti oikein mukava viettää aikaa. 

Yli 20 hehtaarin kokoisen puiston alueella on Ruotsinsalmen merilinnoituksen Fort Katarinan raunioita. Tällaisen tiedon huomasin vasta puistossa käytyämme. Muuten olisi tullut tarkasteltua paikkoja paremmin.

Kirkkaalla ilmalla meripuistosta voi nähdä kauas Suomenlahdelle Suursaareen, joka toisessa maailmansodassa jäi Neuvostoliiton haltuun. Sekin olisi mielenkiintoinen vierailukohde, mutta naapurimaan sekopäisen hallitsijan aikakaudella on silkka mahdottomuus kuvitella sinne pääsevänsä. 

Ei näköjään ole paikkaa, jossa en käärmeeseen törmäisi. Puiston kärjessä lähellä kanuunaa ja isoa ankkuria, luikerteli pitkä rantakäärme. Yritin parhaani mukaan zoomailla sitä, mutta nopea matelija oli koko ajan liikkeessä etsien suojaa. Sopiva piilo löytyi nurmikolta, jossa oli käärmeen mentävä kolo. 

Kierroksemme kolmas puisto löytyi Kotkan Karhulasta Kymijoen Korkeakosken haaran eteläpäästä.

Jokipuisto on moderni kaupunkipuisto osana noin 2,5 kilometrin mittaista Jokirantaa. Se otettiin käyttöön Kotka-päivänä 17.5.2013. 

Kotkan uusimmassa teemapuistossa on komeat graniittimuurit, näyttävät istutukset ja keskellä hieno lummelampi. Alue palkittiin Vuoden Ympäristörakenteena 2015.