Syyskesällä reissussa osa 9 - Langinkoski ja Strömforsin ruukki

Elo-syyskuun vaihteessa Sunttu Sundellin ja MP Vanteen kanssa tehty vajaan viikon mittainen automatka huipentui Kymenlaaksoon, jossa reissun viimeisenä päivänä kävimme läpi kaksi historiallista kohdetta. 

Langinkoski on Kotkassa sijaitseva Kymijoen koski, jonka kautta Langinkosken haara laskee Suomenlahteen. Ympäristöineen se on valtion omistama luonnonsuojelualue, joka kuuluu osana Kymijoen Natura 2000-alueeseen.

Langinkoski oli jo keskiajalla tunnettu lohistaan ja sen itärannalla sijaitsee Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama kalastusmaja, joka vihittiin käyttöön 1889. 1930-luvulta asti se on ollut museona. 

Komeaan kalastusmajaan olisi päässyt tutustumaan pääsylippua vastaan, mutta päätin kierrellä alueella sillä välin kun kaverit painelivat sisälle muutamien muiden asiasta kiinnostuneiden kera. Opastuskierros oli yllättävän lyhyt ja pian he jo palasivatkin viisaampina kuin hetkeä aiemmin. 

Valkoisen, kesämajan näköisen rakennuksen funktio askarrutti aluksi. Selvisi, että kyseessä on ortodoksinen kappeli. Ei ainakaan koolla pilattu. 

Kalastusmajan 28 hehtaarin tontista tuli puistometsä vuonna 1938 ja se suojeltiin asetuksella 1960. Varsinainen luonnonsuojelualue on metsältään vaihteleva ja sisältää paljon iäkästä puustoa. 

Seuraava etappimme oli Strömforsin ruukki Ruotsinpyhtäällä. Kyseessä on yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista, jossa Kymijoen läntisimmän haaran vedet pyörittivät rattaita yli 250 vuoden ajan. 

Strömforsin miljöö olikin todella komea. Päiväkin sattui olemaan kesäisen tyyni, toisin kuin monet muut reissupäivät, jolloin saimme tutista kylmässä viimassa.

Ruukin syntyvaiheet ulottuvat Ruotsin valtakunnan rautateollisuuden asemaan 1600-luvun kansainvälisillä markkinoilla. Kehitystä varjosti huoli Ruotsin omien metsä varojen ehtymisestä, jolloin tuotantolaitoksia sijoitettiin valtakunnan laitamille. 

Vapaaherra Johan Creutz perusti vuonna 1695 ensimmäisen kankivasarapajan Petjärven kylään, joka oli osa Pyhtään pitäjää. Pajan sijainti oli mitä parhain, koska koskista saatiin vesivoimaa ja siellä oli laajat metsäalueet. 

Turun rauhassa 1743 Venäjän ja Ruotsin rajaksi tuli Kymijoen läntisin päähaara ja silloinen Pyhtään kunta jakautui kahtia. Ruotsin puoleista osaa alettiin kutsua Ruotsinpyhtääksi. Sille puolelle jääneen ruukin ostivat Anders Nohrström ja Jacob Forsell, joiden nimistä yhdisteltiin nykyinen nimi Strömfors. Vuonna 1817 pitäjän ruotsinkieliseksi nimeksi tuli virallisesti Strömfors. 

Ruukin alueella on toiminut rautaruukin, sahan ja myllyn lisäksi muun muassa tiilitehdas, krouvi ja panimo. Miljöö on säilynyt jotakuinkin samana näihin päiviin asti ja vuonna 1969 ruukkialueelle vahvistettiin Suomen ensimmäinen haja-asutusalueen taajaman suojelukaava. Vuonna 2010 tapahtuneen kuntaliitoksen seurauksena Ruotsinpyhtään kunta liitettiin Loviisaan. 

Kävely ruukkialueen raitilla oli ensikertalaiselle lähes mykistävä kokemus. Osansa varmasti teki hieno ilma ja vuodenaika, mutta veikkaisin viihtyväni siellä muulloinkin. Jos oli muutamaa päivää aiemmin nähty Leineperin ruukki Kullaalla komea, kruunasi Strömfors matkaviikon.