Turun Ruissalon saari on tällä hetkellä parikymppisten valtaama. Kaksi vuotta koronatauolla ollut ja viimeksi vuonna 2019 järjestetty Ruisrock pauhaa parhaillaan Ruissalon Kansanpuistossa.
Tapahtumaan odotetaan "sataa tuhatta" kävijää, jaka realistisesti tarkoittaa noin 30 000 kävijää per päivä. Suomessa on vinksahtanut tapa ilmoittaa kävijämäärät näin, mutta toki se kuulostaa komeammalta kun yksi ihminen onkin kolme.
Mikäli Ruisrockissa olisi takavuosien tapaan rokkia, olisin siellä todennäköisesti minäkin kuten 29 kertaa aiemmin vuosina 1987-2016. Kun festivaalin musiikillista linjaa alettiin kymmenisen vuotta sitten suuntaamaan iskelmäpoppiin, räppiin ja ranskalaisiin muistitikkutiskijukkiin, sai muutos tehokkaasti vanhemman polven musiikkidiggarit kaikkoamaan Ruissalosta.
Nykyään Ruisrockin esiintyjälista on sekä hämmentävää että surullista luettavaa. Yli sadasta nimestä vain murto-osa on musiikkia aktiivisesti seuraavallekin tuttuja. Toisaalta nyky-Ruissiin menijät eivät ole kiinnostuneita esiintyjistä, vaan lähtevät sinne pelkästään bailaamaan. On täysin yksi lysti kuka lavalla heiluu. Ennen vanhaan juuri sillä oli merkitystä.
Se, että Ruisrockissa on nykyään umpipaskoja esiintyjiä kuten hollantilaisia tiskijkkia ja kilpaa änkyttäviä lökäpöksyjä, ei poista sitä tosiseikkaa, että näin aikoinaan Kansanpuistossa hienoja esiintyjiä tyyliin Metallica, ZZ Top, Aerosmith, Neil Young & The Crazy Horse, Nirvana, Georgia Satellites, Iron Maiden, Ozzy Osbourne, Blondie ja Dio. Oi niitä aikoja.
Kesän vehreys oli kasvanut suorastaan silmissä sitten edellisen visiittini. Varsinkin ulkopuutarhan lummelammikoilla oli muutos hyvin havaittavissa.
Kevään ja alkukesän aikana monasti kuvaamani sammakot ja rantakäärmeet kansoittavat etenkin yhtä lampea puutarhan reunalla. Lumpeenkukkia- ja lehtiä oli putkahtanut veteen valtavia määriä, kun viimeksi niitä ei ollut vielä juuri lainkaan.
Vihersammakoihin kuuluvia ruokasammakoita kuhiseva lammikko oli hiljentynyt. Viimeksi kurnutus oli aivan tajuton, ei nyt kuulunut pihaustakaan. Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltavia hauskannäköisiä sammakoita ei näkynyt kuin muutamia.
Sinisorsalle seuraa teki yksin uiskennellut liejukana, joka on ensin mainittua huomattavasti harvinaisempi vieras. Sulavasti vedessä liikkuvia rantakäärmeitä en nähnyt tällä kertaa ainuttakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti