torstai 19. heinäkuuta 2018

Kylmäpihlajan majakalla

Kylmäpihlajan majakka on vuonna 1953 valmistunut majakka- ja luotsiasema. Se sijaitsee Selkämerellä Rauman edustalla ja on uloin Rauman isoista saarista.

Majakan rakenneusmateriaalina on käytetty betonia ja tiiltä. Torni kohoaa 31 metrin korkeuteen perustansa ja 36 merenpinnan yläpuolelle. Siinä on 104 porrasaskelmaa ja kaksitoista kerrosta.

Majakan suunnittelivat arkkitehdit Antero Pernaja ja Kaarina Tamminen. Rakennus ei kauneudellaan varsinaisesti silmää hivele, mutta pääasia lienee, että se on ajanut asiansa vuosikymmenten saatossa.


Nykyään majakka on matkailukäytössä. Se on Rauman kaupungin omistuksessa, mutta toimii itsenäisen yrittäjän voimin. Tarjolla on viisitoista majoitushuonetta, 30-paikkainen ravintola, rantakahvila ja vierasvenesatama.

Rauman Saaristokuljetuksen reittiliikeenteen aluksilla pääsee kesäisin kätevästi Kylmäpihlajalle. Paatit lähtevät Poroholman leinrintäalueen laiturista.

Vajaan tunnin kestävän risteilyn aikana päästiin kokemaan paikallinen merisumu. Olen pari kertaa ennenkin moiseen ilmiöön törmännyt. Erikoista, että keskellä kirkasta päivää ilmestyy sankka sumu kuin tyhjästä.




Olen käynyt Kylmäpihjalassa vuosina 2008 ja 2011. Seitsemän vuoden tauon jälkeen olikin uusinnan paikka. Raumalaisyrittäjät saivat euroni kassoihinsa helteisenä heinäkuisena viikonloppuna.

Sitten vuoden 2011 Kylmäpihjalassa oli muuttunut ainakin laituri johon reittiliikenteen alus kiinnittyi. Viimeksi se ajoi satama-altaaseen, mutta jätti nyt kauemmas aivan saaren alkupäähän. Siellä tuskin olisi muuten tullut käytyäkään.






Valtavien tyrmipensaiden ja katajien kansoittamalta saarelta on laskettu vuonna 2001 28 pesivää lintulajia. Haahka, tylli, räystäspääsky ja lapintiira ovat tunnusomaisimmat lajit. Näkemäni perusteella lisäisin nyttemmin joukkoon myös valkoposkihanhen, joita saaren kallioilla näytti olevan paljon.

Kesällä 2001 tehdyn kasvilaskennan tuloksena yhdeksän hehtaarin kokoiselta Kylmäpihlajalta löytyi 162 kasvilajia. Käärmeitä en nähnyt ainuttakaan, vaikka niitäkin siellä luulisi olevan paljon.

Valtaosan saaren rantakallioista joutuu valitettavasti jättämään koluamatta. Kuten tiiravaarakylttikin kertoi, oli lintu tulla niskaan välittömästi kun meni hieman kauemmaksi majakasta. Ensimmäisten tiirahyökkäysten jälkeen vetäydyin suosiolla.









Majakkatornista on komeat näköalat joka suuntaan. Rappusia kavutessa syke kasvoi ja pian paita olikin märkä. Se tosin oli vain tilapäinen ongelma, koska tuuli kuivatti kuteet hetkessä.

Olkiluodon ydinvoimalan rakennukset erottuivat selvästi, samoin vanha tunnusmajakka Santkarin pooki.

Kylmäpihlaja on hieno päiväretkikohde. Yöpyminenkin siellä olisi varmasti upea kokemus.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti