En ollut toviin käynyt Vaarniemenkalliolla, joka sijaitsee Turun naapurissa Kaarinassa. Vaarniemen luonnonsuojelualueella olen vuoden sisällä ollut pari kertaa, mutta itse kalliolle kapuamisesta on varovaisten arvioiden mukaan vierähtänyt kaksikin vuotta.
Porukkaa oli aurinkoisena sunnuntaina liikkeellä oikein urakalla. Koko Vaarniemen parkkipaikka oli aivan piukassa autoja, samoin tienvierustat.
Vaarniemenkalliolle johtava jyrkkä nousu vaatii kuntoa. Ainakin minulle nousu on ollut työlästä hankalassa maastossa. Välillä riesana ovat olleet ahnaat hyttysparvet, ellet hiki hatussa kiirehdi ylös rinnettä hallitsevasta kuusikosta.
Nyt ei ollut hyttysvaaraa, eikä nousukaan tehnyt ollenkaan niin tiukkaa kuin pelkäsin. Uudehkot rappuset sopivat jalkojen alle paremmin kuin epätasainen juurikko. Portaiden alkupäähän oli ilmestynyt puuvaja, josta voi napata klapeja mukaan ylhäällä odottavaa laavua ja tulisijaa varten.
Vaikka korkeanpaikankammoa podenkin, päätin kavuta kallion laella olevaan näkötorniin. Sieltä on komeat maisemat läpi Turun Paraisten kalkkikaivoksille saakka.
Vaarniemenkalliolta pääsee kätevästi Pyhän Katariina poluille, joiden yhteenlaskettu pituus on kymmenen kilometriä. En ole koskaan reiteillä ollut kuin Vaarniemen osalta, mutta jospa kevään tullen innostuisi.
Pyhän Katariinan poluilta on yhteys Turun Katariinanlaaksoon, jonne Vaarniemestä pääsee Rauvolanlahden pitkospuita pitkin. Liukkaat lankut eivät pahemmin houkutteleet, mutta kiersin lenkin tammimetsässä, joka sivuaa Rauvolanlahtea ja entistä jätevedenpuhdistamoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti