Fuerteventura osa 2 - Portugalinsotalaiva ja Atlantin aallot

Lomaviikon aikana Fuerteventuralla tuli nähtyä rutkasti erilaisia eläimiä, joihin ei koto-Suomessa törmää. Monilukuisimpana näihin kuuluivat tavallista muurahaistakin paljon pienemmät mustat ötökät, joita hotellihuoneissamme oli kuulemma lähes jokaisessa.

Neljän tähden hotelliluokitus ei estänyt niitä kipittämästä pinnoilla kuten vessan lavuaarissa ja kylpyammeessa, josta ne parhaiten erottuivatkin. Huomasin pikkuruiset kotieläimet eräänä aamuna, kun ne olivat ahnaina avatun suklaapatukkani kimpussa. Olipa eräässä huoneessa nähty jykevä torakkakin.

Suomessa oli tammikuun reissumme aikana kovat pakkaset, jotka jatkuivat pari päivää kotiinpalumme jälkeenkin. Vein kameraa lukuunottamatta kaiken mahdollisen matkaroinan parvekkeelle vuorokaudeksi. Mikäli ötököitä tuli mukana, kuolivat ne viimeistään sinne. Ainakaan yhtään ei ole kämpässä näkynyt.

Merkillisin elukka tuli vastaan hotellin takana olevalla rannalla. Katselin sitä aikani, että mikä hemmetti tuo oikein mahtaa olla. Liekö ollenkaan tältä planeetalta? Otus näytti lähinnä erotiikkaliikkeen hyllyltä napaltulta vempaimelta, josta olivat patterit loppuneet.

Sinertävä ja läpikuultava limakasa vaikutti ensialkuun täysin elottomalta. Yhtäkkiä se alkoi nostella ja vemputtaa päätään tai mitä lie ulokemaista elintään. Siinä vaiheessa teki mieli soitella Fox Mulderille Salaisiin kansioihin tai vähintään avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojalle, mutta kummankaan numeroa ei sattunut olemaan mukana.

Reissun jälkeen latailin matkakuvia Facebookiin. Kovasti tykkäyksiä saaneen kansion eräs huomiota herättävimmistä kuvista esitti tätä kummallista eliötä. Asian ratkaisi eräs taivassalolaistuttu, joka oli nähnyt moisia limanuljaskoja Lanzarotella. Myös Australiassa nykyään asuva piikkiöläismies tiesi kertoa, että kyseessä on portugalinsotalaiva.

Polyyppieläimiin kuuluva portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on polttiaiseläinlaji. Se on yksi tunnetuimmista ihmisille vaarallisista polttiaiseläimistä. Sitä tavataan lämpimillä merialueilla Golf-virran alueella Pohjois-Atlantilla, Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä. Portugalinsotalaiva ei ole yksilö, vaan se on useista polyypeistä koostuva yhdyskunta.

Portugalinsotalaivalla on noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle kohoava, 9–35 cm pitkä typpi-happi-hiilimonoksidi-kaasuseosta täynnä oleva  ja sulkijalihaksella varustettu kelluke, joka toimii purjeen tavoin auttaen liikkumisessa. Veden alla sillä on pitkät lonkerot, joissa on ravinnonhankinnassa käytettävät polttiaissolut. Portugalinsotalaiva voi levittää lonkeronsa jopa 30 metrin päähän.

Kovassa merenkäynnissä portugalinsotalaiva tyhjentää uimakellukettaan kaasusta, jolloin se painuu pinnan alle turvaan pahimmalta aallokolta. Lisääntyminen tapahtuu tavallisesti suvuttomasti eli silmikoitumalla; yksittäisiä polyyppeja irtoaa yhdyskunnasta omiksi uusiksi yhdyskunnikseen.

Ravinnokseen portugalinsotalaiva käyttää pikkukaloja, joita se lonkeroidensa polttiaissoluilla lamauttaa ja tappaa, minkä jälkeen ne nostetaan ruuansulatuspolyyppien käsiteltäviksi. On kuitenkin muutamia lajeja, jotka ovat immuuneja portugalinsotalaivan polttiaissolujen myrkylle, ja ne elävätkin turvassa lonkeroiden lomassa houkutellen muita pieniä kaloja saaliiksi ja syöden niiden jäännöksiä sekä kuolleita lonkeroita.

Pahimmassa tapauksessa rannalla lojunut portugalinsotalaiva oli poltellut kenties jotain hotellistamme tuttua hahmoa uiskennellessaan rantavedessä. Eipä käy kateeksi.

Hotellin takana ollut ranta oli kilometrien mittainen. Tein parina päivänä kävelylenkin näissä komeissa maisemissa. Rantahiekalla lojunut yksinäinen portugalinsotalaiva jäi ainoaksi havainnoksi tuosta merkillisestä eliöstä.