tiistai 28. lokakuuta 2014

Luonnonmaan uusi luontopolku

Kultaranta Resortin ja Turun Aikuiskoulutuskeskuksen matkailu- ja luonnonvara-alan opiskelijoiden yhteistyönä toteuttama ulkoilureitistö Naantalin Luonnonmaalla, Särkänsalmen sillan lähimaastossa, on avattu aivan lähiaikoina.


Vaikka luontopolku kulkee Turun saariston sydänmailla Luonnonmaan saaressa, ei merta näy sen varrella. Naantalista Merimaskuun ja Rymättylään vievän tien läheisyydessä oleva reitistö ei siten yllättävää kyllä edusta perinteistä saaristoluontoa, koska samankaltaiseen metsään voi törmätä muuallakin päin Suomea. Polut mutkittelevat niin talousmetsätyyppisillä mäntyvoittoisilla alueilla kuin soisilla ja kallioisillakin osuuksilla.

Täysin valmis reitistö ei vielä ole, mutta mikään ei estä lähteä metsään tallustelemaan. Keskeneräinen vaikuttaisi ainakin olevan opastetaulu, jonka kehys oli jo pystyssä, mutta tekstintynkää ei näkynyt vielä ollenkaan.



Luontopolun virallinen parkkipaikka on Kultaranta Resortin alueella, Rymättyläntien toisella puolella. Siitä on helppo loikkia tien, joskin vilkkaan sellaisen, yli etsimiään luontopolun alkupistettä.

Reitit on erittäin hyvin merkitty. Valkoisia täpliä on läiskitty todella tiheään. Sinistä ja punaista eristysnauhaa killuu puissa, eikä opastetolpissakaan ole säästelty.




Parkkipaikalta on vajaa kaksi kilometriä Isäparkkiin, josta voi valita joko keskivaativan Ilveskallion reitin tai Legendaarisen Ketunkallion reitin, joka on vaativuusluokittelultaan helppo. Jos molemmat lenkit kiertää ja palaa takaisin parkkipaikalle, kertyy reissulle mittaa noin kuusi kilometriä.

Merkillisesti nimetystä Isäparkista tulee mieleen perheenpää, joka jätetään penkille mutustelemaan lenkkimakkaraa ja juomaan olutta, kun voimat tai mielenkiinto eivät riitä kummankaan reitin kiertämiseen. Tiedä sitten kuka moisen nimen takana on.


Isäparkki ei ole ainoa nimikummajainen matkan varrella. Muita ihmetystä tai hilpeyttä herättäviä nimiä ovat ainakin Kolmensolan Koivula ja Mäyräsolan lankonki.

Kolmensolan Koivulassa on iso tulentekopaikka ja upouudet puuceet. Sinne pääsee jopa autolla. Ilmeisesti paikalla on pidetty jonkinsortin kokoontumisiakin. Penkkejä nimittäin on kuin kesäteatterissa ja isolla aukiolla mahtuisi vaikka itse Niinistö pitämään puheen.




En huomannut Ilveskallion reitissä ja Legendaarisessa ketunlenkissä pahemmin eroja, vaikka ne onkin luokiteltu vaativuustasoltaan erilaisiksi. Nousuja ja laskuja on mielestäni aikalailla yhtä paljon. Maasto vaikutti samanlaiselta, joskin Legendaarisen ketunlenkin varrella oli enemmän suota.

Koska reitistö on juuri avattu, on siellä vielä melkein maalille tuoksuvat pitkospuut, rappuset ja muut rakenteet. Metsäpolkuja on kuitenkin selvästi kävelty jo vuosikausia aikaisemmin, sillä polut eivät itsekseen muodostu.




Ilveskallion reitillä oli merkillinen aaltopeltinen hökötys, jota veikkasin ensin vanhaksi pontikkatehtaaksi. Se kumminkin osoittautui koulupoikinen vuonna 1958 rakentamaksi Emma -nimiseksi laavuksi. Ihme ja kumma, se on pystyssä vielä 56 vuoden jälkeen.


Legendaarisella ketunlenkin varrelta löytyi komea uusi Karpaloiseksi nimetty laavu. Se on rakennettu kalliolle suon ylle. Tuuli sopi ikävästi juuri laavulle ja sateen piiskaamat sisätilat olivat märkiä. Paikka vaikutti muuten kyllä sellaiselta, että aion vielä joskus mennä sinne kabanossejani grillaamaan.



Verrattuna vaikka Kurjenrahkan kansallispuiston Pukkipalon reittiin, oli tämä kuin toiselta planeetalta kiinnostavuutensa suhteen. Varmasti tulee käytyä uudelleenkin.







7 kommenttia:

  1. Kiitos vihjeestä, Kimmo! Kiersimme reitin kokonaisuudessaan, aikaa meni kaikkiaan n. 2 tuntia. Uusi on aina uusi. Polut ovat toistaiseksi kapeita, eikä juurakko suuremmin haitannut kävelyä. Sammal oli märkää, joten sitä oli syytä ainakin joissain kohtaa liukastumisen vuoksi varoa. Reitin kokonaisuus oli omalla tavallaan mielenkiintoinen, vaikka lähellä olevaa merta ei mistään kohtaa näkynytkään.
    Onko keskivaiheen alapuolella olevassa kuvassa mätä sieni, tai ovatko eläimet omineet paikan Wc:kseen?

    Hannu ja Irkku

    VastaaPoista
  2. Eräs metsämies veikkasi kuvan kasaa mäyrän ulosteeksi. Itse ehdotin kettua, kun kerran Ketunlenkillä oltiin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos hienosta polusta.
    Lähellä asuvana kiersin uteliaisuuttani heti molemmat lenkit.Metsä oli kyllä mukavan erilainen kuin oma lähimetsäni, jossa on paljon tammia ja lehmuksia.Vuoden -58 ? laavua on käytetty lähiaikoina värikuulasodissa, koska keltaisia, muovisia kuulankuoria löytyi yhä.
    Samaa kökkökasaa katselin, en ole koskaan Luonnonmaalla mäyrää nähnyt, kettuja lähes viikottain, samoin supeja ja hirviä. Kauriita näkyy joka päivä monta.Liikaakin.Sitä merinäkymää jäimme kaikki kaipaamaan, edes pilkahdusta.
    Olikohan tuuli vai vandaali heittänyt jo polun alussa nököttäneen roskasäiliön pusikkoon?

    VastaaPoista
  4. Supikoiralla on tapana käydä samassa paikassa tarpeillaan , eli aika moisella varmuudella laittaisin jätökset supikoiraporukan tekemäksi. Marjojakin näyttää olevan joukossa, kaikkiruokainen kun on...

    VastaaPoista
  5. Hei, hienoa että tällainen on tehty lähelle kotia. Onko tästä tarkempaa karttaa ja reittejä jossain saatavilla? Tuo lähtöpaikka ainakin olisi kiva tietää vähän tarkemmin.

    VastaaPoista
  6. Luulisi, että Rymättyläntien varteen olisi juntattu tienviitta, mutta ei kuulemma ainakaan vielä perjantaina 14.11. ollut. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
    N 6713565 E 221627

    VastaaPoista
  7. Eli Naantalista ajettaessa juuri ennen Särkänsalmen siltaa, parkkipaikka vasemmalla, lähtöpaikka oikealla puolella. Kävellen muutama sata metriä pohjoiseen Kalliotietä (ajo sallittu vain tonteille), ensimmäinen opaste löytyy sieltä.

    VastaaPoista