We Want More Ylellä

Syyskuun puolivälissä alkoi Ylen TV2:lla ohjelmasarja, jossa viisi jo manan majoille mennyttä yhtyettä kokoaa rivinsä uudelleen ja tekee paluun. Ohjelma huipentuu marraskuussa järjestettävään yhteiskonserttiin Espoon Barona Areenalla. Sarja perustuu brittiläiseen The Big Reunion -formaattiin ja mukana olevat orkesterit ovat Miljoonsade, Neon 2, Mascara, Kwan ja Don Huonot.

Pitkästä aikaa näköradiosta tulee mielenkiintoinen musiikkiohjelma, tuumailin kun loppukesästä We Want Moren mainoksen näin. Enpä ole joutunut pettymään. Mielummin seuraan tätä kuin aluksi vallan mainiolta vaikuttanutta, mutta loppua kohden kuukahtanutta Sami Yaffan Soundtrackeria.

Ensimmäisessä We Want Moressa 13. syyskuuta näytettiin kuinka 90-luvun alun teinityttöjen unelma Neon 2 kokoaa rivinsä kustavilaisella kesämökillä. Mukavilta vaikuttavat heput heittivät hyvää läppää ja tunnelma oli kaikinpuolin hieno.

Neon 2

Eipä mennyt aikaakaan kun media uutisioi Miljoonasateen kosketinsoittaja Olli Heikkisen hyökkäysen We Want Morea vastaan. Asia sai valtavat mittasuhteet ja samalla kai sarjakin odottamatonta puffia. Heikkisen mukaan formaatti oli aivan perseestä ja hän erosi bändistä kesken ohjelman kuvausten. Odotan mielenkiinnolla tulevia jaksoja, sillä viime lauantain lähetyksessä kosketinsoittajan lähtö oli jo aavistettavissa.

Minua kiinnostavat ohjelmassa Neon 2, Don Huonot ja Miljoonsade. Ei lainkaan Kwan tai Mascara. Olen tietoisesti jättänyt ne osat katsomatta, joissa kaksi viimeksi mainittua olivat. Enää se ei ole mahdollista, sillä sarjan edetessä kaikki yhtyeet on leikattu limittäin samaan jaksoon. Onneksi pikakelaus on keksitty, mikäli ohjelmaa katselee digiboksilta vaikka päivää myöhemmin sunnuntaikankkusessa.

Vaikka Neon 2:n heput ovat osapuilleen saman kulmakunnan poikia kuin itsekin, en ole koskaan ketään heistä tuntenut. Näin joskus 80-luvulla Kalannin urheilutalolla laitilalaisen Neferneferneferin, jossa oli mukana myöhemmin Neon 2:n ydinkaksikoksi muodostuneet Jussi Raunio ja Rami Alanko. Neon 2:sta en muista varmaksi nähneeni koskaan livenä, mutta todennäköisesti kumminkin olen.

Don Huonot oli minulle melko yhdentekevä bändi aina 90-luvun lopulle asti, jolloin se alkoi tehdä  reippaampaa musiikkia kuin alkupään levytyksensä. Esimerkiksi Hyvää yötä ja huomenta on hemmetin hyvä kappale. Näin orkesterin usein lavalla monilla kesäfestivaaleilla pitkin 90-lukua aina bändin hajoamiseen asti 2003.

Don Huonot

Itselleni tärkein We Want Moren yhtye on Miljoonasade. 80-luvun lopulla huimaan nousukiitoon lähenyt orkesteri teki loistavia ja tarttuvia ralleja heti alusta debyyttilevystään Pesuhuoneesta keittiöön alkaen. Oma mielenkiintoni bändiin alkoi varsinaisesti vasta 90-luvun puolella.

Miljoonasade on allekirjoittaneelle hyvien biisiensä lisäksi merkittävä yhtye siksi, että kesällä 15. kesäkuuta 1995 olin mukana tekemässä maailmanhistoriaa Miljoonasateen kanssa. Kyseessä oli Down By The Laituri -kaupunkifestivaali Turussa ja paikkana Samppalinnan maauimala.

Miljoonasade soitti ensimmäisenä orkesterina maailmassa vedenalaisen konsertin. Oma roolini oli toimia yhtenä festivaaliorganisaation apuroudareista. Kannoimme muun muassa kerrostalon rappusia muistuttavia kivipainoja altaalle ja roudasimme äänentoistovehkeitä.

Vedenalainen konsertti oli nimeltään Rocktopus. Varta vasten sävelletyn pitkän nimikappaleen lisäksi bändi esitti muutaman muun laulun. Muistan ainakin Lapsuuden sankarille- ja Voipallo -kappaleiden tulleen. 

Laulaja Heikki Salolla oli valtavan kokoinen happimaski, johon oli asennettu mikrofoni sisälle. Roudaushommissa mukana olleen muhteaviiksisen Tumpin nostaessa laitteen syliinsä, neuvoi Salo häntä.

- Ole varovainen, se on erikoisherkkä. 
- Miten tällaista erikoisherkkää sitten kannetaan, kysyi Tumppi hetken mietittyään. 

Miljoonasade