Itä-Suomen kierros osa 4 - Hattusaari ja Koli

Hattusaari on lieksalaiskylä Kolin lähellä. Majapaikastamme ei ollut sinne kuin muutama kilometri, joten kävimme katsomassa millaisia maisemia siellä odottikaan.

Hattusaaren kylä ei tosin ollut reittimme varrella. Eikä juuri muitakaan taloja. Lomamökkeihin viittaavia opasteita siellä täällä. Ajelimme 70-luvun alussa tehtyä pöllyävää pengertietä pitkin sattumanvaraisesti kunnes saavuimme rantaan. Ihmisiä ei näkynyt juuri missään, mutta maisemat olivat hienoja.

Hattusaaresta painelimme sinne missä matkan pääkohdekin sijaitsi. Nimittäin Ukko-Kolille. Koli on Pohjois-Karjalan korkein vaara Pielisen rannalla Lieksassa. 347 metriä korkea Koli on pitkälti valkoista kvartsiittia. Kolin tärkeimmät huiput ovat Ukko- ja Akka-Koli. Korkein kohta on Ukko-Kolilla, josta aukeaa lähes kaikkien tuntema kansallismaisema.

Parkkipaikkoja oli niukalti verrattuna turistien määrään. Ylös hotellin pihalle menimme hissillä, joka muistutti hieman Budapestin Linnavuoren vastaavaa.

Koska kansallismaisema täytyy kokea omin silmin, odotin vesi kielellä pääsyä huipulle. Ramppasimme sinne 400 metriä pitkää polkua pitkin, joka ei vaikuttanut niin jyrkältä kuin hotellin- ja luontokeskuksen vierestä lähtenyt porrasreitti.

Matkalla vastaan tuli merkillinen kuusi. Ylhäällä odotti se kaikkein tärkein, matkan kohokohta Ukko-Koli.

Ukko-Kolista muutaman sadan metrin päässä oleva Akka-Koli oli sekin vaikuttavan näköinen paikka.

Kolilla käyntimme ajoittui juuri sopivasti, sillä alhaalle palatessamme alkoi hiljalleen sadella. Noin tunnin kuluttua luontiäiti yltyi täysin raivopäiseksi. Mikäli juuri silloin olisi katsellut Ukko-Kolin huipulla maisemia, saattaa olla, että se olisi ollut viimeinen näköala koskaan.

Ensin taivas pimeni. Lehtipuut alkoivat havista ja taipuivat kuin tulitikut. Jonkinlainen syöksyvirtaus pöllytti noin minuutin ajan pihalta kaikki irtotavarat, hiekat ja muun spiraalimaiseen muodostelmaan. Seuraavaksi tuli vettä kuin ämpäristä kaatamalla. Kaupanpäälliseksi kymmenen minuutin raekuuro. Enpä ole moista luonnonilmiötä ennen kokenut.