Vanhalta Ykköstieltä kun kääntyy Toivolinnaan päin, löytää pian peltojen takaa Huttalan linnavuoren. Ajelimme kuitenkin ensin tietä hieman pitemmälle. Tarkoitus nimittäin oli löytää Kuoppajärvi ja Järvenmäki. Se ei tuottanut ongelmia, sillä Leino oli joskus aikaisemmin paikalla käynyt.
Auto taisi tulla ajettua hiukan liian pitkälle, ilmeisesti yksityiselle tontille. Mutta mitään kieltoa ei missään näkynyt, joten annoin mennä. Pellonlaidassa olevaa tietä pitkin ei sentään viitsinyt lähteä kokeilemaan ottaako pohja kiinni.
Pitkää heinää kasvava metsätie oli vielä aamupäivällä yökasteesta märkä. Saman kohtalon koki lähes välittömästi minun t-paitanikin, sillä mittari näytti hellelukemia jo tässä vaiheessa päivää.
Pitkään tietä ei tarvinnut talsia, kun vastaan tuli jonkinlainen vedenpuhdistamo- tai vastaava pömpeli. Sen takana oli nokkosten ja muiden kasvien peittämä lyhyt pitkospuureitti parhaat päivänsä nähneelle lintutornille. Tornin alla oli lava- tai pöytärakennelma. Kumpaakaan en uskaltanut lähteä testaamaan, sillä haperolta näyttäneet rakenteet eivät houkutelleet luokseen. Tiheä ja pitkä aluskasvillisuus ei ollut reisitaskushortseihin sonnustautuneita varten.
Tornia ei ole kaikesta päätellen huollettu vuosikausiin. Käyttöastekaan ei liene suuri, sillä muutoin lintubongarien jälkiä olisi näkynyt maastossa varmasti enemmän. Melkein kannattaisi asentaa torniin varoituskyltti, ettei kukaan vaan loukkaa itseään. Onkimieni tietojen perusteella paikka kumminkin kuuluu "kaikkien kaarinalaisten lintuharrastajien yleissivistykseen".
Kuoppajärvi on Piikkiön ainoa luonnonjärvi. Järven rannalla on jyrkkä mäki, jonne johtaa kapea ja kivikkoinen polku. Järvenmäellä on merkillisen muotoinen kallio, jollaista en muista aikaisemmin nähneeni. Sitä on vaikea kuvaillakin, mutta se aavistuksen verran se muistuttaa hiidenkirnua. Onneksi kamerasta löytyi sen verran laajakulmaa, että kokonaisuuden sai juuri ja juuri tallennettua.
Järvenmäen laella on muinaishauta ja useita hiidenkirnun aihioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti