Itä-Suomen kierros osa 5 - Joensuun bunkkerimuseo

Joensuun Marjalan kaupunginosassa sijaitsevasta bunkkerimuseosta löytyy Salpalinjan linnoitusrakenteita sekä kaksi talvisodan jälkeen rakennettua ja nyttemmin kunnostettua teräsbetonibunkkeria.

Salpalinja, viralliselta nimeltään Suomen Salpa, oli talvisodan jälkeen vuosina 1940-41 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen Vironlahdelta Savukoskelle rakennettu puolustuslinja. Kauimpana rajasta, jopa yli sadan kilometrin päässä, linja on Pohjois-Karjalassa.

Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä enimmillään 35 000 miestä keväällä 1941 ja heitä muonittamassa oli 2000 lottaa.

Salpalinjassa oli betonisia tai kallioon louhittuja kantalinnoitteita kaikkiaan 728. Puisia kenttälinnoitteita oli noin 3000. Taistelu- ja yhteyshautaa asemaan oli kaivettu noin 350 kilometriä.

Salpalinjalla ei koskaan taisteltu. Jatkosodassa kesällä 1944 Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytetyksi ennen linjaa. Salpalinja oli myös sotataidollisesti viimeinen kiinteisiin puolustusasemiin perustuva linnoitusketju. Salpalinjaan päättyi monia satoja vuosia kestänyt linnoitusperinne. Näin massiivisia puolustusasemia ei enää ole.

Museovirastolla oli vuosina 2010–2011 meneillään hanke, jossa tutkittiin linjan kunto. Se osoittautui yllättävän hyväksi. Puolustusvoimat ylläpiti ja huolsi Salpalinjan korsuja salassa kylmän sodan aikana 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti.

Vierailupäivänämme bunkkerimuseo oli ennakkotietojamme kauemmin auki, eikä pääsymaksuakaan ollut. Reipas nuorimies tuli portille vastaan ja kysyi tarvitsemmeko opastusta. No, mikä ettei.

Hän kierrätti meidät ympäri aluetta, esitteli juoksuhaudat ja bunkkerit sisältä. Ne oli lähivuosina restauroitu vastaamaan 40-luvun aikoja. Bunkkerit rakennettiin parillekymmenelle miehelle. Ahdasta olisi ollut tositoimissa.

Opas oli juuri oikea henkilö toimeensa, eikä lainkaan tyypillinen ikäluokkansa edustaja. Näitä löysät farkut roikkuen ja persvako näkyen, teevatin kokoiset kuulokkeet päässä, nuuska huulessa ja pystyyn nukkuvan näköisenä juuri ja juuri huuliaan aukaisten "Häh?" -tyyppisiä vetelehtijöitä joutuu näkemään aivan liikaa.

Kaverilla oli sana ja sotahistoriantuntemus hyvin hallussa. Kierroksen tahti oli ehkä vähän liian nopea, mutta ainakin informaatioltaan maksimaalinen.