Retkikohteita koluamassa Salon seudulla

Viime sunnuntaina lähdin Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa ajelulle. Suuntana oli Salo. Kuntaliitosten myötä kasvanut kaupunki nieli muun muassa Halikon, jossa oli ensimmäinen kohteemme - Hajalan vanha rautatietunneli.

Moinen ihme tuli tutuksi viime maaliskuussa, jolloin kirjoitinkin siitä blogiini. Nyt paikka näytti hieman erilaiselta; johtuen kai valosta, jota oli selvästi enemmän. Viimeksi kesti tottua hämärään varmaan viitisen minuuttia ennen kuin näki missä kummassa sitä oikein onkaan.

Varsin kummallinen paikka tunneli tosiaan on. Herkkähermoisia saattaisi pelottaa moiseen pimeään koloon meno. Viime keväänä tunnelin jäämuodostelmat toivat mieleeni tieteis- tai kauhuelokuvan. Varmaan kuluvankin talven mittaan jäämassat kasvavat ja tulevat merkillisiksi patsaiksi, jollaisia en ole aiemmin nähnyt missään.

Tunnelissa ei ole turvallista kävellä, vaan jokaista askelta saa hakea. Vaneripohja on lähes kauttaaltaan rikki. Betonimurskaa ja raudanpätkiä törröttää siellä täällä.

Toisessa päässä on tasainen peilijää, jossa voisi vaikka luistella. Maahan on arviolta muutama kymmenen senttiä, eikä näkymä jään läpi taskulampun valossa järin houkutteleva. Siirryinkin nopeasti vankemmalle alustalle sen huomattuamme.

Vanhan Turuntien varrella sijaitseva Halikon vanha silta on puurakenteinen on 1866 valmistunut puurakenteinen museosilta. Se on ollut osa Turusta viipuriin johtanutta Suurta Rantatietä. Sillan pituus on 75 metriä.

Vanha silta on osa Halikon kirkonseutua, joka kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Matkalla sillalle huomasimme pellolla kirmaamassa kymmenkunta pientä hirvieläintä. Tiedä sitten olivatko ne samoja kuin sillan lähellä näkemämme kolme metsäkaurista.

Kreivinmäen ulkomuseossa Halikossa en ollut aikaisemmin vieraillutkaan. Näytillä on aittoja, sudenkuoppa, mamselli-tyyppinen tuulimylly ja myllärin torppa.

Aivan vieressä on vanha puutalo, jossa tulkitsin jonkun asuvan. Sen voisi luulla kuuluvan kokonaisuuteen, mutta satelliittianteeni katolla ja uudenkarhea henkilöauto pihamaalla sotivat asiaa vastaan.

Viimeinen etappi oli Häntälänkosken pato Halikonjoessa. Allekirjoittaneelle paikka oli reissun parasta antia, koska en tiennyt tällaisesta aiemmin lainkaan.

Parkkipaikalta parin sadan metrin päästä löytyy pato ja sen viereen rakennettu kalastuslava, josta kelpaa katsella kosken kuohuntaa. Häntälänkoskella pitää vierailla toistekin.