Kyhmyjoutsenet Saaronniemessä 14. maaliskuuta

Viime sunnuntaina poikkesin jälleen Turun Ruissalon Saaronniemessä. 

Kävelylenkki jäi lyhyeksi kun en viitsinyt jäisille poluille lähteä liukastelemaan. Kuvattavaakin löytyi helposti kivenheiton päästä parkkialueesta. 

Puolentusinaa kyhmyjoutsenta uiskenteli lähellä leirintäalueen rantaa. Linnut olivat todella kesyjä, eivätkä karanneet kameran ulottumattomiin. Lienevät tottuneet Saaronniemen ihmispaljouteen, joka nyt kuluneen vuoden aikana on monikertaistunut koronan myötä. 

Jokunen mukiinmenevä kuva tuli tälläkin kertaa upeista linnuista. 

Viime maaliskuussa Saaronniemessä sai vielä grillata ja oleilla tulipaikoilla kaikessa rauhassa, mutta nyt niihin ei kannata edes pyrkiä. Ihmiset jonottavat Kabanossi-paketit ojossa vuoroaan niin innokaasti, että toisilla menee hermot ennen kuin makkarat saavat väriä. 

Vuoden takaisia tunnelmia Saaronniemestä löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/lauantain-viettoa-saaronniemessa.html

Heinäkuun lopulla Kansanpuistossa

Muutama päivä sitten etsin erästä kuvaa muistikortilta. Päädyin selaamaan kortin läpi muiltakin osin. Vastaan tuli fotoja Turun Ruissalon Kansanpuistosta viime heinäkuun lopulta.

Edellinen suvi oli siitä erikoinen, että kesäkuussa oli tajuttomat helteet. Viikko juhannuksen jälkeen lysti sitten loppui kuin seinään. 

Äkillinen ilmastonmuutos oli esteenä eräälle mallikuvauksellekin, koska neito ilmoitti "ettei hän tällaisella talvikaudella lähde mihinkään". Kyseessähän oli tavallinen suomalainen kesä, joka nyt sattui kesäkuussa olemaan normaalia lämpimämpi. 

Näissä kuvissa odotellaan massiivista Viking Gracea saapuvaksi Turkuun. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kameramiehellä on varmaan pitänyt kiirettä ehtiäkseen satojen metrien matkan rantapromenadin parkkipaikalta Kansanpuistoon.

Oikeasti kuvat ovat kahdelta eri päivältä. En tosin muista miksi Ruissalossa niin tiheään olin. Gracea en varsinaisesti käynyt bongaamassa, vaan se nyt sattui sopivasti hollille molempina päivinä. 

Kävellessäni pitkin Pikku-Pukin rantapromenadia sieraamini leijui vasta sahatun puun tuoksu. Vanha herra Timo Blyn vuosia pitämän pienen kioskin molemmin puolin oli kaadettu puita valtava määrä. Huvilan nykyinen omistaja oli innostunut heilumaan moottorisahan kanssa oikein kunnolla.   

Turun Sanomista saimme viime viikolla lukea kuinka puita oli pantu kumoon huomattavasti enemmän kuin lupa oli. Kaataja varmaan selviää huomatuksella, etenkin jos löytyy kavereita kaupungin silmäätekevistä. 

Kolkannokka 7. maaliskuuta

Viime sunnuntaina kevät pani parastaan, vaikka tuuli olikin suorastaan armoton. Se ei kumminkaan ollut este lähdölle Turun Ruissaloon. 

Tarkoituksenani oli käydä legendaarisessa Honkapirtti-kahvilassa vetäisemässä pari kulhollista herkullista hernekeittoa kyytipoikanaan mansikkahillolla höystetty pannukakkulautanen. Luovuin ajatuksesta nähtyäni autopaljouden rakennuksen pihamaalla.

Ruissalossa oli sattumalta samaan aikaan liikkeellä Vepsän ulkoilusaaresta tuttu kaksikko. Tapasin heidät saaren kärjessä Saaronniemen parkkipaikalla, josta suuntasimme läheiselle Kolkannokalle. 

Kuten epäilinkin, olivat Saaronniemen polut vielä jäässä. Piukkaan tallaantunut lumi ei hevillä sula satojen jalkaparien alla vaikka kevätaurinko kuinka paistaisi. Yllättävän reippaasti jäisillä poluilla kuitenkin pystyi etenemään. 

Paikka paikoin Kolkannokassa oli jopa tuskallisen kylmä viima. Kauempana horisontissa siintänyt Rymättylä taisi olla vieläkin kovemman puhurin vallassa, ainakin lumituisku jäällä näytti siltä. 

Kolkannokan epävirallisella nakurannalla ei juuri koskaan tuule. Siellä kannattaa kesäkauden ulkopuolella poiketa muidenkin kuin alan harrastajien. Kuumimpaan kesäaikaan koitan vältellä paikkaa, koska alastomat vanhat herrat pitkin rantakallioita ei ole kovin esteettinen näky. 

Olen mielestäni saanut tämän vuoden puolella hyviä talvikuvia. Siitä huolimatta kevät saisi edetä vähän reippaammin - viidentoista asteen pakkanen näin maaliskuun puolivälissä alkaa olla vähän liikaa.

 

Tallinnassa maaliskuussa 2011

Facebookin Muistot-osio näytti eilen kuvia Tallinnasta kymmenen vuoden takaa, maaliskuulta 2011. 

Kyseessä oli kolmen yön reissu Ikaalisten matkatoimiston bussilla etelänaapurimme pääkaupunkiin. Mukana matkassa oli työkaverini Sunttu Sundell, joka alimmaisessa kuvassa valmistautuu nauttimaan Long Drinkiä ja Jägermeisteriä Helsinki-nimisessä baarissa Tallinnan vanhassa kaupungissa.  

Tallinna oli irtiotto talvella olleeseen Teneriffan matkaan, jota muistelen vieläkin kauhulla. Viikon aikana jouduin kokemaan paljon sellaista, jota ei ainakaan lomalla pitäisi joutua kokemaan. Kun heti ensimmäisenä ehtoona killutaan hotellin parvekkeella itsemurha-aikeissa, ei palmujen huojunta, Atlantin valtameri tai Teiden tulivuori siinä vaiheessa ole ykkösprioriteettina. 

Hotellimme nimi oli Seaport. Heti valmistuttuaan aivan D-terminaalin vastapäähän, oli se maineeltaan kaupungin halvin. Nykyään talo on Hestia Hotel Seaport. 

Hotellissa ei ollut oikein mitään aktiviteetteja, huonekin varsin askeettinen, mutta täysin riittävä. Respan vieressä ollut pikkuinen baari oli sekin perin vaatimaton, mutta kyllä sieltä kylmää Saku-olutta sai jos sattui janottamaan. 

Ikaalisten matkatoimiston neljän päivän Tallinnan hotellimatka maksoi siihen aikaan muistaakseni vain noin sata euroa tällä majoituksella. 

Vaikka kuvissa sää on kovin aurinkoista, meni yksi päivä meni sisällä maaten. Tuuleen ja tiuverrukseen ei paljon viitsinyt kankkusessa lähteä kävelemään. D-terminaalista on loppujen lopuksi matkaa vanhaan kaupunkiin, vaikka näyttää ettei paljon mitään olisi. 

Viru Hotellin 23. kerroksessa, "kerroksessa jota ei ole", on ollut kymmenisen vuotta KGB-museo. Siellä on autenttista esineistöä neuvostoajalta, jolloin hotellivieraita ja henkilökuntaa vakoiltiin KGB-väen toimesta kyseisestä tilasta käsin. Hotelli oli kuin valtio valtiossa. 

Tähän kuvakavalkadiin en KGB:tä pistänyt, mutta linkistä  http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/11/hotel-virun-kgb-museossa.html voi lukea asiasta tarkemmin    

Korkealta otetut kuvat ovat pääosin Viru Hotellin ylimmältä tasanteelta. Ennen vanhaan sinne ei ollut asiaa muilla kuin Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuspoliisin upseereilla. Me pääsimme viideksi  minuttiksi parvekkeelle ottamaan fotoja. 

 

Saaronniemen joutsenet 2. maaliskuuta

Nykyään kun viikonloppuna suuntaa Turun Ruissaloon, saa varautua siihen, ettei välttämättä helpolla löydä parkkipaikkaa. Arkena samaa ilmiötä ei esiinny. Jos haluaa pitää hajurakoa ja turvavälejä, niin esimerkiksi tiistai on vallan mainio valinta siihen tarkoitukseen.  

Syynä moiseen kansanvaellukseen on tietysti korona, joka on saanut ihmiset ulos ja liikkeelle massoittain. Omasta tuttavapiiristäkin löytyy monia, jotka ovat olleet vannoutuneita sohvaperunoita, mutta kuluneen vuoden aikana innostuneet luonnosta.

Iltavuoroviikolla ennen työvuoron alkua on aikaa käydä ulkona. Muutama päivä sitten Ruissalon Saaronniemi oli kohteena, koska tarkoituksenani oli saada kuvattua joutsenia. 

Homma eteni vähän liiankin helpolla. Kävellessäni parkkipaikalta uimarannalle, tuli vastaan kuuskymppinen äijä, joka ilmoitti vieneensä joutsenille ruokaa. En tiedä miksi hän juuri minulle asiasta kertoi, ehkä kaulassani killunut kamera kiinnitti huomion. 

Lauma kyhmyjoutsenia oli rantavedessä kuin tarjottimella. Eivät ne yleensä muutenkaan kovin ihmisarkoja ole tai lähde karkuun, mutta nämä vielä vähemmän. Yksikään ei sihissyt tai uhitellut kun kuvasin kaikessa rauhassa muutaman metrin päässä.