Kökarissa osa 5 - Linnoitusten rauniot Kalenissa

Eräs Kökarin matkan mielenkiintoisimmista ja komeimmista paikoista löytyi Kalenista, aivan merivartiostoaseman välittömästä läheisyydestä. Ryhmäämme kiinnosti vanhojen sotilaspatterien jäännökset ylhäällä kallion päällä.

Kalenin alueelta Kökarin länsirannalta avautuu huikeat näkymät länteen ja pohjoiseen. Harmaan peruskallion notkelmissa on rehevää saaristokasvillisuutta. Jopa pronssikaudella eläneiden hylkeenpyytäjien toimista on löydetty merkkejä. Alueella kulkee luontopolku, jonne Kaj Ahlroth sujahtikin välittömästi geokätköjä etsimään.

Venäläiset perustivat vuonna 1915 Kalenin Vålbergille radio- ja valtonta-aseman. Vuotta myöhemmin alkoivat Turun ja Ahvenanmaan saaristoasemaan kuuluneen rannikkopatterin rakennustyöt.

Syksyyn 1917 mennessä se oli jo osittain käyttövalmiina. Patteriin kuului kolme 120 mm:n kaksipiippuista tykkiä betonivallin suojassa. Tykkien takana oli 130 miehelle mitoitettu kasarmi. Patterista Sandvikin satamaan johti kapea rautatie, jota pitkin tavaraa siirrettiin hevosvoimin. Rakennustyöt loppuivat tammikuussa 1918 ja se jäi keskeneräiseksi.

Suomi, Ruotsi ja Saksa sopivat samana vuonna Ahvenanmaan linnakkeiden purkamisesta. Kökarin rannikkopatteri purettiin 1919. Suomen laivasto otti haltuunsa tykistövarustuksen, rakennukset myytiin ja betonirakenteet räjäytettiin.

Talvisodan alussa Kökar miehitettiin toisen kerran. Joulukuun toinen päivä 1939 Kökariin saapui satakunta suomalaissotilasta. Kolme 152 mm:n kanuunaa asennettiin väliaikaisille telineille vanhan patterin paikalle. Venäläiset pommikoneet lensivät säännöllisesti Kökarin yli, ei aseita kuitenkaan käytetty.

Talvisodan päätyttyä maaliskussa 1940 Kökariin päätettiin rakentaa pysyvä linnake. Työt pysähtyivät heinäkuussa, kun Neuvostoliitto vaati Ahvenanmaan demilitarisointia. Aseet ja parakit siirrettiin Turun saaristoon Alskärin saareen, jonne perustettiin väliaikainen linnake. Keskeneräiset rakenteet räjäytettiin lokakuussa 1940.

Jatkosodan alkaessa 1941 Kökar miehitettiin kolmannen kerran 25 vuoden sisällä. Alskäristä tuotiin aseistus takaisin ja seuraavina vuosina paikalle rakennettiin pysyvä linnake. Siihen kuului kolmisenkymmentä rakennusta, tulenjohtotorni, kolme 152 mm:n kanuunaa, bunkkeri ja useita kiinteitä konekiväärin jalustoja.

Rakennushankkeista suurin oli 50 metriä pitkä tunneli, jossa oli lämmitys- ja tuuletushuone, asuintilat 120 miehelle ja tulenjohtokeskus. Sivutunnelissa oli kenttäsairaala ja erillinen leikkaussali ja kahdeksanpaikkainen vuodeosasto.

Aseleposopimuksessa syyskuussa 1944 Suomi ja Neuvostoliitto sopivat jälleen Ahvenanmaan demilitarisoimisesta ja Kökarin linnake purettiin. Rakennukset räjäytettiin keväällä 1945.

 

Kökarissa osa 4 - Pitkin poikin kuntaa

En ennen matkaa tutkinut Kökarin karttaa ja muotoa sen kummemmin. Pääsikin vähän yllättämään, että kunnan kolme pääsaarta olivat noinkin isoja ja yhtenäisiä. Autolla huristellessa pitkin poikin teitä ei oikein edes huomannut milloin saari vaihtui. Verrattuna vaikka rikkonaiseen ja pitkulaiseen Brändöön toisaalla Ahvenanmaalla, olivat Kökarin maisemat erilaisia.

Turisteja oli paljon liikkeellä heinäkuun viimeisellä viikolla. Jonkinmoinen yllätys ehkä sekin, vaikka lomakausi oli tietysti meneillään. Määrä oli kumminkin hämmästyttävän suuri. Hieno homma kunnan yrittäjille, jotka tekevät vuoden tilinsä juuri parin kesäkuukauden aikana.

Luullakseni suurin osa turisteista oli tullut omilla veneillään Kökariin. Perillä useat vuokrasivat polkupyörät. Fillareita oli saatavilla monista eri paikoista, eivätkä välimatkat mitään valtavia olleet.

Muutaman vuorokauden reissun aikana käytimme muidenkin yritysten kuin majapaikkamme Havspaviljongenin palveluja. Ehkä joku jäi väliinkin, mutta monessa paikassa poikkesimme joko syömässä tai juomassa. Usein molempia.

Paras vaihtoehto majoittumiseen Havspaviljongenin ohella olisi varmaankin ollut Kökarin kirkon lähellä sijaitseva Sandvik Gästhamn & Camping. Alueelta löytyi mökkejä, ravintola, vierasvenesatama, leirintäalue ja pikkukauppa.

Sandvik Gästhamn & Campingin ruokalistalla oli muutama eri vaihtoehto, joista allekirjoittanut tilasi sen takuuvarmimman eli makkaraperunat. Roteva kokki oli ilmeisesti vähän pahalla päällä, kun kippasi satsiin suolaa ja grillimaustetta oikein urakalla. Kymmenessosakin määrästä olisi riittänyt.

Tiskin takana hääräsi supersöpö ja reipas punapäinen nuori nainen. Pelkästään hänen takiaan kuppilassa olisi viihtynyt pitempäänkin.

Sandvikin rannassa lojui entinen kalastusalus nimeltään Sjöbjörn (Merikarhu). Infotaulusta muistelen lukeneeni, että sillä on aikoinaan nostettu silliä kullekin.

Taas tuli todettua, että maailma on pirun pieni. Sillipaattia tutkaillessani huomasin venelaiturilla tutun hahmon. Turussa naapuritalossa asuva Karri Wikman oli lähtenyt siippansa kanssa purjehtimaan. Kökar on kuulemma ollut pienestä pitäen tuttu paikka hänelle.

Brudhäll Restaurang & Hotell sijaitsee keskeisellä paikalla Karlbyssa. Ajelimme siitä usein ohi Kaj Ahrothin etsiessä Kökarin kymmentä geokätköä, joista hän yhdeksän löysikin. Toisinaan pitikin pysähtyä välikaljoille Brudhällin terassille.

Peders Aplagårdin kyltti osui matkamme varrelle täysin sattumalta, oikeastaan samoin kuin muutkin Kökarin ravintolat. Kyseessä on Suomen eteläisin omenatila, jossa on kahvila- ja lounaspalvelujen lisäksi saatavilla omenoista tehtyjä juomia kuten siideriä.

Peders Aplagårdista jäi mieleen ystävällinen ja hyvä palvelu sekä erittäin makoisa lammasmakkara-annos. Päärakennuksen kattavasta matkamuistomyymälästä ostin mustan Kökar -lakin, joka on toistaiseksi ollut turhan vähällä käytöllä.

Kökarissa osa 3 - Havspaviljongen

Kökarin reissun majapaikkana toimi Havspaviljongen, joka on idyllinen mökkikylä meren äärellä. Alueeseen kuuluvat myös vierasvenesatama ja ravintola.

Mökit olivat melko lähekkäin toisiaan kuten usein tuppaavat olemaan. Olimme viikon ensimmäisten vieraiden joukossa, joten esitimme toiveena minkä mökin haluaisimme. Homma menikin vaivatta läpi. Rakennus sijaitsi hyvällä paikalla merinäköalan kera, sopivasti hiukan syrjässä.

Ravintolassa korkean kallion laella tuli käytyä pariin otteeseen. Vastaanottotiski sijaitsi siellä, eikä suinkaan vastoin olettamustani läheisessä elintarvikekioskissa, joka palveli lähinnä sataman porukkaa.

Ravintolan ala carte-listaakin tutkailin, mutten tehnyt ostopäätöstä muuten kuin kuohuvan tuopin suhteen. Ravintola-annoksista ei yleensä jää kuin nälkä, eikä ainakaan minulle vaivainen lihanpala ja muutama lohkoperuna eivät riitä mihinkään. Kioskista sai edullisesti purtavaa ja nestettä tarpeen vaatiessa.

Mökkien lähellä oli neljä vesivessaa ja pari tilavaa suihkuhuonetta, joihin ei tarvinnut kertaakaan jonottaa. Yhtenä päivänä unohdin kännykän vessaan ja huomasin erheeni vasta parin tunnin kuluttua. Joku avulias oli toimittanut puhelimen kioskiin, josta kiitollisena kävin sen noutamassa.

Rantavajassa venelaiturien tuntumassa oli kesäkirpputori. Katselin pikaisesti tarjonnan läpi, kauppoja ei kumminkaan syntynyt. Myynnissä oli vaatteiden lisäksi ainakin lukemista, musiikkia ja dvd-elokuvia. Hyvä idea, ehkä veneilijät löytävät jotain mukaansa.

Kolmelle isolle äijälle neljän hengen mökki oli aika passelin kokoinen, vaikka se kuvissa saattaakin näyttää vähän pikkuruiselta. Huomasin, että läheiseen mökkiin ahtautui niinkin erikoinen kokoonpano kuin neljä miestä ja yksi nainen. Sopu tilaa tekee ja varmasti naiselle löytyi läheltä lämmin kainalo.

Toisena matkaehtoona naapurimökkiimme asettui saksalaisperhe. Siinä jutustellessamme kävi ilmi, että perheenpää osasi sukujuuriensa ansiosta jonkun verran suomeakin. Myös muut mökit täyttyivät vauhdilla heti alkuviikosta.

Havspaviljongenista jäi ihan hyvä vaikutelma. Luksusta etsiville se on varmaan väärä paikka, mutta luulisi kelpaavan mikäli tyytyy vähempään.

Kökarissa osa 2 - Kökarin kirkko

Sekä kotimaan- että ulkomaanreissuilla tulee lähes aina poikettua paikallisissa kirkoissa, vaikka en uskonnollinen ihminen muuten olekaan. Usein riittää kun rakennusta katselee ulkoapäin ja nappaa samalla muutaman valokuvan, mutta toisinaan tulee käytyä oikein kirkossa sisälläkin.

Saaristokirkot ovat yleensä erityisen mielenkiintoisia, joten Kökarin pyhättökin piti nähdä. Lähellä merta sijaitseva kirkko komeine rantakallioineen oli käyntipäivänämme muutenkin turistien suosiossa.

Pyhän Annan kirkko on pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Nykyinen kirkko on tiettävästi Kökarin kolmas. Se rakennettiin vanhan luostarikirkon raunioille.

Rakennustyöt aloitettiin 1769 Antti Piimäsen johdolla. Kirkko valmistui vasta vuonna 1784. Alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin työn kuluessa ja vanhan luostarikirkon rauniokiviä hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan.

Kirkon pohjoisella sivulla oli alunperin puusta rakennettu sakaristo, joka korvattiin kivirakenteisella vuonna 1876. Erikoinen piirre kirkossa on epäsymmetrisyys. Länsipääty on perinteinen suorakulmainen, itäinen kuoripääty puolestaan kolmitaitteinen. Kattorakenne on jyrkkälappeinen satulakatto, jonka itäinen pää on aumattu. Kirkon sisäkattona on lautarakenteinen tasalakinen holvi.

Fransiskaaniluostarin kellari, jossa on esillä arkeologisia löytöjä keskiajalta.


Kirkossa on istumapaikkoja 250 hengelle. Pneumaattiset 6-äänikertaiset ja 2-sormioiset urut on rakentanut J.A. Zachariassen vuonna 1911. Kirkon alttaritauluna on G. Sveidelin maalaama Ehtoollisen asettaminen vuodelta 1804. Pihapiirissä on vuodelta 1846 peräisin oleva puinen kellotapuli, joka korjattiin ja rakennettiin osin uudelleen 1878-1879.

Luultavasti vuosien 1510-1520 välillä Kökariin rakennettiin harmaakivestä kaksilaivainen kirkko fransiskaaniluostarin käyttöön. 1600-luvun puolivälissä sen tiedetään jo olleen raunioitunut, sillä 1640-luvulla annettiin määräys uuden kirkon rakentamisesta. Suorakaiteen muotoinen puukirkko palveli seurakuntaa 1646-1785.