Hankin kirjan ilmestymisvuotensa kesällä, mutta jostain syystä se oli silloin jonkunlainen pettymys. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen tartuin siihen uusin silmin ja kas, sehän onkin vallan mainio.
Muistan aikoinaan kritisoineeni kirjan olevan enemmänkin vihko ja kuvituksensa turhan suppeaa. Näin se tavallaan on vieläkin, mutta nyt ymmärsin tekstien olevan tärkeämpiä kuin kuvat. Luolia on ensinnäkin erittäin vaikea kuvata ja usein niiden ympäristö on sellainen, että kuvaan ei edes mahdu kuin murto-osa alueesta.
Kesäläisen kirjassa on luolaopastus hoidettu perinteisellä tavalla eli kerrottu perusteellisesti ajo-ohjeet kohteisiin. Koska itselläni ei ole vieläkään nykymenoon niin kovasti liittyviä navigaattoreita tai älypuhelimia, löydän osoitteeni kuten aina ennen vanhaankin. Eli saatan pysäyttää jonkun satunnaisen kävelijän ja kysyä häneltä tietä. Eipä se kovin vaikeaa ole. Suorastaan vituttaa, että suunnilleen kauppareissuakin varten pitää nykyään virittää navigaattori päälle!
Lukiessani Seikkailijan retkioppaan Varsinais-Suomen luoliin havaitsin, että olen käynyt ainakin seuraavissa siinä mainituissa paikoissa:
Pirunpesä, Turku
Härmälän rotko, Masku
Mätikän luola, Masku
Jeremian luolat, Kustavi
Pärkänvuoren luolat, Uusikaupunki
Vielä olisi paljon koluttavaa aivan lähistölläkin. Esimerkiksi Ryövärinluola Kaarinassa on käymättä, samoin aivan lähellä oleva Luolavuoren luola Turussa.
Vaikka en yhteenkään kapeaan onkaloon tai ahtaaseen paikkaan itseäni kovin mielelläni tunke, on tällaisia luontokohteita mielenkiintoista nähdä ja valokuvata. Päiväreissuina mitä mainioimpia kohteita.
Maskun Mätikän luolaan sentään mahtui isompikin äijä vaivatta. Syksyllä 2012 moista luonnonihmettä katsomassa olivat myös arkeologi Timo Sepänmaa ja luontoharrastaja Harri Nato Leino.
