Ruissalon Kansanpuistossa ja Rantapromenadilla

Kävin tänään happihyppelyllä Turun Ruissalossa kirpeän raikkaassa pakkassäässä. Perinteisen Saaronniemen sijaan suuntasin tällä erää Kansanpuistoon, joka suurelle yleisölle on varmaan tutuin Ruisrockin pitopaikkana.

Kansanpuiston takaa jatkuu Ruissalon saaren alkupäästä lähtevä Rantapromenadi. Se on pitsihuviloineen ruotsinlaivaristeilijöille vakionäky, mikäli on hiukankin pitänyt simmujaan auki ja maisemia katsellut. Tietysti jos on korkannut välittömästi laivalle astuttuaan ja palatessa istuu vaikka krapulapaskalla, saattaa moinen jäädä helposti huomaamatta.

Sunnuntai 4. helmikuuta oli kuluvan talven toiseksi komein päivä Turun seudulla. Hienointa tähän mennessä on ollut kaksi viikkoa sitten, tammikuun 21. päivä, jolloin pakkashuurre teki luonnosta käsittämättömän upean. Tuskin kellään oli tänäänkään ruikuttamista ulkona liikkuessaan.

Maria ja Lumi Turun linnassa

Kävin hiljattain kuvaamassa ystävääni Mariaa ja hänen suloista Lumi-tyttöään talvisessa Turun linnan ympäristössä.

Kiinassa asuvat äiti ja tytär olivat ensimmäistä kertaa yhdessä talvella Suomessa. Lumi tuntui tykkäävän kovasti liukastella ja temmeltää Linnanpuiston jäisellä nurmella. Oli lieviä vaikeuksia saada hänet pysymään hetkeäkään paikallaan, mutta samalla se toi kuvaustilanteeseen vauhdikkuutta.

Tammikuisen iltapäivän viima oli sen verran raaka ja päivänvalo käymässä vähiin, joten kovin kauan linnalla ei ihmetelty.

Viime heinäkuussa Turun Ruissalossa puolestaan oli aivan päinvastainen tilanne, aurinko paistoi ja valoa oli vaikka muille jakaa. http://kaislatuuli.blogspot.fi/2017/08/maria-ja-lumi-ruissalossa.html

Nyt mentiin näillä ja kelpo ruutujahan tuosta syntyi.

Ruissalon kärki pakkaspäivänä

Pari edellistä blogipostaustani ovat käsitelleet sunnuntaita 21. tammikuuta, jolloin lounaisrannikolla oli harvinaisen komea pakkaspäivä. Tuolloin tehdyn maakunta-ajelun päätteeksi poikkesin Turun Ruissalon Saaronniemessä ja Kolkanniemessä.

Hienon ilman olivat huomanneet sadat muutkin ihmiset. Autoja tuli ja meni tasaisena virtana Ruissalon Puistotiellä. Saaronniemen parkkipaikalta sai hakemalla hakea vapaata ruutua.

Vaikka samoilla kulmilla tulee ulkoiltua varsin usein, harvoin Ruissalon kärki näyttää samalta kuin edellisellä kerralla. Tällä erää huurre oli tarttunut puihin ja kasveihin siihen malliin, että maisemat olivat melkein kuin satukirjasta.

Paraisten ja Littoistenjärven jälkeen Ruissalo oli melko täydellinen lopetus hienolle talvipäivälle.

Littoistenjärven jäällä

Liedon ja Kaarinan kuntien alueella sijaitseva Littoistenjärvi sai rutkasti mainetta viime vuoden alkukesällä, jolloin sinne kaadettiin valtavat määrät kemikaaleja. Järvi kirkastui parissa päivässä ja näytti alkuun tolkuttoman epäluonnolliselta. Aivan kuin kyseessä olisi ollut jokin kreikkalainen vesistö.

Vaikka lahnoja ja muita kaloja kuolikin tonnikaupalla, oli puhdistaminen varmasti sen väärtti. Alkuhuuman laannuttua järvi palasi normaalimpaan asuunsa, eikä turkoosin väristä kirkasta vettä ole sen koommin ollut.

Valtakunnalliseksi uutiseksi kohonnutta vettä voi tiirailla vaikkapa toukokuisesta blogijutustani http://kaislatuuli.blogspot.fi/2017/05/kirkastunut-littoistenjarvi.html

147,5 hehtaarin kokoisessa järvessä on kaksi pientä saarta ja yksi luoto. Joskus on ollut mielessä jos pääsisi niissä käymään. Sunnuntaina 21. tammikuuta se yllättäen toteutui. Järven jäällä oli kymmenittäin ihmisiä, josta päätellen kävely oli oikein turvallista. Ei muuta kuin sekaan vaan.

Kauniina talvipäivänä ei tuullut pätkääkään, joten reilun kymmenen asteen pakkasessa tarkeni hyvin. Aivan yhtä reippaasti en uskaltanut talsia kuin maalla, sillä hennon puuterilumen alla oli liukas jää. Pulkan- ja suksien jäljissä eteni sentään vähän reippaammin.

Toisessa saaressa on ollut jonkinlainen rakennus. Asunnoksi liian pieni, mutta sauna se on saattanut hyvinkin olla. Ehkä läheisen verkatehtaan porukka on aikoinaan käyttänyt sitä.

En ollut moneen vuoteen ollut jäällä. Kokemus oli pitkästä aikaa oikein piristävä. Päiväkin sattui olemaan talven komein.

Paraisten Lillholmen 21. tammikuuta

Sunnuntaina 21. tammikuuta oli upea pakkaspäivä Turun seudulla. Mittari näytti monessa paikassa karvan verran yli kymmenen miinusasteen.

Huurre yhdistettynä auringonpaisteeseen oli sellainen yhdistelmä, että autohan oli startattava jo ennen aamukymmentä, jotta pääsee kuvausreissulle. Moista päivää ei voinut jättää hyödyntämättä. Erityisesti puut olivat mahtavan näköisiä. Veikkaan, ettei kuluvana talvena tällaista keliä enää tulekaan.

Tapanani on ollut käydä Paraisten Lillholmenissa juuri pakkaspäivinä. En muista mistä kimmoke moiseen mahtoi joitakin vuosia sitten tulla, saattoi olla ihan jonkun sunnuntaiajelun peruja. Alue on erityisen komea kunnon pakkasella.

Ensimmäisen kerran olin Lillholmenissa kesällä 1989. Tuolloin saaressa järjestettiin Råttisrock -nimistä festivaalia. Esiintyjinä oli aikansa kotimaisia huippuja englanninkielisen rokin saralta - Boycott, Gringos Locos, Hearthill, Wild Force ja Horsepower ainakin veivasivat saaristomaisemissa. Sääli, ettei tuollaista tapahtumaa ole enää.