Loppiaisena Kuuvannokalla

Tämän viikon tiistaina 6. tammikuuta vietettiin loppiaista. Se on kristillinen juhla, joka merkitsee Jeesuksen syntymän ilmoittamista maailmalle. Minulle loppiainen puolestaan merkitsee etupäässä sitä, ettei silloin tarvitse mennä töihin, mikäli se osuu arkipäivälle. 

Koska viimeiset kuukaudet ovat olleet todella surkeita kelien puolesta, saatiin nyt Turun seudullekin talvi. Moni tuntuu rakastavan yli kymmenen asteen pakkasia ja lumihangessa tarpomista. Itse en talvea kaipaa muuta kuin sen puolesta, ettei aina sataisi vettä ja olisi harmaata. 

Lähdin puolenpäivän tienoilla Ruissalon Kuuvaan, jossa aikomuksenani oli kuvata pakkasen kourissa höyryävää merta. Mutta mitä vielä; yön aikana lämpötila oli noussut kymmenellä asteella ja auton mittari näytti vaivaista miinus kahta. 

Pyhäpäivästä huolimatta ihmisiä oli liikkeellä vähän. Kaksi lintumiestä käveli tiellä vastaan. Perillä nuoripari teki lähtöä juuri kun pääsin rannalle. Kiikarisankareista poiketen he tervehtivät.

Airistolla ei ollut meren jäätymisestä tietoakaan näillä pakkasasteilla. Tuulisessa kelissä ilma tuntui kuitenkin paljon paria astetta kylmemmältä, joten Kuuvannokan kallioilla ei voinut kovin pitkään kuljeskella. 

Ylimmässä kuvassa näkyvä Loistokari on näyttää olevan yhä myynnissä. Hintapyyntö on 680 000 euroa, jolla saisi ikioman saaren mökkeineen Turun edustalta. Tarkemmin https://www.etuovi.com/kohde/21434216

Saaronniemessä loppiaisena

Loppiaisena 6. tammikuuta oli komea talvisää. Jotta päivä ei olisi mennyt aivan harakoille, suuntasin Turun Ruissaloon kamera mukanani. 

Tätä kirjoittaessani tammikuun puolivälissä ilma on reippaasti plussan puolella. Jopa niin, että eräs kaveri tekstaili päivällä ja ihmetteli kun lämpömittari näytti peräti yhdeksää plusastetta! 

Minua ei käänne säässä oikeastaan haittaa pätkääkään. Tiet ja maasto alkavat olla jo täysin sulia. Sikamaisten sähkölaskujen aikakaudella säästyy kustannuksissakin. Mutta iltapäivälehtien keksimä "valkoinen kurittaja" ehtii varmaan vielä iskeä ennen kuin kevät koittaa. 

Lenkilläni saaren kärjessä Saaronniemessä ehti hyvin tallentaa talvisia maisemia ennen kuin aurinko painui mailleen. 

Kolkannokassa kummastelin valtavista jääharkoista koottua, päältä avonaista kuutiota. Rakennelman ympärille kokoontui muitakin uteliaita. Jäälevyt olivat ilmeisesti peräisin rantakivikosta, josta nostettu valtavina paloina. Muuta selitystä emme keksineet.

Loppiaisen luontokuvia osa 1 - Ruissalo

Sääpalvelu Forecan mukaan loppiasena 6. tammikuuta olisi Turun seudulla ollut luvassa -6 pakkasta ja aurinkokin pilkahdellut pilvien välistä silloin tällöin. 

Odottelin yhteentoista asti aamun valkenemista ja lähdin ajelemaan Ruissaloon. Ilma ei erityisen Foreca-kirkas ollut, mutta pitkin syksyä yläkerran asunnosta kuuluneet äänet saivat aikaan sen, että lähdin ulos ennen kuin oli tarkoitus. 

Naapurissani asustelee nykyään Turun kovin imuroija. Ei voi olla kovempaa. Hän rassaa jonkinlaisella telaketjusuuttimellaan lattiaa kaksi kertaa päivässä vähintään 20 minuuttia kerrallaan. Joka ainoa päivä. 

Kerrankin voi sanoa, että onneksi olen vuorotyössä, jolloin toinen varvi saattaa jäädä kuulematta. Ääni on hermoja raastava. Toiminta tapahtuu pääsääntöisesti ns. virka-aikana, jolloin siihen on vaikea puuttua.

Vitutuskäyrä oli korkealla kun kaasuttelin kohti Ruissaloa. Pakkashuuruiset puut eivät kaupungissa näkyneet lainkaan, mutta Ruissalon sillan lähestyessä alkoi tapahtua. Oli vähän kuin eri maailmaan olisi saapunut ja imurisankarikin unohtui hetkeksi. 

Käväisin ensin Kansanpuistossa. Auton mittari näytti -3. Porukkaa oli liikkeellä jonkun verran, lapsiperheitä grillaamassakin. Pujottelipa joku äiti lastenvaunuilla roposella rannallakin, jonka pitäisi olla hiekkaranta. Ainakin kesäisin. 

Viime viikolla kuollut Alexi Laihokin tilutti soolojaan Children Of Bodom-yhtyeensä keulilla Ruisrockin aikaan samaisella paikalla. 

Ruissalon kärjessä Saaronniemessä odotti vähän erilainen luonto. Huurretta ei ollut lainkaan, syynä varmaan aavemman meren läheisyys ja sen tuoma lämpö. 

Lenkkini kattoi tällä erää vain Saaronniemen uloimman kärjen Kolkannokan. 

Saaronniemessä loppiaisviikonloppuna

Viime viikonloppu oli normaalia pitempi loppiaisen takia. Tuolloin oli hyvin aikaa käydä luonnon helmassa vähän happihyppelyllä. Reilun kolmen kilometrin lenkki tehtiin vaihtelevassa säässä Turun Ruissalon Saaronniemessä.

Arkipyhiä viettelenkin nyt oikein suurella antaumuksella. Nimittäin viime marraskuun alussa voimaan tulleen, Postin kieroileman umpisurkean työehtosopimuksen mukaan arkipyhistä ei olisi saanut senttiäkään palkkaa.

Onneksi ammattiliiton järjestämässä työtaistelussa tuli voitto. Thaimaalaisilla marjanpoimijoillakin on varmasti Kuusamon korpimailla paremmat edut kuin mitä Medialiiton työehtosopimuksella yritettiin meille ajaa.

Tällä kertaa perinteinen Kolkannokka jäi välistä kokonaan ja reitti kulki Suomen suurimman siirtolohkareen, Kukkarokiven, suuntaan. Siellä tulee harvemmin käytyä, joten vaihtelu virkisti.

Koirien uimarannalla oli suorastaan raukea tunnelma. Meri oli rasvatyyni ja näkymät Nesteen öljyjalostamolle, Pernon telakalle, Naantalin satamaan sekä Kukkarokivelle aivan mahtavat.

Rantakalliot olivat paikka paikoin liukkaita, mutta hyvin pärjäsi kun vähän katsoi mihin jalkansa lykkäsi. Kukkarokivi muuten muistutti tästä vinkkelistä valtavaa sammakkoa.

Lähetin alla olevan, vastavaloon kuvatun kaislikkofoton Facebookin suosittuun Turku kuvin ja sanoin-ryhmään. Se on saanut yllätyksekseni hyvän vastaanoton, tykkäyksiä on tätä kirjoittaessani  peräti 343 kappaletta ja kommenttejakin useita.

Jostain syystä kaikki kuvaa kommentoineet ovat naisia. Tiedä sitten mikä kuvassa juuri heihin vetoaa. En nyt kuitenkaan näkisi, että aihe on mitenkään erityisen feminiininen, mutta ilmeisesti sitten.

Joku varmaan ihmettelee miksi kuva on "yllätyksekseni" saanut hyvän vastaanoton. Se perustuu siihen, että usein kyseisessä ryhmässä näkee niin paljon kehnoja kuvia, ettei mitään rajaa!

Ei tulisi mieleenkään lähettää näytille jotain sellaista, jossa rajaus aivan päin honkia, aihe luokkaa puhelintolppa ja valotus kuin paskahuusin reiästä. Absurdia kyllä, saattaa kuvien vastaanotto olla luokkaa "Siis aivan ihana! Oot sä sitten paras." tai "Upea! Kyllä sää sitten osaat ottaa kuvia!". Välillä ei voi kuin kummastella.

Saaronniemessä loppiaisena

Käväisin loppiaisena 6. tammikuuta Turun Ruissalon Saaronniemessä. Tarkoitus oli heittää pikku kävelylenkki ja samalla tiirailla potentiaalisia valokuvauskohteita.

Auton mittari näytti kahdentoista astetta pakkasta. Kun päälle lasketaan pureva viima, oli lukema varmasti käytännössä paljon kovempi.

Ehkä juuri pakkasen takia Ruissalon kärjessä ei pahemmin ollut ihmistä liikkeellä. Pari venäjää puhuvaa seuruetta ohitin ja jopa ymmärsin yhden kohdan erään vanhemman rouvan puheesta. Hän nimittäin laski joutsenia ja höpötti samalla todennäköiselle lapsenlapselleen"raz, dva, tri".

Muuten oli oikein mainio ulkoiluilma, mutta valokuvaushommiin vähän turhan kylmä. Kamera kyllä toimi, mutta kädet tuppasivat pahemman kerran jäätymään. Kuvasaalis oli mielestäni siitä huolimatta melko onnistunut.