Viime viikolla YLE Teemalta tuli mielenkiintoinen ohjelma turkulaisista entisistä underground-miehistä - puolituntinen K.J. Kosken ohjaama dokumentti Hurjan pojan koti.
Minulle ei selvinnyt mistä ohjelman harhaanjohtava nimi tulee. 1960-luvun turkulaiset nuoret miehet eivät ainakaan nykymittapuun mukaan olleet järin hurjia. Nimi viittaisi Turussa lähinnä Kakolan vankilaan.
Ohjelma on kuvattu vuonna 1986. Kulttuurihistoriallisesti se on varsin mielenkiintoinen. Kauppakeskittymä Hansakorttelin avajaiset, puretun ja vain osin säästetyn Julinin talon karu rakennustyömaa, turkulainen muuttuva katukuva ylipäätään sekä etenkin runoilija Markku Innon jutut kiinnostivat. Kolmessakymmenessä vuodessa kaupunki on muuttunut paljon, vaikkei sitä ehkä huomaakaan siellä liikkuessaan.
1960-luvun lopulla nuori taitelijaporukka koki turkulaisen kulttuurielämän niin surkeana, että sille oli aika tehdä jotain. Suomen talvisota 1939-40 -yhtyeen- ja performanssiryhmän perustaneet sekä keikoillaan erikoisia ohjelmanumeroita esittäneet nuorukaiset kuten Into ja sika-aiheisilla teoksillaan kohahduttanut taiteilija Harro Koskinen olivat dokumentin pääosissa.
Hurjan pojan kodissa on pätkä Eerinkinkadulla sijainneen äänilevykauppa Levymyynnin tiloista. Äänessä on omistaja, muutamaa vuotta myöhemmin edesmennyt Pentti Siivonen. Lukion toisella luokalla vuonna 1988 olin viikon verran työharjoittelussa Levymyynnissä. Oli nostalgista nähdä liike pitkästä aikaa.
Runoilija Into täytti lokakuussa 70 vuotta. Dokumentin jälkeen häntä haastateltiin. Mies muisteli ohjelman tekoa ja jutteli ohessa niitä näitä.
Innon kuivahkon rauhallinen ja jopa kyyninen tapa jutella jäi mieleeni jo 80-luvun puolivälissä. Tuolloin näin miehen ensimmäisen kerran Turun musiikkikirjastossa, joka oli hänen päivätyöpaikkansa. Veikkaan, että häntä tuskin kannattaa haastaa väittelyyn, ellei itsellä ole sana pirun hyvin hallussa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dokumentti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dokumentti. Näytä kaikki tekstit
maanantai 16. marraskuuta 2015
tiistai 14. helmikuuta 2012
Rock-Suomi -dokumentit Yle Teemalla
Rock-Suomi on kymmenosainen dokumentti suomalaisen rockin vaiheista. Yhden totuuden sijaan sarjassa tehdään kymmenen matkaa. Kukin jakso sukeltaa tietyn tyylilajin tai musiikillisen lähestymistavan näkökulmasta kotimaisen rock-kulttuurin evoluutioon. Faktojen takaa metsästetään peruskronologian ja ensyklopedisen nippelitiedon sijaan unelmien, motiivien ja elämysten historiaa pioneerivuosista nykyaikaan.
Mistä suomalainen rock ja sen tekijät ovat ammentaneet eri aikoina käyttövoimansa ja omintakeisen ilmaisunsa? Mitä luovalla vimmalla on ollut vastassa suomalaisessa todellisuudessa? Mitä historiasta on jäänyt elämään?
Runsaasta haastattelumateriaalista ja sekä virallisista että yksityisistä arkistolähteistä kootusta aineistosta on rakennettu kokonaisuus, jossa välittyy myös kotimaisen rockin visuaalinen ja tyylillinen olemus tuoreella tavalla.
Sarjassa kuultavat todistajalausunnot edustavat rockin kenttää poikkeuksellisen laajasti ulottuen suuren yleisön ikoneista alakulttuurien kulttinimiin; jaksojen teemoina ovat muun muassa suomirockin sielunmaisema, hip hop, laululyriikan rooli suomalaisessa rockissa, edistyksen unelma ja proge, suomalainen pop-idoli, metallin maa & "Amerikan ääni".
Sarjan osat:
1. Kapina
2. Suomirokkia
3. Edistykselliset
4. Amerikan ääni
5. Idolit
6. Sanojen takana
7. Kotipojat
8. Takapirut
9. Raskassarja
10. Valloittajat
Yle Teema esitti juuri uusintoina Rock-Suomi -dokumenttisarjan. Ensimmäisellä kerralla taisin katsoa joka jakson, nyt hieman valikoivammin ja digiboksille tallentaen. Jos ruudussa näkyi vaikka Elastinen tai Jori Hulkkonen, eihän meikäpoika sellaista soopaa kauan jaksanut. Hienosti tehdyssä sarjassa nähtiin kuitenkin 80% mielenkiintoista tavaraa.
Jaksot oli nimetty merkkillisesti. Niistä ei pystynyt vanha erkkikään päättelemään mistä mahtaa olla kyse. Esimerkiksi Kotipojat kertoi hiphoppareista. Onneksi muistin sen ensimmäiseltä esityskerralta, joten osasin nyt varoa.
Raskassarja oli varmaan helpoin nimensä puolesta. Suomalaisesta metallimusiikistahan siinä oli kyse. Jakso oli muuten oikein mielenkiintoinen, mutta sellaisten hevipioneerien kuten Stone -yhtyeen Janne Joutsenniemen tai Stratovariuksen Timo Tolkin oheen oli ängetty Mokoman Marko Annalaa ja muita mielestäni sinne sopimattomia.
Valloittajat puolestaan kertoi siitä miten suomibändit yrittivät aikoinaan päästä ison veden taa kyykyttämään rokkikansaa. Jaksossa puhuvat muun muassa Smack -yhtyeen Rane Raitsikka ja Havana Blackin Hannu Leiden mielenkiintoisia juttuja.
Tein samasta aiheesta eli suomalaisbändien maailmanvalloituksesta medianomitutkinnon seminaarityön keväällä 1998. Sivuja kertyi muistaakseni lähes 40, vaikkei yksikään suomalaisbändi ollut vielä tuohon aikaan päässyt maailmalla kunnolla parrasvaloihin. Se tapahtui vasta pari vuotta myöhemmin Daruden ja Bomfunk MC'sin kautta (jos niitä nyt voi edes bändeiksi kutsua).
Tarinoita murentuneista maailmanvalloitusyrityksistä riitti seminaarityöhön senkin edestä. Parhaana esimerkkinä siitä on Hanoi Rocksin tarina. Se kattaa alla olevasta linkistä ensimmäisen neljänneksen.
Mistä suomalainen rock ja sen tekijät ovat ammentaneet eri aikoina käyttövoimansa ja omintakeisen ilmaisunsa? Mitä luovalla vimmalla on ollut vastassa suomalaisessa todellisuudessa? Mitä historiasta on jäänyt elämään?
Runsaasta haastattelumateriaalista ja sekä virallisista että yksityisistä arkistolähteistä kootusta aineistosta on rakennettu kokonaisuus, jossa välittyy myös kotimaisen rockin visuaalinen ja tyylillinen olemus tuoreella tavalla.
Sarjassa kuultavat todistajalausunnot edustavat rockin kenttää poikkeuksellisen laajasti ulottuen suuren yleisön ikoneista alakulttuurien kulttinimiin; jaksojen teemoina ovat muun muassa suomirockin sielunmaisema, hip hop, laululyriikan rooli suomalaisessa rockissa, edistyksen unelma ja proge, suomalainen pop-idoli, metallin maa & "Amerikan ääni".
Sarjan osat:
1. Kapina
2. Suomirokkia
3. Edistykselliset
4. Amerikan ääni
5. Idolit
6. Sanojen takana
7. Kotipojat
8. Takapirut
9. Raskassarja
10. Valloittajat
Yle Teema esitti juuri uusintoina Rock-Suomi -dokumenttisarjan. Ensimmäisellä kerralla taisin katsoa joka jakson, nyt hieman valikoivammin ja digiboksille tallentaen. Jos ruudussa näkyi vaikka Elastinen tai Jori Hulkkonen, eihän meikäpoika sellaista soopaa kauan jaksanut. Hienosti tehdyssä sarjassa nähtiin kuitenkin 80% mielenkiintoista tavaraa.
Jaksot oli nimetty merkkillisesti. Niistä ei pystynyt vanha erkkikään päättelemään mistä mahtaa olla kyse. Esimerkiksi Kotipojat kertoi hiphoppareista. Onneksi muistin sen ensimmäiseltä esityskerralta, joten osasin nyt varoa.
Raskassarja oli varmaan helpoin nimensä puolesta. Suomalaisesta metallimusiikistahan siinä oli kyse. Jakso oli muuten oikein mielenkiintoinen, mutta sellaisten hevipioneerien kuten Stone -yhtyeen Janne Joutsenniemen tai Stratovariuksen Timo Tolkin oheen oli ängetty Mokoman Marko Annalaa ja muita mielestäni sinne sopimattomia.
Valloittajat puolestaan kertoi siitä miten suomibändit yrittivät aikoinaan päästä ison veden taa kyykyttämään rokkikansaa. Jaksossa puhuvat muun muassa Smack -yhtyeen Rane Raitsikka ja Havana Blackin Hannu Leiden mielenkiintoisia juttuja.
Tein samasta aiheesta eli suomalaisbändien maailmanvalloituksesta medianomitutkinnon seminaarityön keväällä 1998. Sivuja kertyi muistaakseni lähes 40, vaikkei yksikään suomalaisbändi ollut vielä tuohon aikaan päässyt maailmalla kunnolla parrasvaloihin. Se tapahtui vasta pari vuotta myöhemmin Daruden ja Bomfunk MC'sin kautta (jos niitä nyt voi edes bändeiksi kutsua).
Tarinoita murentuneista maailmanvalloitusyrityksistä riitti seminaarityöhön senkin edestä. Parhaana esimerkkinä siitä on Hanoi Rocksin tarina. Se kattaa alla olevasta linkistä ensimmäisen neljänneksen.
Tunnisteet:
Bomfunk MC's,
Darude,
dokumentti,
Hannu Leiden,
Hanoi Rocks,
Havana Black,
Mokoma,
Rane Raitsikka,
Rock-Suomi,
Smack,
Stone,
Stratovarius,
suomirock,
Timo Tolkki,
YLE Teema
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


