Kreetan matka osa 1 - Rethymno Village Hotel

Olin toukokuussa viikon lomareissulla Kreetan saarella Kreikassa. Mukana matkassa oli työkaverini Kake Ahlroth, jonka kanssa olemme matkailleet aiemmin muun muassa Bulgariassa ja Turkissa. 

Matkanjärjestäjänä oli Top10 Matkatarjoukset, joka hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta on matkatoimisto, eikä mikään kooste tarjouskohteista. Samaa firmaa olen käyttänyt muutaman kerran ennenkin, eikä järjestelyissä ole ollut moittimista. Hintaansa nähden heidän matkansa ovat varmasti halvimmasta päästä mitä tarjolla on. 

Reissu maksoi kaikkinensa kuutisen sataa euroa. Sisältäen suorat lennot Helsinki-Vantaalta Kreetan Haniaan, majoituksen, matkalaukut, lentokenttäkuljetuksen sekä ruuat ja juomat. 

Hotellimme oli Rethymnon kaupungin ulkopuolella sijaitseva Rethymno Village Hotel. Matkaa keskustaan oli eräiden tietojen mukaan seitsemän kilometriä, mutta kun taksin penkiltä seurasin matkantekoa, oli se mielestäni pitempi. 

Koska olimme liikkeellä toukokuun alkupuolella, Kreetan kesänkausi vasta starttaili. Paikkoja oli jo auki, mutta kolmen tähden hotellissamme olimme vuoden ensimmäinen turistiryhmä. Pian jälkeemme alkoi jengiä lapata paikalle enemmänkin. 

Top10 Matkatarjoukset-porukassa Kreetalle saapui tusinan verran ihmisiä, jotka kaikki majoitettiin samaan hotelliin. Sakkia oli muun muassa Oulusta, Helsingistä ja Nauvosta. 

Huoneemme oli avara ja sijainniltaan erinomaisessa paikassa. Ehkä kakkoskerros olisi ollut maantasoa parempi, mutta tästä osoitteesta oli vain parikymmentä metriä allasbaariin ja ihmisten ilmoille. Meteliä ei tainnut kuulua kuin yhtenä ehtoona, sekin lomaviikon loppupuolella. 

Näinkin kranttu ruokailija kuin minä sain aterioilla helposti lautasen täyteen. Sipuli- ja valkosipuli eivät näköjään Kreetalla ole mitään kansallisruokia kuten monessa muussa paikassa, joten ei tarvinnut alvariinsa varoa mitä lautaselle päätyy. 

Rethymno Villa Hotelia mainostettiin all inclusive-hotellina eli majoituspaketti sisältää ruuat ja juomat. Näin toki olikin, mutta juomapuoli tuotti karvaan pettymyksen. Elin sellaisessa kuvitelmassa, että imuroisin allasbaarissa esimerkiksi bacardicolaa illat pitkät, mutta mitä vielä. Tämän hotellin juoma-alluun eivät drinkit kuuluneet.  

Tarjolla oli vaahtoavaa kakkosolutta sekä takuulla maan halvinta puna- ja valkoviiniä. En koskenut moisiin litkuihin saapumispäivämme jälkeen. Sain sellaisen käsityksen, että porukallemme juotettiin viime syksystä jääneet tankit, jolloin vanhasta varastosta päästiin kätevästi eroon. 

Hotellin allasbaarin kaljahanat olivat olivat pohjanoteeraus. Yritin pari kertaa saada mukia täyteen, mutta hanoista tuli pelkkää vaahtoa. Laskeuduttuaan siitä jäi sentin liru mukin pohjalle. Juomalaseina oli kertakäyttöisiä pahvimukeja, joita esimerkiksi työpaikallani käytetään kahvikuppeina. 

Erään helsinkiläispariskunnan toinen osapuoli oli sen verran sinnikäs, että parin päivän treenauksen jälkeen hänen mukiinsa ei päätynyt vaahtoa ollenkaan. Kaveri kertoi nauttivansa kotipuolessakin kopan kaljaa päivässä, jonka ohessa kuluu kolme askia tupakkia. 

Hotellista oli kivenheitto Platanian rannalle. Kunhan ylitti maantien ja käppäili kaksi sataa metriä eteenpäin, niin oli jo perillä. 

Välimeri näytti eri puolensa viikon aikana. Paikoin oli niin armoton aallokko, ettei uimaan ollut mitään asiaa. 

Auringonpalvojia ei vielä tässä vaiheessa kautta pahemmin ollut, mutta sentään jokunen uskaltautui veteenkin asti. Itsekin yritin eräänä päivänä uida, mutta tällainen isompikin äijä lenteli rantavedessä kuin kaarnavene. Meri oli välillä rauhallinenkin. 

Pohjois-Kyproksen kiertomatka osa 2 - Salamis Bay Conti Hotel

Pääsiäisen jälkeen startanneen Pohjois-Kyproksen kiertomatkan ensimmäinen etappi oli Famagustan kaupungin lähellä sijaitseva viiden tähden hotelli Salamis Bay Conti.

Matkalaiset jaettiin busseihin Ercanin lentokentän pihalla. Luojan lykky, että oppaaksemme sattui kuvankaunis, Pohjois-Kyprokselta kotoisin oleva Sewim. Häntä kelpasikin kuunnella ja varsinkin katsella koko viikon - huomattavasti mielummin kuin kahta muuta opasta, jotka olivat kaljupäisiä äijiä.

Salamis Bay Conti Hotel oli valtavan kokoinen kompleksi aivan meren tuntumassa. Päätalon lisäksi siinä oli useita matalampia rakennuksia, uima-altaita, lasten leikkipuisto ja vaikka mitä. Varmasti täyden palvelun lomakeskus jos niin halusi. Ryhmämme majoitettiin näihin puitteisiin kolmeksi yöksi.

Matkatoimiston kautta järjestetty ruokapaketti sisälsi aamiaisen lisäksi illallisen, joka oli herkkuja notkuva noutopöytä. Tai tarkemmin kymmeniä pöytiä.

Koska olen lihaa syövä heteromies, enkä suinkaan kukkakaalin ystävä, olin ihmeissäni hotellin ruokavalion suhteen. Liharuokia ei nimittäin talossa ollut kuin ensimmäisenä ehtoona, jolloin onnistuin kuin ihmeen kautta löytämään lihapullia. Kaikenlaista muuta vatsantäytettä toki senkin edestä. Moni muukin matkalainen kummasteli tilannetta, mutta oli tyydyttävä siihen mitä löytyi.

Lihan puutteen lisäksi huomioni kiinnittyi jälkiruokapöytiin, joissa sokeriliemi oikein valui pitkin leipurien luomuksia. Näky oli suorastaan etova. Turkkilaisille, joiksi suurimman osan tummemmista turisteista oletin, makeat herkut maistuivat erinomaisesti. Etenkin naisista näki jo kaukaa, että kakkuja on ennenkin syöty kassikaupalla.

Vaikka olimme muslimialueella, hotellissa ei ollut viinasta minkäänlaista pulaa. Tarjoilu pelasi erinomaisesti. Iltaisin istuimme allasbaarissa kumoamassa maukkaita drinkkejä Välimeren aaltojen pauhatessa taustalla.

All inclusive-viinapaketti maksoi Salamis Bay Conti Hotelissa vaivaiset 12 euroa päivältä. Sen arvosta drinkkejä imuroi varmasti jopa absolutisti.

"Viina-allua" ei bussilaisistamme luullakseni ottaneet muut kuin minä ja Sunttu Sundell sekä Oulun seudulta kotoisin ollut mukava pariskunta. Heidän kanssaan tulikin iltaa istuskeltua lasi kourassa, kun päivät puolestaan kuluivat bussilla suhatessa ympäri Pohjois-Kyprosta.

Oma kämppämme oli hieman kauempana päätalosta. Se olisi voinut hyvin olla oma itsenäinen hotellikin. Muuten ei ollut valittamista, mutta vessasta lähti armoton viemärinhaju, joka ei poistunut vettä valuttamallakaan. Etenkin aamuisin lemu oli kammottava. Emme kumminkaan jaksaneet valittaa asiasta, kun huoneessa ei käyty muuta kuin nukkumassa.

Salamis Bay Conti Hotelin liepeillä oli kai aikoinaan ollut rantabaareja ja muuta aktiviteettia. Suuren luksushotellin valmistuttua ne ovat joutuneet lopettamaan ja kyyhöttivät nyt jykevän aidan takana hylättyinä turistien ihmeteltävänä.

Rodos osa 3 -Mandrakin satama

Juhannuksen alla Rodokselle suuntautuneen lomareissun kuvasatoa on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Jotta kuvat eivät jäisi kansioihin pölyttymään, naputtelen tällä kertaa pari sanaa hotellin lähellä olleesta alueesta, Mandrakin satamasta. Tietenkin kuvien kera.

Mandrakin sataman portilla uskotaan olleen Rodoksen kolossin. Se oli valtava patsas, yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Kolossi seisoi haarat levällään sataman suulla. Laivat lipuivat sen alta satamaan ja pois sieltä.

Todellisuudessa tällaista rakennelmaa tuskin kukaan on pystynyt tekemään. Patsas lieneekin seissyt jossain sataman lähistöllä ja hieman tukevammassa asennossa.

Kolossuksen rakentaminen kesti 12 vuotta ja valmistui 282 eaa. Patsas seisoi sataman sisäänkäynnin luona vuosia, kunnes voimakas maanjäristys iski Rhodokseen vuoden 226 eaa. tietämillä. Kaupunki vahingoittui pahasti, ja Kolossi rikkoutui heikoimmasta kohdastaan -- polvesta. Rhodokselaiset saivat välittömästi tarjouksen Egyptin Ptolemy III Eurgetesilta, joka kattoi patsaan korjauskulut. Rhodokselaiset kysyivät neuvoa oraakelilta, joka neuvoi kieltäytymään tarjouksesta. Niinpä Ptolemyn tarjous hylättiin.

Patsas makasi maassa rikkinäisenä lähes vuosituhannen. Vuonna 654 jaa. arabit valloittivat Rhodoksen. He hajoittivat patsaan jäänteet osiin ja myivät ne Syyriaan. Kerrotaan, että palaset kuljetettiin Syyriaan 900 kamelin selässä. (koulut.nokiankaupunki.fi)

Hotelli Constantinin sijainti oli keskeinen syy, miksi juuri se valittiin majoituskohteeksi matkaa varattaessa. Mandrakin sataman läheisyys vaikutti ainakin omalta osaltani siihen melkoisesti. Maisemat ovat hienoja ja joka paikkaan on lyhyt matka. Kuten vaikka Rodoksen vanhaan kaupunkiin.

En tiedä oliko kyseessä klassinen huijaus vai mikä, mutta sellaisen kohteeksi jouduin satamassa. Olen yleensä sen verran ystävällinen ja sosiaalinen, että pysähdyn juttelemaan ventovieraiden kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, jos jollakin on jotain asiaa.

Eräänä lomaviikon päivänä kun käppäilin kaikessa rauhassa satamassa, hyvännäköinen musta pimu huuteli minulle jotain englanniksi. Kun pääsin lähemmäksi, oli hän jo kaulassani killumassa. Pian hän kietoi ranteeseeni keltaisen narunpätkän, jossa oli tekohelmiä. Moinen koru toisi hyvää onnea.

Mutta rahaa hänen piti saada siitä hyvästä. Kaksi euroa, jotka kaivoin taskustani, ei kuulemma riittänyt alkuunkaan. Kun vihdoin tajusin kyseessä olevan silkan kusetuksen, yritin pyristellä pois paikalta.

Samalla hetkellä naisen avuksi tulla tupsahti kaksi muuta afrikkalaisneitokaista. Kauhea huuto ja pälätys alkoi. Annoinkin sitten enemmän rahaa, jotta pääsin tilanteesta pois. En halunnut herättää huomiota olemalla tällaisen hälinän keskipisteessä.

Harmittaa vieläkin. Oli kallis narunpätkä...

Mandrakin satamasta lähtee paljon turistipaatteja muun muassa Lindokselle ja Symille. Hinnat tuntuivat ihmeen huokeilta. Suomessa venereissut maksavat siinä 50 euron kieppeillä, kun Rodoksella pääsi 15 - 20 eurolla päiväksi merelle.

Sataman tuntumassa voi vaikka ajella lasipohjaveneellä. Kirkas vesi näyttää pohjan niin hyvin, että satama-allas tuntuu hyvin matalalta.

Rodoksen kaupungin kaltaisessa turistirysässä on monenlaista yrittäjää. Tämä pikkupoika kyltteineen oli niin hellyyttävä, etten pystynyt kävelemään ohi antamatta rahaa kuppiin. Koiranruokaa tuossa tosin näyttää jo olevankin, mutta ideana kekseliäs. Vastineeksi hän luritti haitarillaan pätkän jotain sävellystä.

Myöhemmin huomasin kun pojan äiti (tai valvoja) hieroi käsiään yhteen vähän matkan päässä.