Näytetään tekstit, joissa on tunniste Steve Harris. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Steve Harris. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Iron Maiden Hämeenlinnassa

Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuistossa viime kesänä esiintyneen AC/DC:n missaaminen jäi harmittamaan sen verran paljon, että kun kuulin tänä kesänä samaan paikkaan tulevan toisen vanhan suosikkibändini Iron Maidenin, aloin jo suunnittelemaan reissua.

Varmaa se ei oikeastaan ollut kuin melkein loppumetreille saakka, sillä samaksi päiväksi kaavailtu luontoreissu Jurmon saarelle olisi vienyt voiton. Kun lopulta selvisi, ettei sellaista ollutkaan, oli Iron Maiden taas niskan päällä.

Tuskin menen enää mistään hinnasta esimerkiksi Hartwall Areenalle konsertteja katsomaan. Festari- ja ulkoilmakeikat ovat ehdottomasti paras vaihtoehto. Kantolan tapahtumapuistokin tuntui juuri sopivalta ja väljältäkin 23 000 Maiden-vieraan asteltavaksi.


Anniskelualueelta käsin lava oli pirun kaukana, mutta ei tullut mieleenkään lähteä rynnimään lähemmäs. Minulle kun on aivan sama näenkö tarkkaan esimerkiksi miten rumpali Nicko McBrain käsittelee soittimiaan. Pääasia että musiikki kuuluu, näkee tuttuja ja janon yllättäessä on runsaasti kaljaa saatavilla. Vain näköalaa peittänyt massiivinen miksaustorni häiritsi hieman tunnelmaa.

Portilla järjestysmies takertui kaulassani killuvaan kameraan, kuten olin arvellutkin tapahtuvan. Samalla se oli oiva syötti sille, että hän ei huomannut kopeloida taskujani ollenkaan, joten sain kuljetettua vodkapullon sisälle vaivatta.

Lopulta neljäs järjestysmies ymmärsi, ettei kamerani ollut säännöissä kielletty järjestelmäkamera. Pykälä on muutenkin aivan päin honkia - nykyään melkein kaikki kuvaavat kännyköillä keikkoja ja ne ovat vielä samana päivänä Youtubessa kaikkien ihmeteltävänä. Kunnon kameraa ei sen sijaan saa viedä tapahtumiin.


Iron Maiden-päivää voi periaateessa kutsua festivaaliksikin, sillä lämmittelijäbändejä oli peräti neljä. Yhtyeen pomon Steve Harrisin pojan bändi The Raven Age aloitti keikka-illan sen verran varhain, että orkesteri jäi väliin.

Stratovarius soitti seuraavana. Orkesteri on tunnettu suomalaisten Maiden-fanien keskuudessa ja vastaanotto tuntui lämpimältä. Kolmannen bändin, ruotsalaisen viikinkimetallia soittavan Amon Amarthin kanssa se olisi voinut hyvin vaihtaa järjestystä.


Amon Amarthilla on asenne kunnossa, mutta kammottava örinälaulu pilaa kaiken. Laulaja Johan Hägg oli opetellut jonkun verran suomea ja lausui yllättävän hyvin välispiikkejä.

Neljäntenä lavan vallannut ruotsalainen Sabaton on Suomessa ja muuallakin nykyään varsin suosittu. Joidenkin mielipiteideen mukaan bändi esiintyy maassamme liian usein ja jopa kyllästymiseen asti. Kaikkien vesaloiden, sannien ja elastisten joukossa se on kumminkin erittäin tervetullutta.

En omista yhtään Sabatonin levyä, mutta muutama biisinsä on jäänyt mieleen. Sota-aiheisista sanoituksistaan tuttu yhtye esitti kaksi Suomeakin koskevaa kappalettaan. Talvisodan ja Lauri Törnistä kertovan Soldier Of 3 Armiesin.

Pääesiintyjä Iron Maidenin settilista oli semikarua luettavaa. Ymmärrän toki, ettei yhtye voi olla pelkkä vanhoja hittejään suoltava jukeboksi, mutta kun uusimmalta levyltä soitellaan valtava määrä kappaleita, on se mielestäni vähän väärin.


Ruisrockissa kesällä 2000 Maiden esitti muistaakseni seitsemän biisiä silloiselta uutuuslevyltään Brave New World. Homma tuntui kummalliselta. Lopuksi tuli neljä-viisi vanhaa 80-luvun hittiä. Kantolassa en tuntenut sentään samoin kuin 16 vuotta sitten Ruissalossa. Asia oli sulateltavissa paremmin.

Ilta-Sanomat huusi seuraavan päivän otsikossaan, että "Iron Maiden otti tietoisen riskin". Tarkoitti kai, että uusia kappaleita tuli niin paljon. Kyllähän yleisö tykkäsi. Ja heitä alueella piisasi merkonomin näköisistä toimistohepuista pitkäpartaisiin tatuoituihin moottoripyörämiehiin.

Maidenin keikkasetissä oli muutama kappale, jotka ainakin minulle edustivat hienoisella erilaisuudellaan illan parasta antia. Läpimurtolevy The Number Of The Beastin Children Of The Damned etenkin sekä Blood Brothers ja Powerslave.

Iron Maidenin jatkosta on ollut erilaisia spekulointeja. Tuoreimman The Book Of Souls -levyn on arveltu jäävän yhtyeen viimeiseksi. Tosin esimerkiksi tämän keikan perusteella bändin ei kannattaisi vielä lopettaa, vaikka soittajilla alkaakin olla jo ikää. Esimerkiksi rumpali McBrain on 64-vuotias ja laulaja Bruce Dickinson 58.








Setissä kuultiin: If Eternity Should Fail / Speed of Light / Children of the Damned / Tears of a Clown / The Red and the Black / The Trooper / Powerslave / Death or Glory / The Book of Souls / Hallowed Be Thy Name / Fear of the Dark / Iron Maiden. Encore: The Number of the Beast / Blood Brothers / Wasted Years. Outro: Always Look on the Bright Side of Life (Monty Python).


torstai 6. lokakuuta 2011

Steve ja minä

Steve Buscemi. Steve McQueen. Steve Jones. Steve Conte. Steve Lukather. Steve Conte. Steve Martin. Steve Earle. Steve Lee. Steve Harris. Steve Stevens.

Siinä liuta Stevejä. Muusikkoja ja näyttelijöitä. Osa heistä erittäin kuuluisia Stevejä.

Brittiäisen heavy metal -yhtye Iron Maidenin basisti ja johtaja on Steve Harris.


"Stephen Percy "Steve" Harris (s. 12. maaliskuuta 1956 Lontoo, Britannia) on brittiläinen muusikko. Hän on heavy metal -yhtye Iron Maidenin perustaja, basisti, säveltäjä ja sanoittaja.

Harrisin säveltämiä kappaleita ovat muiden muassa "Phantom of the Opera", "Fear of the Dark", "Aces High", "The Trooper", "Run to the Hills", "Hallowed Be Thy Name", "Wrathchild", "Sign of the Cross", "To Tame a Land", "Alexander the Great", "Seventh Son of a Seventh Son", "Different World" ja Iron Maidenin pitkäkestoisin kappale, kolmetoista minuuttia ja kolmekymmentä sekuntia pitkä "Rime of the Ancient Mariner"." (Wikipedia)

 Sex Pistolsin kitaristi Steve Jonesin soitto loi kokonaan uuden tyylilajin, punkrockin.


"Steve Phillip Jones (s. 3. syyskuuta 1955 Lontoo) on englantilainen rock-kitaristi ja laulaja, joka on tullut tunnetuksi ennen kaikkea Sex Pistolsin kitaristina.

Steve Jones tunnetaan ennen kaikkea Sex Pistolsin kitaristina. Hän myöntää matkineensa kitaransoittotyylinsä New York Dollsien Johnny Thundersilta. Sex Pistolsin lopetettua Jones perusti rumpali Paul Cookin kanssa hard rock -tyylisen The Professionalsin. Amerikan kiertueen aikana 1981 yhtye joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, minkä jälkeen yhtyeen toiminta päätettiin lopettaa.

Jones on esiintynyt myös Thin Lizzyn, Joan Jettin, Iggy Popin, Andy Taylorin ja Neurotic Outsidersin kanssa. 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa hän toimi soolouralla. Jonesin kappale "Mercy" muistetaan Miami Vicen jaksosta "Stone's War" ja se esiintyy myös Miami Vice 2:n soundtrack-albumilla. Jones osallistui Sex Pistolsin reunion-maailmankiertueeseen ja asuu nykyisin Los Angelesissa, Kaliforniassa." (Wikipedia)

Aikuisrockin ykkösnimen Toton kitaristi Steve Lukather on arvóstettu muusikko.

"Steven Lee Lukather (nyk. Steve Lukather, lempinimeltään Luke, s. 21. lokakuuta 1957 Los Angeles, San Fernando Valley) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten Toto-yhtyeestä. Lukather on kitaristi ja laulaja, minkä lisäksi hän säveltää, tuottaa ja sovittaa kappaleita. Hänen soittoaan voi kuulla yli tuhannella eri artistien levyllä." (Wikipedia)
 

Suomalaislaulaja Michael Monroen tähdittämien bändien kitaristeina ovat olleet Steve Stevens ja Steve Conte. Jälkimmäinen tälläkin hetkellä.

"Steve Stevens (oik. Steven Schneider, s. 5. toukokuuta 1959 Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen kitaristi ja lauluntekijä. Hän on tunnettu lähinnä yhteistyöstään Billy Idolin kanssa 1980-luvulla, mutta hän on luonut myös oman soolouran ja toiminut sessiokitaristina useiden eri artistien, muun muassa Michael Jacksonin ja Vince Neilin albumeilla. Stevens kuului 1990-luvulla myös yhtyeeseen nimeltä Jerusalem Slim, jossa Michael Monroe toimi laulajana." (Wikipedia)
 

Sveitsiläisen hard rock -yhtye Gotthardin laulaja Steve Lee (s.1963) kuoli viime vuonna tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa. Lähes päivälleen vuosi sitten, 5. lokakuuta 2010.


Suosikkiaikuisviihdetähteni Janet Masonin aviomies on Steve-niminen.


Mutta tänään on puhuttu pelkästään yhdestä Stevestä. Steve Jobsista. Minulle aivan tuntemattomasta miehestä. Kuulin hänestä ensimmäisen kerran tänä aamuna.

"Steven Paul ”Steve” Jobs (24. helmikuuta 1955 San Francisco5. lokakuuta 2011) oli yksi tietotekniikkayhtiö Applen perustajista ja yhtiön entinen toimitusjohtaja. 2000-luvulla hän toimi The Walt Disney Companyn johtokunnassa, johon hän päätyi työskenneltyään animaatiostudio Pixarin johtoportaassa sen perustamisesta 1986 lähtien ja Disneyn ostettua sen 2006. Jobs oli seitsemällä prosentillaan Disneyn suurin yksittäinen omistaja.
Vuonna 2004 Steve Jobsilta leikattiin syöpäkasvain haimasta ja vuonna 2009 tehtiin maksansiirto. Elokuussa 2011 Jobs ilmoitti jättävänsä yrityksen toimitusjohtajan tehtävät terveyssyistä. 6. lokakuuta 2011 Apple tiedotti Steve Jobsin menehtyneen." (Wikipedia)

En myöskään tiennyt ennen elokuun puoliväliä kuka on Ferenc Puskas. Vaikka hän ei Steve -niminen olekaan.

 "Ferenc Puskás Biró, syntyjään Ferenc Purczeld, (2. huhtikuuta 1927 Kispest17. marraskuuta 2006 Budapest) oli unkarilainen jalkapalloilija ja valmentaja. Hänellä oli myös Espanjan kansalaisuus. Puskásia pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. (Wikipedia)

Viime elokuussa matkalla Sziget Festivalilta Budapestin keskustaan, otti taksikuski puheeksi Ferenc Puskasin. Jalkapalloilijasuuruus oli kuulemma istunut joskus kyseisen taksin etupenkillä. Takapenkillä, juuri minun paikallani, oli perskannikoitaan lepuuttanut muuan Rubens Barrichello. Hänet sentään tiedän. Onhan Formula 1 lähestulkoon ainoa urheilulaji, josta olen edes hitusen kiinnostunut!

"Rubens Gonçalves Barrichello (s. 23. toukokuuta 1972 São Paulo, Brasilia) on brasilialainen Formula 1 -kuljettaja. Hän on saavuttanut urallaan 11 voittoa ja hänen paras sijoituksensa MM-sarjan lopputuloksissa on toinen (2002, 2004). Hänellä on enemmän ajettuja GP-kilpailuja kuin kellään muulla F1-kuljettajalla lajin historiassa ja eniten pisteitä kuljettajista, jotka eivät ole voittaneet maailmanmestaruutta.

Barrichello on hyvin harras ja uskonnollinen katolilainen. (Wikipedia)


Turkulaisen urheilutietäjä Kaj Ahrothin mukaan Puskas lukeutuu jalkapalloijoiden kaikkien aikojen TOP5:een. Ahlroth varmasti tiesi myös Steve Jobsin ennen tätä päivää, ja ainakin Rubens Barrichellon. Mutta mahtaako hän tunteaa kaikki nuo muut Stevet?



Steve Leen ja bändinsä Gotthardin näin livenä Sweden Rockissa. Vuosi taisi olla 2007. Taisinpa nähdä sen kaksikin kertaa eri vuosina siellä. Steve Jobsia en nähnyt kertaakaan.