Katariinanlaakso ja Pitkäsalmi pakkaspäivänä

Viime perjantaina, joka pahaenteisesti sattui olemaan perjantai 13. päivä, koukkasin töiden jälkeen Katariinanlaakson kautta. 

Kyseessä on 17 hehtaarin luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla. Se on suosittu ulkoilualue, jossa voi nähdä monenlaista metsäneläintä ja tuntea olevansa kaukana kaupungin hälinästä. 

Viime viikkojen paukkupakkaset ja ulkoilevien ihmisten määrä olivat vakuutus mennä Pitkäsalmen jäälle. En silti suosittele samaa kenellekään, jos vaikka käykin köpelösti. 

Pakkaslukemat näyttivät toistakymmentä astetta. Auringon porottaessa täydeltä taivaalta, tuli jäällä kävellessä jopa kuuma. 

Tallustellessani rannan tuntumassa, jäin suustani kiinni erään tutun kanssa, jonka olen aiemminkin tavannut samalla seudulla. Tuolloin bongailimme porukalla lehtopöllöä, joka asustelee korkealla puussa aivan luontopolun varrella. 

Näin kauniina talvipäivänä olisi varmasti ollut mahdollisuus tehdä jäällä oikein kunnon lenkki Kaarinan puolelle, mutta jätin lystin muille ja palasin Katariinanlaaksoon. 

Yleensä polun varrella on paljon oravia, mutta nyt ne oli kai syötetty täyteen tältä päivältä. Ainuttakaan ei näkynyt, vaikka kuinka etsin. Sen sijaan suuri metsähiiri oli osingolla oravien ruokintapaikan liepeillä. Luulin sitä aluksi kokonsa puolesta rotaksi.

Vaikka talvea on tullut välillä manailtua, on tällaisena aurinkoisena pakkaspäivänä luonnossa liikkuminen todella upeaa. 

Kävellen Kukkarokivelle

Viime tiistaina suuntasin työkaverini Timo Kuuselan kanssa Turun Ruissalon Saaronniemeen. Paketteja oli jälleen lajiteltu tuhansittain, joten aamuvuoron jälkeen happihyppely raikkaassa pakkasilmassa oli paikallaan.

Tarkoituksenamme oli käydä Kukkarokivellä. Yleensä tuo valtava möhkäle on tavoitettavissa vain veneellä, mutta nyt sinne pääsee jäätä pitkin.

Kukkarokivi on Ruissalon luoteisrannan läheisyydessä sijaitseva Suomen suurin selvästi näkyvissä oleva siirtolohkare. Se on 27 metriä pitkä ja 17 metriä korkea kohoten 12 metriä merenpinnan yläpuolelle. 

Pakkasta oli ulkoilupäivänämme vain murto-osa siitä mihin viime aikoina totuttu. Jään kestävyydestä ei kuitenkaan ollut epäilystä, koska näimme lumessa lukuisia jalan- ja pyöränjälkiä. 

Erään pilkkijän mukaan hänen jalkojensa alla oli parikymmentä senttiä kovaa ainesta. En kuitenkaan suosittele ketään kokeilemaan onneaan, vaikka nämä kuvat sattuisivatkin inspiroimaan. 

Tarun mukaan Raision keskiaikaisen kirkon rakensivat jättiläiset Killi ja Nalli. He riitaantuivat papin kanssa ja Killi uhkasi hajottaa kirkon kivilohkareella. 

Sopivan kokoisen murikan rannasta löydettyään Killi kuitenkin eksyi, eikä löytänyt takaisin kirkolle. Siitä suivaantuneena hän viskasi kiven Ruissalon edustalle. Nimi Kukkarokivi tulee siitä, että jättiläinen kantoi kiveä selässään suuressa kukkarossa.

Kukkarokivi on vaikuttava näky sekä rannalta katsottuna että varsinkin läheltä. Moisen järkäleen rinnalla isokin mies tuntee itsensä aika pieneksi. 

Pilkkijöitä oli paljon Saaronniemen edustalla. Muutaman kanssa heitimme läppääkin. Minulla on jostain syystä ollut käsitys, ettei tämä porukka ole kovin sosiaalista laatua, mutta ilmeisesti olen väärässä. 

Seuraavassa kuvassa on taustalla Meyerin telakka Turun Pernossa, jossa rakennetaan loistoristelijöitä Karibianmerelle. Telakan nosturit, "maailmankahvat", näkyvät kymmenien kilometrien päähän saaristoon. 

Nesteen öljyjalostamon ja Raision Tehtaiden rakennukset vaikuttavat nekin olevan ihan killimäisen kivenheiton päässä. 

Hautalasta Hajalaan

Lauantaina 31. tammikuuta suuntana oli Salo. Vaikka entinen matkapuhelinkaupunki sijaitsee vain noin viidenkymmenen kilometrin päässä Turusta, tulee siellä käytyä melko harvoin. Salon seudulla on kuitenkin paljon kiinnostavia luontokohteita ja valtava määrä kirpputoreja. 

Päivän ohjelmaan kuului vuonna 2023 edesmenneen luontokuvaajaguru Hannu Hautalan retrospektiivinen valokuvanäyttely Taidemuseo Veturitallissa sekä kaksi kirppistä. 

Toinen käytetyn tavaran mekka, Aarresaari, olikin tuttu jo aiemmilta kerroilta. Etäämmällä ydinkeskustasta sijaitseva Secondhandmarket puolestaan uusi kokemus. 

Rankkasin Secondhandmarketin oitis Aarresaarta paremmaksi. Se on valoisa, siisti ja omaa laajan valikoiman tavaraa. Moniin turkulaiskirppiksiin verrattuna Aarresaarikin on tosin melkoinen aarreaitta. 

Löysin Secondhandmarketista John Fogertyn ensimmäisen sooloalbumin. Kansi on vuosikymmenten saatossa ottanut vähän osumaa, mutta itse vinyyli on kuin uusi. 

Levyn hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Nykyään kaikenlaisista Keijo-Annikeista pyydetään suuria summia, vaikka ne eivät mene kaupaksi edes eurolla. 

Hannu Hautalan valokuvanäyttely Poika, joka rakasti lintuja oli hieno. Koko Veturitallin kattava kuvakavalkadi eteni soljuvasti huoneesta toiseen. Uteliaita ihmisiä oli paikalla arviolta satakunta.

Hautalan kuvista moni oli tuttu jo aiemmista yhteyksistä. Mestariteosten sekaan mahtui myös sellaisia, joiden mukanaoloa vähän ihmettelimme. Epätarkat oravat eivät ehkä edusta kuusamolaista suurmiestä parhaimmillaan. 

Hautalan tuotannon ihastelun jälkeen suuntasimme kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvaan Halikon Hajalaan, jossa minua ja Harri Nato Leinoa odotti urbaani vaelluskohde.

Rämpiessämme umpihangessa kohti vanhaa rautatietunnelia, napsin kuvia kuuraisista kasveista. Aurinko osui niihin täydellisesti, toisin kuin pian näkyviin tulevaan suuren aukkoon kalliossa. 

Kuulin Hajalan hylätystä rautatietunnelista ensimmäisen kerran kolmetoista vuotta sitten juuri Leinon kautta. Siitä tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2013/03/hajalan-vanha-rautatietunneli.html

Vaikka vuonna 1927 valmistunut ja aikoja sitten toimettomaksi jäänyt tunneli onkin omalla tavallaan kiehtova kohde, en suosittele sinne menoa kenellekään ainakaan talviaikaan. Katosta on nimittäin tippunut tajuttoman kokoisia jäämöhkäleitä, jollaisen päähän saadessaan seuraava osoite saattaa olla ruumishuone.  

Pakkaspäivänä Saaronniemen jäällä

Herätessäni sunnuntaina 1. helmikuuta, pilkotti verhon takaa aurinko. Väsymys oli kuitenkin sitä luokkaa, että parempi kääntää kylkeä kuin ihailla talvisia näkymiä. 

Turun Humalistonkadulla sijaitsevassa Fuusiossa esiintyi lauantai-iltana superlahjakas laulaja Noora Louhimo akustisen Experience-yhtyeensä kera. Koska satun olemaan kova Noora-fani, oli keikalle tietysti mentävä. Siitä vielä jatkoille. 

Jotta aurinkoinen sunnuntai ei olisi vallan valunut hukkaan, oli iltapäivällä mietittävä pääsisi Ruissaloon ulkoilemaan. Kun ratkaisu löytyi, olinkin tuota pikaa saaren kärjessä Saaronniemessä. 

Saaronniemeen oli saapunut moni muukin. Sakkia oli sen verran runsaasti, etten epäröinyt menenkö heidän perässään kävelemään vetten päälle vai kierränkö lenkin perinteisesti polkuja pitkin. Viime aikojen pakkaset ovat olleen niin kovia, että jäälle uskalsi mennä. 

Pakkasta oli auton mittarin mukaan -13. Erään tuttavan somepäivitys puolestaan kallistui pari astetta kylmempään. Koska tuulta ei ollut nimeksikään, jäällä tarkeni hyvin.  

Talsin aurinkoisessa kelissä Kolkannokan edustan lintuluodoille. Normaalisti ne näyttävät olevan kivenheiton päässä rannasta. Kyseessä on optinen harha; saa nimittäin olla melkoinen Seppo Räty, jos sinne asti jotain viskaa.   

Harmi, ettei juolahtanut mieleen mennä Saaronniemen toiselle puolelle, jossa sijaitsee Suomen suurin siirtolohkare, Kukkarokivi. Ehkä tulevana sunnuntaina, mikäli sääolosuhteet ovat suotuisat. 

Halistenkosken jäämuodostelmat

Halistenkoski on Aurajoen yhdestoista ja alin koski Turussa, Halisten ja Nummen kaupunginosien rajalla. Kosken kohdalla Aurajoki laskee seitsemän metriä sadan metrin matkalla. 

Koski on myös suosittu ajanviettopaikka. Kirpeänä pakkaspäivänä 29. tammikuuta talvista veden pauhua oli saapunut katsomaan melkoinen joukko ihmisiä. 

Allekirjoittaneen sai Halistenkoskelle tilaisuus vangita kameralla jäämuodostelmia. Koska paikka on melkein työmatkani varrella, ei aamuvuorosta poistuessa ollut suuri vaiva koukata sen kautta. 

Joessa padon yläpuolella näytti olevan jonkun verran sakkia. Minulla ei ollut suuremmin kiinnostusta lähteä testaamaan kestääkö jää vai ei.